Paluu juurille eli kantani lehtikaali-asiaan

Juuri Nyt suosituin lehtivihannes on toki lehtikaali (katso vaikka tämä ja tämä ja tämä ja olisi näitä tietty vielä lisääkin). Tätä ei tosin tiennyt ystäväni, joka kokkasi mulle pihakeittiön puuhellalla kurkumalla maustettua kvinoa-lehtikaalipataa, kun kävin heinäkuussa luonaan vierailulla.

Hän nimittäin asuu keskellä metsää kahdeksan hengen yhteisössä - juu, oikeassa hippikommunalkassa. (Vettä ei sisätiloihin tule. Vessa? Kolmen vierekkäisen reiän huussi pihan perillä.) Mutta mikä siis varsinaisesti estäisi häntä tietämästä ruokatrendeistä? No tuota. Ystävä ei lue uutisia, blogeja, ei käytä Facebookia eikä Twitteriä. Totta puhuen hän ei välttämättä edes tiedä, mikä on Twitter. En kysynyt, koska ainakaan tyyppi ei välittäisi tästä keksinnöstä tuon taivaallista. Ja meillä oli paljon muutakin juteltavaa kuin sosiaalinen media. Kuten vaikka se, miten lehtikaalit kasvavat hänen kasvimaallaan. Kasvavat erinomaisesti!!!

Söimme siis iltasella kattilallisen pataa istuskellen ystävän asuttaman mökin (oikeasti se on parakki) kuistilla, jonka miehensä on omin kätösin parakin lisäosaksi nikkaroinut. Kanat, en muista montako niitä oli, kaakattivat aitauksessa. Kaikilla kymmenellä (tai viidellätoista?) tipusella ei tokikaan ole nimiä, mutta laumanjohtajalla tietty on. Se on Jeesusmatilda. Kuulostaa aika voimalliselta, kun ystävä kutsuu tai komentaa sitä nimeltä muuten hiljaisessa illassa.

Eilen illalla laitoin kvinoaa ja lehtikaalia ja ajattelin ystävää metsän keskellä. Pannu ruokalajina tuntui sopivan teemaan hyvin. Sehän on sentään kokkailun perusmuoto. Jonkinlaisesta pannusta olemme kaikki ruuanlaiton joskus aloittaneet, lyön rahasta vetoa. Paluu juurille, olkaapa hyvät:

Kvinoa-lehtikaalipannu
kahdelle

1 dl kvinoaa 
2 valkosipulinkynttä
puolikas punainen chili (ilman siemeniä)
1 paprika
1 pieni kesäkurpitsa
2 kourallista lehtikaalin lehtiä (poista kovat ruodit)
100 grammaa suosikkitofua kuutoituna
oliiviöljyä
(sormi)suolaa
mustapippuria
½ dl tuoretta lehtipersiljaa

Huuhtele kvinoa huolellisesti siivilässä, keitä sitten kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Jätä odottamaan.

Pilko valkosipulinkynsi ja chili, kuullota hetki öljyssä pannulla. Lisää pilkotut paprikat ja kesäkurpitsat, jatka paistamista viitisen minuuttia. Revi sekaan lehtikaalit ilman ruoteja sekä kuutioitu tofu. Mausta suolalla (niin paljon kuin verenpaine kestää) ja mustapippurilla. Kypsennä seosta puolikkaalla hellanteholla kunnes paprika ja kesäkurpitsa ovat al dente. (Varo sekoittamasta tofukuutioita hajalle.) Sekoita joukkoon kypsä kvinoa ja tarkista maku. Revi päälle lehtipersilja. Vinkki: ruoka ottaa mieluusti päälleen jotakin kermaista, joten tarjoile avokadoviipaleiden kanssa. Lorauta annosten päälle vielä hyvää oliiviöljyä. Vinkki 2: maku on parhaimmillaan, kun ruoka on hieman jäähtynyt.

Brownie eli ruskelo

Parisen vuotta sitten sain Arlan syntymäpäivillä syödäkseni parasta brownieta koskaan. Siis siihen astisessa elämässäni. Tuon maultaan jumalaisen ja ulkonäöltään vastaansanomattoman ruman herkun oli taikonut kasaan Antti, partajäbäksikin täällä blogissa nimitetty ystävämme. Kiitos siis hänelle, vaikka resepti alun perin olikin kekattu täältä sähköinternetistä ja toteutettu vain pienin muutoksin.

Onko kauniimpaa näkyä! hän kysyy, ja vastaa itse: no ei tasan ole. 

Minä tein tähän vielä omat viilaukseni, kuten aina teen. Ensinnäkin kaapissa sattui olemaan pähkinöitä kahta eri laatua, ja hetken mielijohteesta kippasin mukaan vielä vähän kookoshiutaleita sekä hyppysellisen Maldon-suolaa. Mmmmmm.

Öh, tuo valkoinen on siis sitä kookosta, ei suolaa...

Anttia on siis kiittäminen siitä, että päädyin brownien äärelle. Mutta ylilahjakkaan kaveripiirimme ansiot eivät suinkaan lopu siihen. Pauli, tuo ystäväporukkamme alati tuohtunut kielinero, on keksinyt brownielle suomenkielisen nimen, jonka rinnalla kaiken maailman nyhtöpossutkin kalpenevat!¹

Brownie on nimittäin suomeksi tietenkin RUSKELO. 

Tässä ohje. Se on puolikkaan pellin kokoiselle uunivuoalle, eli jos haluat tehdä koko pellillisen, ja miksi et haluaisi, tuplaa määrät. Siitä vaan. Ruskelo kestää hyvin pakastustakin.

Huom! Jos olet allerginen pähkinöille, niin olen kerran onnistuneesti korvannut ne vaahtokarkeilla. Pähkinöiden lajia voi myös vaihdella sen mukaan, mitä kaapista löytyy. Voisin kuvitella että cashew- tai pistaasipähkinät toimisivat myös todella hyvin. Mikseivät jopa suolapähkinät pienissä määrissä! Sitten ylimääräisen suolan voisi kyllä jättää pois.

200 g voita
200 g tummaa suklaata
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
100 g maitosuklaata
50 g hasselpähkinöitä (rouhittuna puolikkaksi)
50 g saksanpähkinöitä (sama homma)
2 rkl kookoshiutaleita (ja vähän lisää sitten päälle)
1 rkl isorakeista hyvää suolaa
3 kpl kananmunia
3 dl sokeria

Vuoraa halkaisijaltaan 20 cm:n vuoka leivinpaperilla ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Sulata paloiteltu tumma suklaa ja voi vesihauteessa. Sekoita, kunnes seos on tasaista. Paloittele maitosuklaa ja rouhi hasselpähkinöistä sopivan kokoisia.

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Kaada hieman jäähtynyt suklaa-voiseos munavaahdon sekaan ja kääntele sekaisin varovaisesti. Sekoita keskenään jauhot ja kaakaojauhe, siivilöi suklaaseokseen ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mahdollisimman vähän. Kääntele sekaan lopuksi paloitellut suklaat, pähkinät ja kookoshiutaleet. Kaada taikina vuokaan ja ripottele päälle vielä suola ja hiukan lisää kookoshiutaleita. Paista uunissa puoli tuntia. Älä ylitä paistoaikaa! Ruskelo saa jäädä sisältä hieman tahmeaksi, niin, että hammastikkuun tarttuu hieman taikinaa.

Anna jäähtyä ja tarjoile maltillisen kokoisissa paloissa. Toimii sellaisenaan (erityisesti vahvan kahvin kera) tai vaikka jäätelön ja vadelmien kanssa.

Koristeena mintunlehti parvekkeelta.

¹ Oikeasti minusta nyhtöpossu (alkukielellä siis pulled pork) on nerokas ilmaus. Olemme tosin kehitelleet sille myös synonyymeja. Esimerkiksi vetosika toimisi hieman, hmm, rouheammassa diskurssissa. 

Teriyakilohi & kurkkunuudelit

Ravintolapäivästä jäi yli muun muassa reilu kimpale lohta. Siispä seuraavana päivänä päätin valmistaa ystäville jotain kalasta. Pikaisen googletuksen jälkeen päädyin teriyakiloheen. Myös avokadoa ja kurkkua oli jäänyt jonkin verran, niistäpä siis lisäkesalaatti!

Hyvää oli. Ja näin se meni:

Lohi

700 g lohta (tai vähemmän, tämä oli reilu annos neljälle)
kevätsipulia
seesaminsiemeniä
seesamiöljyä
tuore lime

Kastikkeeseen:
1 dl soijaa
1 miriniä (japanilainen riisiviini, saa etnisistä kaupoista ja isoista supermarketeista)
1 ruokalusikallinen sokeria
kaksi raastettua valkosipulin kynttä
peukalon kokoinen pätkä raastettua inkivääriä
yhden limen mehu

Valmista ensin teriyaki-kastike. Ja kyllä, tiedän että sitä myydään kaupassa valmiina sekoituksena Mutta niin myydään pakastepitsojakin. Raasta siis inkivääri ja valkosipuli ja sekoita kulhossa muiden aineiden kanssa. Laita liemi sitten kattilaan ja kiehauta nopeasti. Hämmennä ja anna poreilla muutaman minuutin ajan. Leikkaa lohi paloiksi. Voit leikata jokaiselle syöjälle oman palan, tai sitten tehdä vielä pienempiä kalasia. Pikkupaloissa on se hyvä puoli että kastike leviää paremmin joka puolelle. Laita lohipalat isoon vuokaaan/muuhun astiaan ja valele niiden päälle tasaisesti kaksi ruokalusikallista seesamiöljyä. Kaada sitten teriyakiliemi kaiken päälle. Levitä joka puolelle. Anna marinoitua jääkaapissa puolesta tunnista kolmeen tuntiin.

Sopivan ajan kuluttua ota kala kylmästä ja laita grillipannu (tai tavallinen paistinpannu, jos et omista grillipannua tai parilaa) lämpenemään. Kippaa kala lävikköön, jotta turha neste poistuu. Paista palasia keskikuumalla pannulla molemmilta puolilta lyhyt aika, puolesta minuutista minuuttiin. Ripottele lopuksi lohen päälle seesaminsiemeniä ja hienonnettua kevätsipulia. Myös limen mehu sopii hyvin kalan päälle puserrettavaksi.

Huom! Tällä ohjeella kala jää sisältä punertavaksi. Minä tykkään siitä niin, mutta jos te siellä ruudun takana pidätte enemmän kypsemmästä kamasta, niin laittakaa paistetut kalapalat vielä uuniin (valmiiksi lämmitettyyn, 180 astetta) reiluksi viideksi minuutiksi. Tässä vielä kuva siitä mihin kypsyysasteeseen itse päädyin: 

Salaatti

sopivasti nuudeleita neljälle hengelle
yksi pieni kotimainen kurkku
yksi avokado
muutama kevätsipuli
tuore lime
seesamin- ja kurpitsansiemeniä
seesamiöljyä
soijaa
yksi tuore punainen chili
ituja

Keitä nuudelit ja sekoita niihin soijaa ja seesamiöljyä. Purista sekaan myös limen mehu. Pilko kevätsipuli, chili, kurkku ja avokado pieneksi ja sekoita nuudelien joukkoon. Pöyhi mukaan myös idut ja siemenet. Anna levätä kylmässä hetken aikaa ennen tarjoilua.

Tunnelmia ravintolapäivästä

Huh, olipa se ! Olimme Sushikoira-porukan kanssa sitä mieltä, että ensikertalaisiksi selvisimme oikein hyvin: asiakkaita riitti, ruokaa kehuttiin eivätkä tilaukset menneet sekaisin. Kauhea kiire oli melkein koko sen kolme tuntia, mitä mestaa pidimme auki. Ja tietysti sitä ennenkin. Riisikattilat alkoivat porisemaan aamuyhdeksältä, vaikka ravintolamme avautui vasta iltapäivällä.

Tässä interiööriä ennen avaamista. Oli hauskaa miten "ravintolamaisen" työhuoneesta sai pienillä muutoksilla: radiosta kivaa jazzia soimaan, pöytien järjestely, soijapullot, Raisan lähikaupasta hakemat kukat. (Itseasiassa vain yksi iso kukka, josta saksittiin hieman joka pöytään.) 

Granitista ostetulla tussilla voi kirjoittaa ikkunaan ja sitten vain pyyhkiä tekstin pois. Kätsää. 

Siitä se lähtee! Linssikeittoveli pyöritteli iltapäivän aikana varmaan yli viisikymmentä lohimakirullaa - josta nopealla laskutoimituksella saadaan vajaa 500 makin palasta. Ahkeraa!

Työhuoneen liitutauluseinä pääsi hyvään käyttöön. 

Vaikka kaikki meni enimmäkseen oikein hyvin, olisi tietysti jotain voinut tehdä vielä paremmin. Ensi kerralla sitten! 

1) Olimme varanneet yhden tyypin ottamaan tilauksia ja rahastamaan, toisen tarjoilemaan pöytiin ja kaksi keittiöön. Olisi kuitenkin ollut hyvä vielä lisätä keittiötyövoimaa yhdellä henkilöllä, joka olisi voinut keskittyä nigirien tekoon. 

2) Makirullia olisi voinut pyörittää varastoon vähän enemmän. Näin oli tarkoituskin, mutta ihmiset alkoivat kärkkyä ruokaa jo puoli tuntia ennen ravintolan virallista avaamisaikaa, emmekä malttaneet pitää heitä odottamassa kovin kauaa, kun kaikki oli periaatteessa valmista.

3) Yllä kuvattu hätäily kuitenkin johti siihen, että kun ruuhkahuippu iski, odotusajat venyivät ja jouduimme käännyttämään asiakkaita pois. Voi mikä sääli! Loppua kohden tahti kyllä rauhoittui ja ihmiset saivat sushinsa nopeammin. 

4)  Ruokaa oli hankittu noin sadan hengen ruokkimiseen. Siihen ne olisivat varmaan riittäneetkin, mutta aika ja työvoima eivät. Aineksia jäi siis yli, mutta toisaalta, nyt ne pääsee hyödyntämään omassa keittiössä. 

Taloudellisesti pääsimme omillemme ja saimme hippusen voittoakin. Hyvä kokemus, ehkä ensi vuonna uudestaan! Ja jos varaisi enemmän ihmisiä töihin, niin ehtisi vähän enemmän rupatellakin asiakkaiden kanssa...Kiitos kovasti kaikille teille, jotka tulitte paikalle!

Lopuksi salakuva asiakasvirrasta: 

Tämän ja ikkunakuvan otti Erkka. 

Kaupallinen tiedote

Heippa! Viikonloppuna on taas Ravintolapäivän aika. Blogikollektiivimme (vahvistettuna linssikeitto-veljellä) osallistuu ensimmäistä kertaa – siis tiskin toisella puolella. Syömässä olemme käyneet ennenkin, mutta nyt otamme veitset omiin pikku kätösiin.

Joitakin kuukausia sitten olimme porukalla syömässä sushia, kuten meillä on usein tapana tehdä. Samalla kerrottiin huonoja vitsejä (niinkin tehdään aika usein). Jotenkin, muistaakseni Susikoira Roi-vitsien kautta, päädyttiin heittämään läppää kuvitteellisesta sushikoirasta, joka valmistaisi maailman parasta sushia. Koska Arla on monilahjakkuus, alkoi hän pian tämän jälkeen piirtää läpän pohjalta sarjakuvaa, jonka pääosassa seikkailee kukapa muukaan kuin SUSHIKOIRA.

Me muut pidimme tätä niin vaikuttavana, että päätimme perustaa samalla teemalla ravintolan. Ainakin päiväksi.

Tässä harjoitellaan ahkerasti tositoimia varten! 

Tervetuloa siis sunnuntaina Vallilaan, jossa työhuonekollektiivimme tiloihin pystytetään pop up -sushibaari. Lisätietoja löytää tapahtuman facebook-eventistä. (Siellä voi lukea myös Sushikoira-sarjakuvan kolme ensimmäistä sivua!) Toivottavasti nähdään makien, nigirien ja muiden herkkujen äärellä!

© Arla

Salaattien kuningas

Tein eilen salaattia ja siitä tuli, kuten äitini aina sanoo, "ihan vahingossa hyvää". Mutta niin se vain oli! Olin ajatellut, että valmistelen vain pari raaka-ainetta, ja sitten vieraat saavat itse ottaa lautaselleen mitä haluavat. Mutta sitten yksi asia johti toiseen ja tästä vaan tuli ihan mahtavaa.

Eikä vähiten ulkonäön takia.

Tietysti asiaan vaikuttaa sekin, että nyt kaikki kasvikset ovat sesongissa ja erityisen hyviä. Eli JUURI NYT on aika syödä PALJON kaikkea tuoretta, rouskuvaa ja makoisaa. Ennen kuin huomaattekaan, on talvi, ja sitten taas pimeässä särvitään lientä noin seitsemän vittumaisen kuukauden ajan. Teitä on varoitettu. Tankatkaa vitamiineja. 

Mutta niin, salaatti. Siihen saa vaihtelua, kun järjestää asiat tuolla lailla vierekkäin eikä vain sekasotkuksi, niin kuin yleensä. Ehkä tästä alla olevasta kuvasta näkee kokonaisasettelun vielä paremmin. 

Eli vadille päätyi (ylävasemmalta aloittaen) romanesco-kaalia, härkäpapuja, avokadoa, oransseja ja punaisia kirsikkatomaatteja, porkkanoita, kvinoaa, retiisejä, paistettua halloumia... Tai aloitetaanpa alusta vähän tarkemmin. 

Kuninkaallinen salaatti

neljälle

pieni romanescokaali (eräs parsakaalin alalaji)

kymmenisen härkäpapua (siis palkoa) 

kypsä avokado 

kymmenen kirsikkatomaattia, mielellään erivärisiä

viisi pientä kesäporkkanaa

kolme desiä kvinoaa

pieni paketti halloumia

pikkupussillinen retiisejä 

tuoretta minttua ja basilikaa 

oliiviöljyä ja 20 g voita

kurpitsan- ja seesaminsiemeniä

mustapippuria, sormisuolaa 

sitruunamehua ja kasvisliemikuutio

Huuhdo kvinoa ja keitä se (6 dl vettä) paketin ohjeen mukaan, kasvisliemikuution kera. Kun vesi on imeytynyt, purista kvinoaan sitruunamehua ja ripottele siihen suolaa ja pippuria. Pöyhi ilmavaksi ja siirrä vadille odottamaan. 

Leikkaa kaali sopiviksi pieniksi paloiksi ja poista härkäpavut paloistaan. Höyrytä nämä, noin 8 minuuttia riittää. Kun kaali tuntuu pehmeältä mutta vielä vähän napakalta, niin laita pieni palanen voita sulamaan kaalinpalasten ja härkäpapujen päälle. Siirrä tarjoiluastiaan. 

Kuori ja pilko porkkanat tikuiksi, asettele haluamallasi tavalla. Pilko retiisit ja revi minttu, sekoita ne kvinoan joukkoon. Leikkaa halloumi paloiksi ja paista grillipannun päällä (et tarvitse tähän mitään rasvaa). Asettele kvinoan päälle. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja halkaistu avokado pitkittäin. Lisää nekin vadille. Paahda siemenet ja ripottele salaatin päälle. 

Laita kokonainen basilikapuska blenderiin, lisää joukkoon noin 1 desi oliiviöljyä ja hieman sitruunamehua. Surruuta tasaiseksi vihreäksi öljyksi, jonka voit sitten ripsiä taiteellisesti koko komeuden päälle. Lisää vielä vähän hyvää suolaa ja rouhi pippuria. Ihaile & syö!

Matkan varrelta: Sa Seada

Niin. Sitä raahaa ison ja painavan järjestelmäkameransa matkalle kuumaan Keski-Eurooppaan. Kantelee sitä mukanaan monta päivää, saa matkakumppaninsa turhautumaan jatkuvalla räpsimisellä ja itselleen typerä turisti -fiiliksen. Joten parin päivän päästä kamera jää majapaikkaan, kun lähdetään illalla syömään. 

Ja totta kai, tietenkin, juuri tuona iltana ruokabloggari päätyy reissun parhaaseen ravintolaan. Huokaus. Tässä teille siis vilpitön suositus ja huonolaatuisia kännykkäkuvia. Täytyy myös lisätä, että annosten kaunis ulkonäkö ei ehkä tässä paikassa muutenkaan ollut se ykkösjuttu. Silti voin puhtain sydämin sanoa, etten muista milloin olisin käynyt näin hyvässä italialaisessa ravintolassa.

Sijainti tuona iltana oli Amsterdam. Ja koska olimme kerrankin tehneet pohjatyöt kunnolla, suuntasimme turistikeskustan ulkopuolelle, kohteenamme internetissä ylistetty Sa Seada. Etukäteen olin lukenut, että kyseessä on ulkonäöltään vaatimaton kortteliravintola, jolla ei ole edes nettisivuja. Mutta sisustuksella ei tällä kertaa ollutkaan mitään väliä, sillä saimme pöydän ulkoa, kadulta, miltei kanaalin vierestä. Kuuma päivä oli jo lopuillaan, ja ilta oli täydellinen ulkona syömiseen. Ruokalistasta havaitsimme hintojen olevan erittäin kohtuullisia. Sa Seadan tyyli on kallellaan Sisiliaan päin, ja paikka on kuulu nimenomaan kalaruoistaan. 

Otimme yhteiseksi alkuruoaksi kampasimpukoita ja pancettaa. Täytyy sanoa, että hivenen säpsähdin, kun tämä hökötys tuotiin pöytään. 

Kokin ajatus annoksen koristelusta oli siis ollut se, että kirsikkatomaattiin tökitään uunissa grillattua, raakaa spagettia. Öh. Simpukat ja pekoni olivat silti mahtavan makuisia, ja rapsakka lehtikaali ja hollandaise-kastike säestivät niitä oivasti. 

Tässä minun pastani. Kastike ei ollut tomaattipohjainen, vaan koostui kypsistä muussatuista pavuista, valkosipulista, oliiviöljystä ja valkoviinistä. Lisäksi simpukoita. Nams.

A. otti pääruoaksi suolakuoressa kypsennetyn kokonaisen kalan, tarkemmin ottaen kultaotsa-ahvenen. Tässä tarjoilija murtaa kuoren ja riipii kalan lautaselle.

Ja siinä se sitten on. Oli kuulemma meheää ja maukasta. Sanoja "paras ikinä" käytettiin. Tuo kulmassa oleva vihreä on muuten taas sitä paistettua lehtikaalia, ja vähänkö sekin on parasta.

Kalan lisukekin oli hyvä. Tiedän koska söin siitä osan.

Jälkiruokaa ei jaksettu, vaikka sitruuna-vodkajäädyke sekoitettuna kuohuviiniin houkutteli kovasti. Sen sijaan lyllersimme parin korttelin päähän, jossa oli laituribaari, eli kapakka kanaalin yllä. Suunnattoman idyllistä, ja Aperol Spritz oli halpaa.

Jos siis tekin satutte matkoillanne Amsterdamiin, niin menkääpä Sa Seadaan. Ette kadu. Osoite on Eerste Oosterparkstraat 3-5, ja me ainakin löysimme paikalle kartan avulla helposti. Arki-iltana oli hyvin tilaa, paikka alkoi täyttyä vasta lähempänä kymmentä illalla. Keskustasta kävelee parisenkymmentä minuuttia, mutta kun voi kävellä mukavaa reittiä, miltei koko matkan jopa kanaalinvartta, niin sehän on vain hauskaa.