Vaikka Helsinki ei koskaan ole niin mukava kuin keskellä kesää, on ainakin minulle lomalla tärkeää myös päästä irti arkikuvioista. Kotona alkaa liian helposti siivoamaan keittiötä tai järjestelemään vaatehuonetta, "kun nyt kerrankin on aikaa". Jumalauta. Kesälomaa ei ole tarkoitettu siivoamiseen, vaan puistossa makoiluun, nuotiolla istumiseen ja herkutteluun.
Tätä olen yrittänyt toteuttaa, ja nyt siitä olisi muutamia tarinoita kerrottavina. Loman aluksi tuli vietettyä aikaa Pariisissa, joka ruoan ja juoman kannalta on, no, aika toista kuin Suomi. Mahtavimpia juttuja olivat (ei missään järjestyksessä) muun muassa lähileipomon päältä rapeat ja sisältä tahmeat marengit, leipä, viinin hinta, laajempi skaala raaka-aineissa, Printempsin keittiötarvikeosasto ja lähes kaikkien katukahviloiden Happy Hour (eri paikoista riippuen noin klo 16-19), jolloin coctaileja oli tarjolla puoleen hintaan.
Koska ihan kaikkialla missä oli tarkoitus ei ehditty käydä, eikä kaikesta jaksa myöskään kirjoittaa, esittelen lyhyesti kaksi suositeltavaa paikkaa. Toinen on kala- ja äyriäisravintola Vin et Marée, eli sananmukaisesti käännettynä Viini ja Vuorovesi. Heillä on itseasiassa neljä eri toimipaikkaa eri puolilla Pariisia. Me kävimme Avenue de Mainella sijaitsevassa, ja jotain ehkä kertoo, että kävimme siellä kymmenen päivän aikana kahdesti.
Ensimmäisellä kerralla söin itse 35 euroa maksavan kolmen ruokalajin menun, joka sisälsi myös lasin viiniä, puoli pulloa mineraalivettä ja kahvin. Halvemmallakin selvisi: seuranani ollut A. söi 19 euron menun jossa oli myös alku- ja pääruoka, sekä kahvi ja sen kera kolme minijälkiruokaa. Molemmat saivat myös valita ruokansa useiden ruokalajien joukosta, tosin minulla oli enemmän vaihtoehtoja. Alkuruoaksi otin kuusi etanaa valkosipulivoissa: olivat suuria ja mehukkaita. Mums.
Pääruokani oli talon lämmin kala- ja äyriäislajitelma perunoiden ja valkoviinikastikkeen kera. Merenelävistä taisin tunnistaa vain lohen ja jättikatkaravun, mutta kaikki oli uskomattoman maukasta. Jälkiruokana oli klassisesti omenapiiras, eli Tarte Tatin. Ja se oli samaan aikaan rapsakka ja mehukas. Vaniljajäätelön kera, toki. Kokonaisuuteen kuuluva viini oli hyvää, ja sanoinko että huonoa kahvia en myöskään Pariisissa juonut?
Toisella kerralla söin alkuun (suoraan listalta) blinejä savulohen kanssa ja pääruoksi simpukoita ja kotiloita. A. valitsi lohitartaria ja tonnikalapihvin. Olivat kuulemma hyviä nekin. Jälkiruoaksi otimme yhteisen baban, joka oli VALTAVA. Se oli suunnilleen tavallisen täytekakun kokoinen, ja yhtä korkea. Baba tarjottiin kermavaahdon ja marjojen kanssa, ja pöytään tuotiin myös rommipullo, jolla sai vapaasti kostuttaa huokoista leivonnaista. Sen jälkeen olin hyvin pinkeämahainen. Viereisessä pöydässä ollut vanhempi ranskalainen pariskunta oli vissiin harjoitellut vähän enemmän, sillä he söivät alku-ja pääruokien jälkeen vielä juustolajitelman ennen omaa babaansa. Tällä toisella kertaa yhteinen laskumme oli noin sata euroa (oli matkan viimeinen ilta), mutta se sisälsi myös alkushamppanjaa ja viinikarahvin. Siihen nähden 50 euroa per ihminen ei minusta ole paljon.
Paikassa olisi ollut tarjolla myös erilaisia äyriäislajitelmia ja jopa hummereita. Hummerit tarjosivat niitä tilaamattomillekin viihdettä, sillä otusten akvaario oli sijoitettu hyvin näkösälle. Sielläpä mönkivät ja yrittivät kiusata toisiaan (se ei onnistunut, sillä sakset oli sidottu).
.JPG)
Toinen ihastuttava paikka, jossa A. on vuosien varrella kuulemma käynyt vaikka kuinka monesti, oli Parnasse 138. Täällä kävimme (valitettavasti!) vain kerran, lounaalla. Paikka valmistaa hyvin perinteistä ranskalaista ruokaa. Katossa roikkuu kinkkuja... Söin ankankoipea, jossa liha irtosi luusta suurinpiirtein ajatuksen voimalla. Lisukkeena oli täydellisen rapsakoita öljyssä paistettuja ja tuoreella persiljalla maustettuja perunoita. Lopuksi kahvi ja suklaaleivos. Taisivat maksaa yhteensä noin 15 euroa. Roseeviini oli halpaa myös. Paikassa oli selkeästi kanta-asiakkaita, joiden kättä omistaja tuli puristamaan ja vaihtamaan päivän kuulumiset. Satunnaisia turisteja ei kyllä huomioitu tällä tavalla.
Tarkoitus oli kirjoittaa myös muutamasta lomaruokapaikasta Suomessa, mutta ehkä ensi kerralla! Nyt pitää kiiruhtaa saunaan. Tai siis kävellä rauhallisesti, sillä lomallahan ei ole kiire.
Tätä olen yrittänyt toteuttaa, ja nyt siitä olisi muutamia tarinoita kerrottavina. Loman aluksi tuli vietettyä aikaa Pariisissa, joka ruoan ja juoman kannalta on, no, aika toista kuin Suomi. Mahtavimpia juttuja olivat (ei missään järjestyksessä) muun muassa lähileipomon päältä rapeat ja sisältä tahmeat marengit, leipä, viinin hinta, laajempi skaala raaka-aineissa, Printempsin keittiötarvikeosasto ja lähes kaikkien katukahviloiden Happy Hour (eri paikoista riippuen noin klo 16-19), jolloin coctaileja oli tarjolla puoleen hintaan.
 |
| Tässä etanat on jo syöty. Kyynel. |
Ensimmäisellä kerralla söin itse 35 euroa maksavan kolmen ruokalajin menun, joka sisälsi myös lasin viiniä, puoli pulloa mineraalivettä ja kahvin. Halvemmallakin selvisi: seuranani ollut A. söi 19 euron menun jossa oli myös alku- ja pääruoka, sekä kahvi ja sen kera kolme minijälkiruokaa. Molemmat saivat myös valita ruokansa useiden ruokalajien joukosta, tosin minulla oli enemmän vaihtoehtoja. Alkuruoaksi otin kuusi etanaa valkosipulivoissa: olivat suuria ja mehukkaita. Mums.
 |
| Omenapiirakkaa jäätelön ja karamellisoidun sokerin kera. |
Toisella kerralla söin alkuun (suoraan listalta) blinejä savulohen kanssa ja pääruoksi simpukoita ja kotiloita. A. valitsi lohitartaria ja tonnikalapihvin. Olivat kuulemma hyviä nekin. Jälkiruoaksi otimme yhteisen baban, joka oli VALTAVA. Se oli suunnilleen tavallisen täytekakun kokoinen, ja yhtä korkea. Baba tarjottiin kermavaahdon ja marjojen kanssa, ja pöytään tuotiin myös rommipullo, jolla sai vapaasti kostuttaa huokoista leivonnaista. Sen jälkeen olin hyvin pinkeämahainen. Viereisessä pöydässä ollut vanhempi ranskalainen pariskunta oli vissiin harjoitellut vähän enemmän, sillä he söivät alku-ja pääruokien jälkeen vielä juustolajitelman ennen omaa babaansa. Tällä toisella kertaa yhteinen laskumme oli noin sata euroa (oli matkan viimeinen ilta), mutta se sisälsi myös alkushamppanjaa ja viinikarahvin. Siihen nähden 50 euroa per ihminen ei minusta ole paljon.
Paikassa olisi ollut tarjolla myös erilaisia äyriäislajitelmia ja jopa hummereita. Hummerit tarjosivat niitä tilaamattomillekin viihdettä, sillä otusten akvaario oli sijoitettu hyvin näkösälle. Sielläpä mönkivät ja yrittivät kiusata toisiaan (se ei onnistunut, sillä sakset oli sidottu).
.JPG)
Tarkoitus oli kirjoittaa myös muutamasta lomaruokapaikasta Suomessa, mutta ehkä ensi kerralla! Nyt pitää kiiruhtaa saunaan. Tai siis kävellä rauhallisesti, sillä lomallahan ei ole kiire.
