23.3.2013

Murunen

Pääsin vihdoin käymään Murussa! Odotukset olivat korkeat, mutta niihin vastattiin. Kaikki mitä lautasilla eteemme kannettiin, oli todella maistuvaa. Myös paikan tunnelma oli mukava ja palvelu hyvää, vaikka loppuillasta, ravintolan ollessa täynnä, hivenen viipyilevää. Mitäpä tuosta.

Tämä kuva on Murun sivuilta, loput on omia.
Välillä annosten rouheasta tyylistä tuli hieman mieleen Kuurna, mutta usein erilaisissa yksityiskohdissa ja tekniikoissa oli menty vielä vähän pidemmälle. Nähty vielä pikkuisen enemmän vaivaa. Oli tämä himpun Kuurnaa kalliimpikin, mutta siedettävissä rajoissa. Sitä paitsi illan oikeutti sekä aikoinaan annettu joululahjalupaus että äidin syntymäpäivä. Äidin lisäksi seurueessa mukana tällä kertaa oli linssikeitto-veli

No niin, tästä lähtee. Monta kuvaa annoksista ja unohtuneet yksityiskohdat - - -


Minun alkuruokani. Talon omaa pateeta taikinakuoressa, leikkeleitä, rucolaa ja sieniä. Sekä jumalaista punasipulihilloketta. Ei muuta kuin että nam.
 
Veljen vitello tonnatto. Lisänä oli myös hieman tuoretta tonnikalaa, uunikuivattuja tomaatteja ja salaattia. En saanut maistaa, mutta varsin hyvää taisi olla tämäkin...

Äidin mustajuurta ja siitakesientä sisältänyt salaatti. Sienet tuotiin pöytään erillisellä kuumalla pannulla, ja ne olivatkin ihanan rapeita ja kuumia.

Veljen pääruoka, josta olen unohtanut kaiken, paitsi että se oli jotakin pitkään haudutettu poron osaa ja makoisaa. Jotain linssejä tuolla ainakin näyttää olevan alla.

Minä ja äiti söimme tyttömäisesti kalaa, eli paahdettua siikaa ja selleriohrattoa. Jumalaista. Lisäksi uunifenkolia ja pieniä friteerattuja sopuli eikun sipulirenkaita, jotka kruunasivat annoksen.

Jälkiruoat olivat ehkä illoin heikoin lenkki, vaikka hyviä toki nekin. Sitruunaruoholla maustettu crème brûlée vaan oli aika samanlainen kuin monessa muussakin (hyvässä) paikassa.

Suklaafondat vei kyllä kielen mennessään, että ei sillä. Jälkiruokien osalta tarjolla oli lähinnä siis klassikkoannoksia. 



Murun ruoka ei ole mitenkään erityisen "kekseliästä" niin kuin ehkä Farangissa tai jossain fiinimmässä Olossa, vaan klassiseen perinteeseen ja laadukkaisiin raaka-aineisiin nojaavaa ja hyvin tehtyä. Eli juuri semmoinen hyvän bistron meininki mihin on pyrittykin.