28.1.2014

Yksi kuva, kaksi ohjetta

Hei lapset, tässä jaksossa puhutaan kierrätyksestä! Eli siitä, miten yhden ruoan jämät voi jalostaa toiseksi. Tätähän arjessa pitää tehdä melkein koko ajan, jos ei halua heittää ruokaa roskiin.

Valitettavasti siitä alkuperäisestä jutusta ei nyt ole kuvaa, mutta kuvitellaan: Olet pilkkonut porkkanoita ohuiksi tikuiksi ja kieritellyt ne oliiviöljyssä, juustokuminassa, suolassa, pippurissa ja pirskotellut päälle sitruunamehua. Paahtanut uunissa (225 asteessa) parisenkymmentä minuuttia. Samalla olet avannut kikhernepurkin ja paistanut palleroisia valkosipulin kanssa hetken pannulla. Siirrät nämä kulhoon, pöyhit sekaisin, lisäät mukaan reilusti granaattiomenan siemeniä, pilkot sekaan vielä yhden tuoreen punaisen chilin ja paljon lehtipersiljaa. No niin, siinäpä on ruokaisa salaatti, jota syö mielellään.

Mutta sitten sitä jää. Joten mitä tehdä?

Tätä.


Tofua ja sekalaisia asioita kookosmaidossa
(noin kahdelle, reilu annos)

1 paketti kiinteää tofua
valkosipulin kynsi
1 pieni sipuli
eilisen salaatin jämät (tai jotain muuta! esimerkiksi ihan tuoreita vihanneksia!), eli paahdettuja porkkanoita, kikherneitä ja granaattiomenan siemeniä
pieni purkki kookosmaitoa
veitsenkärjellinen maailman tulisinta currytahnaa
hunajaa, curryjauhetta, öljyä
tarjoiluun couscousia sekä limelohkoja

Silppua sipulit ihan alkuun, ja paista sitten tofu. Lämmitä curryjauhetta öljyssä kunnes pannu on oikeasti kuuma. Heitä sitten kuutioitu tofu pannulle ja paista kunnes rapsakkuusaste miellyttää. Siirrä syrjään, vähennä lämpöä ja lisää öljyä. Paistele rauhassa sipuleita noin kymmenen minuuttia.
Lisää sekaan porkkana-kikherne-salaatti, eli sekalaiset asiat, lämmitä kunnolla. Siirrä myös tofu takaisin lämpöön ja lisää kookosmaito, currytahna ja hunaja. Maistele, mausta lisää jos ei vielä potki kunnolla. Keitä couscous.
Raasta valmiin annoksen päälle limenkuorta (mulla on tossa kuvassa myös appelsiininkuorta kun niitäkin oli käsillä) ja purista lopuksi siihen vielä limemehua.

Minulla tuli eilen täyteen kolme kuukautta vegaanista elämää. Kenties toistan vielä tässä sen mitä kirjoitin Facebookiin:

"En yritä käännyttää ketään, mutta sanonpa vain: olen ollut nyt kolme kuukautta vegaani. Enkä ole moneen vuoteen voinut fyysisesti näin hyvin. Lisäksi kaikki huono omatuntoni syömisen suhteen on kadonnut ja olen oppinut tekemään paljon uudenlaista & herkullista ruokaa. 

En ois voinu kuvitellakaan tällaista: etukäteen ajattelin että kokeilen viikon ja se on varmaan kamalaa. Ja tietty välillä voi kamalaa ollakin, mutta tällä hetkellä on tää on kyllä lähinnä tosi kivaa. 

Ei muuta! (Enkä aio edelleenkään paheksua ketään, siis noin yksilötasolla. Mä söin lihaa monta vuotta pidempään kuin suurin osa ystävistäni.)"


Ja tätä seuranneessa keskustelussa kirjoitin vielä tämmöisenkin kommentin:

"Toki tähän omaan hyvinvointiin liittyy se, että otin heti alussa selvää esimerkiksi siitä, että B12-
vitamiinia ja D3-vitamiinia kannattaa syödä tabletteina. Ja oon yrittänyt syödä suhteellisen säännöllisesti myös esimerkiksi pähkinöitä, manteleita, avokadoja, mustikoita ja merilevää. Mutta enimmäkseen yritän hoitaa syömisen aika rennosti, ei aina voi miettiä pelkkää ravitsemustiedettä :) "

Näyttääpä hymiöt urpolta kontekstistaan irrotettuna. Tai siis en ylipäätään pidä niiden käyttämisestä, mutta fb-kommenteissa sitä joskus sortuu kaikenlaiseen tyhmyyteen.

Mutta siis vegaanielämä. Tykkään. Ensi jaksossa esittelen vegaanisen version eräästä mummojen (ainakin minun mummoni) suosikkileivonnaisesta! Harmi että "pese margariini" ei kuulosta yhtään niin hyvältä kuin "pese voi".  

9.1.2014

Joulupöydässä

Loppiainen on jo ohitettu, ja täällä jaaritellaan vielä joulusta! Ei voi mitään, näin se nyt on. 

Vietimme tänä vuonna aattoa kaveriporukalla. Pääosassa oli silti perinteisesti ruoanlaitto ja syöminen. Koska joukossamme ei ollut yhtään lihaa syövää tyyppiä, ei kinkkua kuitenkaan paistettu. Sen sijaan nautimme seuraavanlaisesta kattauksesta:


Pöydästä löytyy  jos aloitamme suunnilleen etualalta  salaatti paistetusta ruusukaalista, Raisan äidin valmistamat lanttu- ja porkkanalaatikot, rosmariinifoccacciaa, lehtikaalisipsejä, mummon kurkkuja, vegaanista bataattilaatikkoa, paahdettua kukkakaalia pähkinöiden ja avaruuspossun kera (ohje alla), sienisalaattia, silputtua punasipulia, avokado-päärynäsalaattia, Antin graavaamaa lohta ja saaristolaisleipää. Kaikki oli itse tehtyä, paitsi mainitut perinteisemmät laatikot siis äitivoimin. 

Aiemmin päivällä oli jo syöty vegaanista riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. Ja joskus määrittelemättömän ajan päästä pääruoasta nautimme vielä jälkiruoaksi raakakakkua piparimuruilla. Juomiakin kului: valikoituja oluita, samppanjaa ja rieslingiä. Sekä kahvia ja konjakkiglögiä. 

En tiedä teistä, mutta minulla on usein joulupöydässä ollut semmoinen olo, että joo, onhan siinä pari asiaa mista tykkää, ja sitten paljon niitä, jotka pitää vaan perinteen vuoksi olla. Tai koska ne ovat jonkun muun lemppareita. Tässä töölöläisessä pöydässä tänä aattona saatoin nauttia siitä, että kaikki omaan ruokavaliooni sopivat asiat (siis vegaaniset) olivat juuri niitä, joita itse halusin syödä. 

Kauhea ähky siitä toki seurasikin. 


Suosikkini oli ehkä paahdettu kukkakaali chilipähkinöillä ja granaattiomenan siemenillä. Siinä oli niin mukavan jouluiset väritkin. 

Sen tein näin:

Otetaan kokonainen, kaunis ja kiinteä kukkakaali. Huuhdotaan ja kuivataan. Leikataan kanta irti ja paloitellaan sopiviin palasiin, ei liian pieniin. Palaset laitetaan kulhoon ja öljytään kevyesti. Maustetaan suolalla, mustapippurilla, kanelilla ja tuoreella rosmariinilla. Sitten uuninpellille, 200 astetta ja n. 20 minuuttia aikaa, tai kunnes kaali on sopivasti ruskistunut. Tätä odotellessä käsitellään pähkinät. Minä käytin kokonaisia pekaanipähkinöitä, jotka murskasin vähän pienempiin osiin. Pannulle hieman öljyä, siihen chilimurskaa ja hunajaa, kevyesti lämpöä. Pähkinät sekaan ja sekoitetaan, kunnes kaikkiin sattumiin on tarttunut tulinen ja makea tahma.

Kun kukkakaali on valmista, niin kauniissa tarjoiluastiassa voi pöyhiä sekaisin sen, pähkinät ja reilusti granaattiomenan siemeniä. Tarkista lopuksi vielä suola.

Omituisella kierteellä otettu kuva. Taisin olla nauttinut jo pari viinilasia.
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä te lukijat söitte mieluiten tänä jouluna. Varsinkin erilaiset kasvis- ja vegaanivinkit voisi jakaa  välillä kun tuntuu, että joulussa on ruoan puolesta kysymys siitä, että mätetään mahdollisimman paljon eläinperäisiä juttuja napaan: kinkkua, pateita, kaloja, juustoja, suklaita. Vihreät kuulat pelastivat tämän oman ensimmäisen vegaanijouluni makeisten osalta. Ei siksi, että pitäisin niistä erityisen paljon, mutta sainpahan pitää kiinni edes jostakin perinteestä.