Makoisa munakoisosalaatti

Epäkorrekti mielipide: inhoan salaatteja. Liioittelen tietenkin. Inhoan huonosti tehtyjä, itseasiassa myös keskinkertaisesti tehtyjä salaatteja. Minusta salaatti on lähtökohdiltaan sen verran ankea juttu, että siihen pitää sitten panostaa kunnolla. Parhaimmillaan salaatti sitten onkin mainiota, mutta edelleen liian usein hyvissäkin ravintoloissa saa eteensä mauttoman kasan salaatinlehtiä, joissa muutamat harvat täytteet pitää tarkoituksella etsiä joukosta. Tai sitten lautaselle on onnistuttu ujuttamaan joku kokonaisuuden pilaava inhottava kastike. Ja ylipäätään tuntuu, että kokonaisuutta ei ole mietitty, ruoka-aineet on vain lätkitty lautaselle valmistamatta niitä mitenkään.

Tämän avautumisen jälkeen, luonnollisesti, ohje erääseen parempaan salaattiin. Innoitus on saatu tällä kertaa Jamie Oliverilta, mutta joitakin komponentteja on vaihdettu.

Munakoiso-granaattiomenasalaatti (neljälle) 

2 munakoisoa 

1 granaattiomena

1 nippu jotakin salaattia, minulla oli tammenlehvää

1 nippu uutta kaveriani perillaa - löytyy tuoreyrttiosastolta jos on löytyäkseen

yksi paketti fetaa

kirsikkatomaatteja, semmoinen pieni rasia
puolikas chapata tai muu rapeakuorinen vaalea leipä

1 nippu kevätsipulia

2 ruokalusikallista harissaa

yhden sitruunan mehu

oliiviöljyä, etikkaa, suolaa, mustapippuria, fenkolinsiemeniä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pilko munakoisot suupalan kokoisiksi, ja  paista ne oliiviöljyssä mukavan rapsakoiksi paloiksi. Kypsentämisen jälkeen laita munakoisot kulhoon. Yhdistä kaksi ruokalusikallista harissaa ja saman verran oliiviöljyä, ja sekoita tämä tahna munakoisokuutioihin. Anna jäähtyä hetken aikaa.

Leikkaa puolikas leipä vielä vaakasuuntaan puoliksi ja hiero sen pintaan oliiviöljyä ja fenkolinsiemeniä sekä hieman valkosipulia. Laita 200-asteiseen uuniin hetkeksi. Kun leipä on mukavasti rapsakoitunut, anna sen jäähtyä ja revi pieniksi suupaloiksi.

Valmista salaattipohja suoraan tarjoiluastiaan: revi salaatti ja perilla, silppua kevätsipuli pieneksi, paloittele tomaatit. Halkaise granaattiomena ja riivi ihanat, poksuvat siemenet mukaan. Munakoisojen jäähdyttyä lisää ne salaattiin, samoin leipäpalat, ja murustele päälle feta. Sekoita neljä ruokalusikallista laadukasta oliiviöljyä, yhden pienen sitruunan mehu, hieman etikkaa sekä isorakeista suolaa ja mustapippuria, ja lisää kastike viime hetkellä salaatin joukkoon (jotta salaatinlehdet eivät lötkisty) ja pöyhi sekaisin. Tarjoile.

Mikäli perilla on teille yhtä uusi tuttavuus kuin minulle, voin kertoa että se on tuo hienon violetti yrtti annoksen päällä (yllä olevassa kuvassa). En ollut nähnyt sitä koskaan ennen, mutta eilen se tuli Stockmannilla vastaan. Tuoksu oli miellyttävä ja sitruunainen, ja maku sopi hyvin salaattiin. Voi sen kyllä korvata vaikka lehtipersiljalla, tai korianterilla jos semmoisesta tykkää. Jamie oli vissiin käyttänyt vesikrassia, mutta se on Suomessa yleensä aika kallista.

Syötäviä sanoja

Pieni vinkki viikonlopuksi. Oletteko te, hyvät internetissä vaeltavat ruoan ystävät, lukeneet Raholan ruokasanastoa? Palkittu sivusto tarjoaa giganttisen määrän tietoa kaikesta mahdollisesta syömiseen liittyvästä. Siis ihan kaikesta: dim sumin erilaisista kirjoitusasuista, siitä miten okra aikoinaan kulkeutui Amerikkaan orjien hiuksiinsa piilottamana, kuinka valmistetaan kosher-lihaa, mitkä ovat nouvelle cuisinen kymmenen uutta sääntöä, mitä ovat särä ja sumakki. Ja niin edelleen. Siis uskomaton gastronominen tietoaitta, ihan ilmaiseksi, miellyttävään ja sujuvaan tyyliin kirjoitettuna (jos jostain haluasi valittaa niin ehkä sivuston ulkonäöstä, mutta jätetään se nyt). Eli mitä te täällä vielä teette? Hus, sivistymään siitä.  

Kuva Pinterestistä, ei liity Raholaan. 

Teatteri & teatteri

Suurella ja äänekkäällä (uus)perhekompleksillani on tapana kokoontua yhteen ruoan, juoman ja kulttuurin merkeissä. Vähän aikaa sitten tarkoitus oli käydä kaksinkertaisesti teatterissa. Eli siis ensin testata ravintola Teatteri (se Grillin puoli) ja sen jälkeen täysin vatsoin kieriä nauttimaan Kansallisteatterin Patriarkka-näytelmästä.

Toinen puoli illasta meni hieman myttyyn, sillä Patriarkan näytös tuolta illalta lopetettiin kesken ensimmäisen 15 minuutin jälkeen teknisen vian vuoksi. Keskitytään siis analysoimaan tätä toista Teatteria, eli illallista. 

Paikka oli valittu osittain sijaintinsa takia, ja siinä ei kyllä ollut moittimista – keskustammassa ei ravintola juuri voisi olla. Samoin palvelu oli koko illan ajan ensiluokkaista, minkä huomasi myös siinä, että pienen lapsen läsnäolo seurueessamme ei aiheuttanut ongelmia. Palvelun takia käynnistä jäi kokonaisuutena hyvä mieli, vaikka en ollut ruokaan täysin tyytyväinen. No, siihen toki vaikutti seurakin, ja isän tarjoaman viinin määrä, krhm.

Aloitetaanpa alusta. Nyt tullaan heti ihan makuasioihin, mutta ravintolan sisutus oli minusta aika hienosteleva. Siis vähän överi. Jotenkin linjaan sopi hyvin, että viereisessä pöydässä istui parin vuoden takainen Miss Suomi. Itse taidan viihtyä paremmin paikoissa, joissa ei haittaa vaikka jalkaan on sattunut vähän nuhjaantuneet converset.

Ja ruoka sitten? Jotkut jutut olivat erinomaisia, toiset pettymyksiä. Mutta se mikä ei vaihdellut, oli hinta. Kaikki oli yksinkertaisesti kallista. Paras esimerkki on ehkä alkuruokani, "Rakuunassa paistettua kampasimpukkaa ja juuripersiljapyrettä". Kuulosti hyvältä, olen nimittäin suuri kampasimpukan ystävä. Mutta.

  

Se mitä reilulla seitsemällätoista eurolla konkreettisesti sai, oli kaksi toistaan isolla lautasella etsivää kampasimpukkaa, joissa en erityisesti havainnut rosmariinin makua. Juurespersiljapyrekin oli aika laimeaa. Itse simpukat oli kyllä mukavan rapsakoiksi paistettu, mutta kamoon. Tämän annokset ainekset maksoivat ravintolalle ehkä mitä, viisi euroa? Jotain rajaa sillä katteen määrälläkin. 

Pääruoaksi valitsin siikaa. Se oli semmoista kuin siika on, hyvää.

Siian alla oleva perunamuussi sen sijaan oli vähän tympeää, jäykkää ja suolatonta. Kastike oli ok. Ja viinit olivat muuten erinomaisia, tuli juuri mieleeni! Ehkä sen takia että valkoviinimme sopi kalaan niin passelisti.

Mutta mitä ruokaan tulee, niin mikäli haluaa syödä tällaista ei-kikkailevaa, ehkä hieman ns. vanhanaikaista ruokaa, niin minusta hinta-laatusuhde on kyllä esimerkiksi Sea Horsessa tai Elitessa paljon parempi. Tosin edessäni ja vieressäni nautittiin Beef Wellingtonia, joka julistettiin äärimmäisen maukkaaksi. Sitä ei taida Helsingissä kovin monesta paikasta edes saada.

Kuvaan lisätty kontrastia jotta täydellinen kypsyysaste erottuisi. Ei se ihan erotu, hämärää on.

Mutta tässäkin kehutussa annoksessa ilmeni ravintolan omituinen tason vaihtelu: täydellisen lihan kanssa tarjottiin lötköjä pariisinperunoita, jotka tuntuivat suoraan pakasteesta sulatetuilta. Ei näin!

Jälkiruoat kruunasivat epätasaisuuden. Minun macaron-leivokseni olivat valehtelematta huonoimpia mitä olen ikinä syönyt, vaikka mukaan laskettaisiin vastaava Pirkan pakastetuote. Kuivia ja tunkkaisia. Pikkuveljen uunijäätelössä ei ollut juurikaan jäätelöä. Sen sijaan sitrus-posset oli kuulemma mahtava, eikä vastapäätä nautitussa suklaakakussakaan ollut ilmeisesti valittamista.

:(

:)

Kokonaisuutena olen Teatterin Grillistä lähinnä hämmentynyt. Hyvää on, mutta skarppaamista kovasti myös. Ja koska hintataso on näin kova, pitäisi laadun olla tasaisempaa. Plussaa kuitenkin siitä, että tarjolla oli sesonkiin sopivasti muutamia maderuokia. Pari niistä testattiin seurueessamme, ja maistuivat hyvin.