22.12.2012

Talvimuonaa Tallinnassa

Tuli taas käytyä lahden tuolla puolen, Virossa siis. Tällä kertaa syömäpaikaksi valikoitui yksi Reval Cafen toimipaikoista. Kyseessä on siis paikallinen ketju, johon kuuluu niin kahviloita kuin ravintoloitakin. Vanhan kaupungin muurissa sijaitseva mesta jossa me kävimme (Müürivahe 14), yhdistää nämä kaksi konseptia. Kadulta astuu kahvilaan, mutta sisemmällä on tunnelmallinen kellariravintola.

Ruoka oli makoisaa, ja hintataso ihastuttavan halpa. Alkuruokani, käsintehdyt lammaspelmenit, maksoivat neljä euroa.

 
Lisukkeina ruohosipulia, hapankermaa ja valkosipulivoita. Nam!
Suunnilleen saman hintainen oli A:n kurpitsakeitto katkaravuilla ja savujuustovaahdolla. Mukavan kokoisia settejä molemmat.
Pääruoaksi otettiin ankkapataa perunamuussilla. Kieltämättä hämmennyin hiukan, kun naaman eteen kannettiinkin seuraavanlainen paketti...


Kun nyörit sitten avattiin, paljastui annoksen hauska tarjoilutapa kokonaisuudessaan. 


Pitkään haudutettu ankkapata oli lämmitetyn purkin pohjalla, päällään perunasose ja uunissa kypsennetty kirsikkatomaatti. Rosmariinin sai itse riipiä sekaan. Erinomaista talviruokaa, mehevää ja lämmittävää. Ja annoksen hinta? Kahdeksan euroa. Tämmöistä kaipaisi Suomeenkin: selkeää ruokaa, kekseliäitä esillepanoja, kohtuullista hintatasoa. Ymmärrän että ruoka ja muutkin jutut maksavat täällä enemmän, mutta olisi silti kivaa jos fine diningin ja pitsa + tuoppi -mestojen välistä löytyisi enemmän välimaastoa.

Reval Cafe vakuutti myös rouhealla sisustuksellaan: keskiaikaiset kattoparrut ja kiviseinät oli yhdistetty moderniin ravintolakalustoon ja valaistukseen. Suosittelen ehdottomasti, mikäli olette piipahtamassa Tallinnassa. En siksi, että ruoka olisi välttämättä unohtumatonta (vaikka siinä ei todellakaan ollut mitään vikaa), vaan koska hinta–laatu-suhde on niin mainio.


18.12.2012

Tulossa: ruoka, joka sai naisen kyyneliin

Että pysykäähän kuulolla.

Vihjeet: kaneli, tofu, pitkä työpäivä, valmis ruoka odottamassa kotona.

"Namskis!"

Kuva tuli osumaksi Googlen kuvahaulla 'hyvä tunnelma'.

2.12.2012

Joulun värit

Minulla, äidilläni ja tädilläni on ollut jo muutamia vuosia tapana kokoontua näihin aikoihin vuodesta pikkujoululounaalle. Tänä vuonna söimme minun luonani. Alkuun oli tänään tarjolla kahta erilaista ruisleipää kylmäsavulohen kera (ei kuvaa, valitettavasti, mutta lohileipänen ei nyt ollutkaan jutun pointti).

Pääruoaksi tein punajuuri-vuohenjuustosalaattia. Ruoka, jonka värit sopivat jouluun: punaista, valkoista, vihreää. Inspiraationi tähän olen alunperin saanut Siskot kokkaa -blogista, ja ohjetta on muokattu vain vähän.




Salaatti paahdetuista punajuurista (noin kolmelle)
5 isoa punajuurta
300 g vuohenjuustoa
kaksi erilaista salaattipuskaa
seitsemän retiisiä
reilu kourallinen cashew-pähkinöitä
tuoretta timjamia
hunajaa
oliiviöljyä
(sitruunamehua)
mustapippuria, suolaa

Punajuuret paahdetaan ensin uunissa kokonaisina ja kuorineen. Lämpötila hieman alle 200 astetta, ja aikaa muutama tunti. Kokeile haarukalla kypsyyttä, valmiit punajuuret tuntuvat pehmeiltä ja piikit uppoavat niihin sisään helposti.

Koska halusin valmistella kaiken hyvissä ajoin, paahdoin punajuuret tällä kertaa jo aamulla. Kuorin ja paloittelin ne valmiiksi kasariin pienen voinokareen kera. Sitten kokosin muun salaattipohjan. Huuhdoin, kuivasin ja revin salanova- ja tammenlehtisalaatit isoon kulhoon. Silppusin retiisit ohuiksi viipaleiksi sekaan. Päälle hieman öljyä, suolaa ja pippuria ja pöyhitään kunnolla sekaisin. Annostelin salaattipohjat valmiiksi lautasille, koska halusin olla hieno. Paahdoin pähkinät kuivassa pannussa, hienonsin niitä vähän (nämä olivat muuten valmiiksi suolattuja) ja lisäsin lautasille. Juuri ennen tarjoilua lämmitin punajuuret nopeasti kasarissa voin kera ja kumosin lautasille. Murustelin päälle vuohenjuuston ja valutin kokonaisuuden ylle vielä hieman oliiviöljyä ja hunajaa. Sitruuna olisi sopinut hyvin sekaan myös, mutta sitä ei sattunut olemaan käsillä. Loppuun vielä mustapippuria ja isorakeista hyvää suolaa sekä tuoretta timjamia. Mmm. Kun juurekset paahtaa merisuolapedillä, niin suola imee niistä tihkuvaa nestettä, ja syventää makua.




Lopuksi syötiin pavlova. Sen tein suurin piirtein samalla tavalla kuin Raisa äitienpäivän aikaan, mutta voimistimme sitruuna-aromia lemon curdin lisäksi myös äitini limoncellossa liottamilla kuivatuilla aprikooseilla, jotka silppusin banaanin, kiivin ja passionhedelmän sekaan herkun päälle.