25.11.2012

Parempaa kuin lasagne

Seuraa tunnustus: en ole koskaan oikeastaan pitänyt lasagnesta. Toiveikkaana olen kuitenkin vuosien varrella sekä tehnyt, syönyt että tehnyt ja syönyt tuota pinottua pastaa, sillä näen tomaatin ja juuston pyhään liittoon sisältyvän lupauksen.

Valaistuminen koitti tänä syksynä, kun yön pimeinä tunteina ymmärsin jotain olennaista. Jos skippaan lasagnesta tunkkaisen raskaat pastalevyt ja hienoisia puistatuksia herättävän valkokastikkeen, jäljelle jää pyhän liiton täyttymys. Ja koska ajatus lähti munakoisosta (yön pimeiden tuntien ajatusprosessit ovat kirkkaat mutta monipolviset), pääsi tuo mainio marja korvaamaan hiilarisiipaleet.

Lopputuloksena on oman syksyni ja talveni lohdullisin ruoka, jonka merkitys löytyy mausteista. Kaneli on erityisen tärkeä oivallus, jonka koin katsoessani sivusilmällä jotain kiusallisen keskivertoa romanttista komediaa intialaisesta pornoteollisuuteen päätyvästä nuorukaisesta, joka eräässä kohtauksessa opetti vastanäyttelijäänsä tekemään ruokaa.

Myöskin: garam masalaa ei voi olla liikaa.


Munakoisovuoka, lohturuoka

1 munakoiso

Tomaattikastike:
oliiviöljyä
5 tomaattia
tomaattipyreetä
3 valkosipulinkynttä
2 banaanishalottia
3/4 chili
mustapippuria
suolaa
soijakastiketta
sokeria (mielellään ruskeaa)
sitruunamehua
garam masalaa
kuivattua basilikaa
1/2 tl kuivattua inkivääriä
1/2 tl kanelia
mustapapuja

3 palloa mozzarellaa
tuoretta basilikaa
parmesania

Itketä halutessasi munakoiso. Kyyneleitä odotellessa valmista tomaattikastike: kuullota sipuleita öljyssä kattilassa. Lisää palastellut tomaatit. Anna muhia kunnes tomaatit ovat mukavan pehmeitä ja hajoavaisia. Lisää tällöin pyreetä haluamasi määrä ja mausta kastike. Sekoita lopuksi vielä joukkoon tölkillisen verran mustapapuja (kuivatut ja itse liotetut olisivat toki paras vaihtoehto).

Öljyä uunivuoka. Kaada ensin pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta, päälle munakoisoviipaleet joiden päälle mozzarellaa, yhtä lailla viipaleittain. Ja toinen kerros. Kolmaskin. Päällimmäiseksi kerrokseksi tomaattikastiketta, jonka päälle ripotellaan parmesania. Tuoretta basilikaa voi asetella sekaan jo tässä vaiheessa, kerrosten väliin ja/tai päällimmäiseksi, mutta yrttiä kannattaa säästää myös valmiin ruoan päälle.


Ja niin. Paista uunissa. Ehkä 225 asteessa, puolisen tuntia tai niillä main. Kunnes munakoiso on pehmoista ja kaikki hyvin.

19.11.2012

Terveysruokaa kaamokseen, osa 2

Varastin Venlalta otsikon ja ajatuksen. Resepti-idean varastin kesällä Eeva Kolulta, joka kokkasi blogissaan kuskus-halloumisalaattia. Ihastuin ruokaan ensisyömältä.

Venu sanoi äskettäin jossain täällä blogissa, että halloumi kuuluu kesään (ja grilliin). Niin kuuluu, mutta omaa arkiruokaa ja sen laittoa olisi myös kovin vaikea kuvitella, jos halloumi pyyhittäisiin mahdollisten proteiinituotteiden listalta pois (esimerkiksi talven ajaksi). En syö lihaa, en kanaa, mutta kala ja maitotuotteet kelpaavat hyvällä halulla. Etenkin rasvaiset, kuten halloumi.

Tätä salaattia teen usein maanantai-illan kohtuukevyeksi detox-ruuaksi. Kolun reseptiin kuuluvan kuskusin olen tähän vahvasti liittyen vaihtanut kvinoaan, joka näyttää viljatuotteelta, mutta on oikeasti sukua pinaatille ja punajuurelle. Wikipedia kehuu kvinoaa kertomalla, että siinä "on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon välttämättömiä aminohappoja, ravintokuitua sekä fosforia". Minä itse kehun kvinoaa kertomalla, että sen maku sopii suorastaan mainiosti halloumin kanssa. Eikä proteiinilupauskaan haittaa.

Näin se menee: Valmista salaatti linkistä löytyvän Eeva Kolun reseptin mukaan, mutta keitä kuskusin sijaan desi kvinoaa kahdessa desissä vettä (huuhtele ennen keittämistä kylmällä vedellä). Mausta salaatti tuoreilla yrteillä, ehdottomasti mintulla, mutta sekaan sopii lisäksi silputtu lehtipersilja. Öljykastikkeeseen olen lisännyt puolikkaan peruschilin ilman siemeniä pieneksi hakattuna, koska, nam.

Salaatti maistuu tosi hyvältä, mutta muista syödessä silti katua kaikkia viikonlopun (ruoka)syntejäsi.

11.11.2012

Nyt: punajuuririsotto

Arki on lempiaikaani, mutta totun valitettavan nopeasti viikonloppuun. Siksi koen usein halua ikään kuin venyttää sunnuntai-iltaa. Saatan ostaa kaupasta vähän alkoholia tai käydä nauttimassa sitä lasin baarissa. Runeberginkadun Bhangra on uusi suosikki, siellä on Jalmarin kanssa syysiltoja istuksittu.

Varmasti laitan sunnuntai-iltana epäterveellistä ruokaa. Sytytän kynttilöitä. Syön sohvalla, tv on auki. (Tätä ruokailutottumusta ei osoitteessani muuten tapaa. Enhän edes pidä useimmistakaan tv-ohjelmista.)

Tänään söimme punajuuririsottoa, ruokaa, johon lupasin parin kuukauden takaisessa postauksessani palata. Näin olen oppinut sen tässä syksyn mittaan valmistamaan. Tulee hyvää. Hyvin hyvää.

Sitä paitsi voittaa takuulla maanantain ankeuden ihan maanantainakin nautittuna. Voimia huomiseen, ystävät ja toverit!



Punajuuririsotto kahdelle

6 pienehköä tai keskikokoista punajuurta
2 salottisipulia
desi risottoriisiä
puoli desiä valkoviiniä (Riesling passaa punajuuren kanssa) 
(rypsi)öljyä
pari kolme ruokalusikallista sitruunamehua
7,5 dl kasvislientä (itse käytän Reformi-merkkisiä luomukuutioita)
maun mukaan kuivattuja yrttejä kuten timjamia ja meiramia
rouhittua mustapippuria
kourallinen raastettua pecorinoa
lapsen nyrkin kokoinen köntti voita
tuoretta timjamia
päälle rucolaa (toimii kuin toimiva asia!)

Raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Valmista kasvisliemi pienessä kattilassa, jätä odottamaan kuumalle liedelle. Pilko salotit, kuullota niitä tilavassa paksupohjaisessa kattilassa runsaassa öljyssä.

Lorauta viinitilkkanen sipuleiden joukkoon. Lisää riisit, pyörittele niitä kattilassa minuutti pari, että neste imeytyy.

Kaada punajuuriraaste mukaan. Sekoita tasaisesti riisien joukkoon. Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoittele kunnolla riisien ja raasteen joukkoon, käytä esimerkiksi puuhaarukkaa. Anna nesteen imeytyä kunnolla ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Kaikkiaan tämänkokoisen risoton valmistumiseen kuluu noin 45 minuuttia. Älä hötkyile.

Lisää alkuvaiheessa myös sitruunamehu. Kiehumisajan keskitienoilla mausta kuivatuilla yrteillä. Rouhi mukaan mustapippuria. (Jos sitruunamehu ei riitä tuomaan mieleistäsi happamuutta, lorauta risottoon ihan vähän valkoviinietikkaa.)

Kun risoton rakenne on puuromainen (mutta ei kiinteä!) eli riisi on valmis, lisää pecorino-raaste ja kunnolla tuoretta timjamia. Tarkista suola, sitä voi lisätä purkista. Sekoita mukaan lapsen nyrkin kokoinen nokare voita, tai enemmänkin, jos maistuu.

Siirrä risotto lautasille. Toivottavasti risottokeko lähtee hillitysti valumaan kohti lautasen reunoja. Silloin rakenne on onnisunut. Sijoita annosten päälle rucolaa, se maistuu aivan erityisen hyvin punajuuririsoton kanssa.

7.11.2012

Terveysruokaa kaamokseen


Helvetillinen pimeys (& kylmyys & märkyys) on taas alkanut, ja koko ajan väsyttää. Tekisi mieli jäädä peiton alle, katsoa Simpsoneiden uusintoja ja mussuttaa pullaa koko talvi.  Mutta täytyy yrittää pinnistellä. Nyt on aika myös miettiä mitä suuhunsa tunkee, D-vitamiinipillereiden lisäksi siis. Se nimittäin vaikuttaa siihenkin, miltä päässä tuntuu. Minä olen tässä kaikkea muuta kuin hyvä, mutta yritän. Ja välillä onnistun.

Vaikka tämä ohje enimmäkseen on oma kehitelmäni, sain inspiraationi erään söpön belgialaisen pojan ruoasta viime kesänä. Hän on keittiöneroutensa lisäksi kuulu myös muista kädentaidoistaan, ja onkin esimerkiksi tuosta vaan nuotiolla istuskellessamme veistänyt keskikokoisesta halosta sen paistinlastan, jota käytän kaikista useimmin. Ystäväni M kertoo tuon hienon miehen tekemisistä muuten usein omassa blogissaan. Itseasiassa hän julkisti juuri äskettäin siellä uutisen heidän kihlautumisestaan. Kun olet syönyt tätä pastaa, saatat itsekin mennä haluta naimisiin sen tyypin kanssa. Minä ainakin vähän haluaisin. Tämä on nimittäin paitsi äärimmäisen hyvää, myös terveellistä, ja minun ette usein kuule sanovan näin. Inhoan noin kategorisesti esimerkiksi suurinta osaa maailman salaateista.

Jaarittelusta ohjeeseen.

Salsa verde -pasta 
(kolmelle, ja seuraavan päivän eväiksi töihin yhdelle)

täysjyväpastaa sopiva määrä
1 puska tuoretta persiljaa
1 puska tuoretta basilikaa
1 puska tuoretta minttua
(yrttien ei ole pakko olla juuri näitä, valitse toki mukaan omat suosikkisi. en kuitenkaan suosittele vähentämään määrää)
1 luomusitruuna
hieman kapriksia
1 tuore vihreä chili 
3 valkosipulin kynttä
(ja voi mukaan muutaman oliivinkin heittää jos haluaa)
1 dl hyvää oliiviöljyä
1 sipuli 
1 paketillinen kirsikkatomaatteja
1 purkki mustapapuja
1,5 dl pakasteherneitä (tuoreet olisivat toki mainioita mutta eivät oikein sesongissa)
1,5 dl pecorino-raastetta
mustapippuria, suolaa ja valitsemiasi kuivattuja yrttejä

Puolita kirsikkatomaatit  ja levitä ne uuninpellille. Sivele niiden päälle hieman oliiviöljyä ja ripota päälle mustapippuria, suolaa ja kuivattuja yrttejä. Työnnä pelti uuniin, säädä lämpötilaksi noin 80-100 astetta, kiilaa uunin luukku hieman auki esimerkiksi lusikalla ja anna pikkutomaattien kuivua muutama tunti. Niistä tulee ihanan maukkaita, voisi melkein syödä sellaisenaan. Tai siis voikin.

Tee sitten yrttitahna. Soseuta monitoimikoneella, blenderillä tai sauvasekoittimella kaikki kolme yrttipuskaa sekä sitruunan mehu, kuori, valkosipulin kynnet, chili (poistin siemenet) sekä joitakin kapriksia. Varmaan muutama oliivikin sopisi sekaan. Lisää öljyä vähitellen, ei sitä välttämättä tarvitse ihan desiä. Surruuta, kunnes koostumus muistuttaa pestoa (no, ei ole ehkä ihan niin öljyistä vaan hiukan jämäkämpää). Pistä jääkaappiin maustumaan kunnes muut jutut ovat valmiita.

Valmista hieman karamellisoitua sipulia. Lisää ihan loppuvaihessa pannulle myös herneet ja mustapavut, niin että ne vain pikkuisen lämpiävät. Huom! Mikäli käytät säilöttyjä papuja, kuten minä, niin huuhtele ne huolellisesti.*

Kun tomaatit alkavat näyttää valmiihkoilta, keitä pasta. Yhdistä sitten nämä kaikki komponentit – siis pasta, tomaatit, yrttitahna, sipuli, pavut ja herneet kattilaan/hienoon tarjoiluastiaan, pöyhi sekaisin ja raasta päälle paljon pecorinoa. Koristele jollain yrttien jämillä. On hyvää. On melkein parempaa vielä seuraavana päivänä kylmänä töissä (tällöin annosta voi myös jatkaa ikään kuin salaattimaisempaan suuntaan lisäämällä esimerkiksi kurkkua, paprikaa vähän fetaa tai mitä keksiikään).



Kuten kuvasta voi nähdä, ulkonäkö ei ole tämän annoksen juttu. Sen sijaan MAKU ja syömisen jälkeinen kokonaisvaltainen hyvinvointi on. Mustapapu on pavuista ravinteikkaimpia, ja tuoreet yrtit, valkosipuli ja luomusitruuna tekevät tästä ruoasta muutenkin aikamoisen terveyspommin, ainakin noin pasta-annokseksi. Mikäli haluat tehdä vegaanista sapuskaa, jätä pecorino pois, ilmankin pärjää ihan hyvin.

Loppuun iloinen tieto. Tätä blogia on sen olemassaoloaikana katsottu jo yli kymmenentuhatta kertaa! Haa! Joko meidän äideillä on liikaa vapaa-aikaa, tai sitten täällä käy ihan oikeita lukijoita. Pelottava ajatus.


* Purkitetut pavut (kuten monet muut prosessoidut einesruoat) sisältävät runsaasti turhaa natriumia.
Olisi parempi käyttää aina kuivattuja papuja, sillä niissä on vain 2-10 milligrammaa natriumia per annos. Aina ei pysty. Huuhteleminen kuitenkin poistaa jopa 40 prosenttia ylimääräisestä suolasta.

Postauksen ensimmäinen kuva Pinterestistä, alkuperäinen lähde ei tiedossa. 

3.11.2012

Äidin keittiössä, osa 1: Piirakkakoulu

*YHTEISPOSTAUS*

Aloitamme uuden juttusarjan. Sen nimi on Äidin keittiössä.

Kaksi viikkoa sitten Venlan äiti Pt kutsui meidät kotiinsa tunnin junamatkan päähän Helsingistä. Menimme piirakkakouluun. Mitä jauhoja kuoritaikinaan? Miten kaulitaan, ja pitääkö välinettä oikeasti kutsua pulikaksi? Mitä puuroa sisään, miten paljon? Miten rypytetään?

Juu, karjalanpiirakoita. Pt:llä on karjalaiset sukujuuret, mutta piirakanteon hän kertoi opetelleensa itsenäisesti opiskeluaikoinaan.

Ystävällisesti Pt oli keittänyt puurot valmiiiksi jo edellisenä iltana, joten me aloitimme suoraan kuoritaikinan teosta. Pt kaivoi kaapista Kotileipurin neljä vuodenaikaa. Kodin Kuvalehden parhaat leivontaohjeet, josta hän myös itse opetteli piirakkahommat silloin muinoin. Reseptin otsikko on tietysti Kunnon karjalanpiirakat. 

Kodin Kuvalehti suosittaa, että taikinaan käytettäisiin hiivaleipäjauhon ja ruisjauhon yhdistelmää, mutta Pt on todennut pelkän ruisjauhon toimivammaksi. Luotamme tietysti äitiin.

Kunnon karjalanpiirakat Venlan äidin tapaan

Noin 40–50 kpl

Täytteeksi
kahteen maitolitraan keitetty riisipuuro

Taikinaan
4 dl kylmää vettä
3 tl suolaa
10 dl ruisjauhoja
2 rkl öljyä

Sekoita kulhossa veden joukkoon ensin suola ja sitten jauhot. Käytä puuhaarukkaa, ja kun se ei enää taikinaan pysty, sekoita käsin. Lisää öljy. Taikinaa ei ole syytä erityisesti vaivata.

Taikinaan voi ohjeen mukaan lorauttaa myös voisulaa, mutta koska valmiit piirakat on tarkoitus voidella sillä itsellään, sopii taikinaan mainiosti rypsiöljy.
Muista silittää välillä kissaa.
Valmiin taikinan tulee olla tarpeeksi kiinteä ja kuivahko. Käytä siis rohkeasti jauhoja. Muuten ohuen kuoren kauliminen voi osoittautua haastavaksi.

Kunnon karjalanpiirakoiden väliin kuuluu tietysti kunnon puuro. Pt oli keittänyt yhden satsin riisipuuroa ja toisen satsin riisi-ohrapuuroa, joka saattoi osoittautua suosikiksemme.

Keitä riisipuuro esimerkiksi puuroriisipaketin ohjeen mukaan tai siten kuin sen aina teet. Ylläolevaan taikinamäärään kuluu kahteen maitolitraan tehty puuro. Riisi-ohrapuurossa puurojen suhde on puolet riisipuuroa ja puolet ohrapuuroa.

Keitä puuro ja jäähdytä se kunnolla. Lisää muna, jotta rakenteesta tulee jämäkämpi.
Jaa taikina kahteen osaan, pyörittele taikina tasapaksuiksi tangoiksi. Leikkaa tangoista puolen nyrkin kokoisia paloja.
Kauli palat mahdollisimman säännöllisiksi ympyröiksi. Tässä haetaan nyt kovin ohutta tekstuuria, joten jauhota pöytä huolella, muuten ei piirakka irtoo. Voit käyttää muotoilussa apuvälineenä pasteijamuottia tai vaikka (tarpeeksi isoa) juomalasia, jos olet amatöörinä asialla (kuten me).
Lusikoi täytettä ympyrän keskelle. Jätä reunoille vapaat vyöhykkeet. Oikean määrän oppii kyllä yrittämällä ja erehtymällä. Liika pursuaa tietysti päistä ulos rypyttäessä.
Nosta reunojen keskikohdat täytteen päälle ja ala rypyttää. Etene keskikohdasta ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen: rypytä ensin ylös ja sitten alaosa. Tai toisinpäin. Arla näyttää mallia.
Äiti osaa annostella juuri oikean määrä puuroa Venlan kuorelle.
Raisan pieni piiras ja onnistumisen ele.
Paista piirakoita 300-asteisessa uunissa 12 minuuttia. Koska uuni on ihan saakelin kuuma, älä käytä pellillä leivinpaperia, sillä se kärähtäisi. Voitele uunista tulleet piirakat voin ja veden sekoituksella, puolet kumpaakin. (Jotkut toki upottavat piiraat voisulaan, mutta Äidin piirakkakoulussa toimittiin näin.) Asettele talouspaperilla vuorattuun astiaan, peitä liinalla. Anna jäähtyä syöntilämpöisiksi.
Muista ulkoiluttaa välissä kissa.
Namskis.
Munavoita valmiiden piirakoiden päälle. Tietysti!!!

Kootut mielipiteet piirakanteosta: yllättävän helppoa ja hauskaa, joskin toki kohtalaisen aikaaviepää kaikkine eri työvaiheineen. Itse tehdyt piirakat olivat erityisen herkkuja suoraan uunista, seuraavinakin päivinä varsin hyviä. 

Lisäksi: äidit on kivoja. Ja kissat.

Seuraavaksi vierailemme tietty jonkun toisen äidin kyökissä.