Lämmin kikherne-kukkakaalikuskussalaatti

Jotta maailma olisi tasapainossa, tehdäänpä leivän & voin jälkeen gluteenitonta vegaaniruokaa. Tämän kikhernesalaatin juju on kukkakaalissa, jolle näytetään blenderiä ja joka siksi ottaa kuskusia muistuttavan hienorakeisen olomuodon. (Oikeaa kuskusia ei siis käytetä.) Ohje on napattu tammikuun Me Naiset Sport -lehdestä ja hiukkasen tuunattu. Täydellistä maanantai- tai tiistairuokaa sekä ajankäytön että maun suhteen, miksei ravintoarvojenkin.

 Lämmin kikherne-kukkakaalikuskussalaatti

(kahdelle)

1 kukkakaali (n. 400 g)
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
pätkä chiliä
öljyä
2 rkl currytahnaa
paketti liotettuja kikherneitä (n. 300 g)
paketillinen kirsikkatomaatteja
puska korianteria
sormisuolaa
mustapippuria

Leikkaa kukkakaalista kukinnot irti, huuhtele ne lävikössä, pilko ja heitä blenderiin. Blendaa kukkakaali tasaiseksi, keitettyä kuskusia muistuttavaksi seokseksi. Jätä odottamaan.

Kuori ja silppua punasipuli, valkosipulinkynsi ja chilinpätkä. Kuumenna pannulla öljytilkka, heitä paistumaan sipulit, chili ja valutetut kikherneet. Kääntele, kunnes sipuli on kuullottunut.

Lisää pannulle currytahna ja blenderistä kukkakaalikuskus. Kuumenna noin viiden minuutin ajan ja sekoita samalla huolellisesti. (Lisää öljyä tarvittaessa.) Paiston loppuvaiheessa lisää puolitetut kirsikkatomaatit. Revi sekaan tuoretta korianteria. Ruuan maku on minusta parhaimmillaan hieman jäähtyneenä. Mausta annokset juuri ennen tarjoilua sormisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Maistuu muuten ainakin itselleni myös ihan kunnolla jäähtyneenä vaikkapa seuraavana päivänä. Toistan: täydellistä alkuviikon ruokaa.

Tanskanleipä

Tovi on jo puhuttu hirveän paljon gluteenittomasta ruokavaliosta. (Olisiko tuorein mediaosuma tämä uutinen?) Mikäs siinä. Kekseliäitä gluteenittomia ruokia valmistetaan muuten täällä eli Emmi-Liian Sjöholmin Torkkuja ja nokkosia -keittiössä, jossa myös valokuvauksen taito hallitaan.

Jotta maailma olisi tasapainossa, minä puhun nyt hetken leivästä. Ensin yleisesti, sitten yhdestä ihan tietystä resepteineen päivineen.

Keksin poikaystävälle jouluna 2010 mielestäni oikein ekstrakivan lahjan. Hän tykkäsi leipoa leipää, minä tykkäsin syödä niitä, joten käärin pakettiin Heléne Johanssonin vuotta aiemmin ilmestyneen kirjan Leipä. Se on nätisti taitettu ja lukijaa hauskasti sinutteleva opus, jossa on kauniit kuvat. Omistuskirjoitukseen panin näin: "Kiitos kaikista leivistä, ja söisin niitä tulevaisuudessa mieluusti lisää." Leipä on lohturuokaa lohdullisimmillaan, ajattelen näin.

Ketään soimaamatta kerrottakoon tosiasiat. Kirja koristi keittiön hyllyä tämän vuoden tammikuuhun saakka. Silloin (vasta!!!!!!) poikkis puhalsi siitä pölyt, kääri hihat ja alkoi leipomishommiin. Ensimmäiseksi hän teki Brunkanin tanskanleipää. Olin ehkä yhtä myyty kuin niistä ensimmäisistä maistamistani juureen leivotuista ruisleivistä silloin joskus.

Brunkanin tanskanleipä  

(Ohje Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta, Tammi 2009)

Leivän leipominen alkaa hapanjuuren valmistamisella. Aloita hyvissä ajoin: juuri on valmista neljäntenä päivänä.

Ruishapanjuuri
60 g hienoja ruisjauhoja
120 g vettä

Päivä 1
Sekoita aamulla kulhossa jauhot ja vesi. Peitä kelmulla tai kannella, jätä huoneenlämpöön. Illalla sekoita juureen 60 g vettä ja 60 g jauhoja. Jätä huoneenlämpöön.

Päivä 2
Sekoita aamulla juureen 60 g vettä ja 60 g jauhoja. Peitä kelmulla tai kannella. Jos juuri on lähtenyt käymään, siirrä se jääkaappiin. Jos ei, lisää siihen hiukan raastettua omenaa tai teelusikallinen hunajaa ja jätä edelleen huoneenlämpöön.

Päivä 3
Sekoita aamulla juureen 60 g vettä ja 60 g jauhoja. Peitä kelmulla/kannella ja laita jääkaappiin.

Päivä 4
Valmista on! Juurta voi nyt käyttää. Jos aiot säästää juuren tai osan siitä, pidä sitä jääkapissa ja ruoki vedellä ja jauhoilla pari kertaa viikossa.

Leipä
400 g vettä
50 g ruishapanjuurta (katso ohje yllä)
175 g ruisrouhetta
60 g karkeita ruisjauhoja
125 g auringonkukansiemeniä
75 g pellavansiemeniä
20 g merisuolaa

Vaihe 1
Laita mainitut ainekset kulhoon, sekoita ja anna seistä huoneenlämmössä kuusi tuntia tai yön yli.

Vaihe 2
Sekoita aiemmin valmistamaasi seokseen:
200 g vettä
50 g hiivaa
300 g vehnäjauhoja
250 g hienoja ruisjauhoja
150 g tummaa siirappia

Vaivaa sitten taikinaa joko yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään 20 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia. Vaivaa vielä minuutti ja anna levätä toiset 30 minuuttia.

Voitele kaksi leipävuokaa ja jaa taikina niihin. Kohota parisen tuntia.

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Aseta uunin alimmalle tasolle tyhjä pelti. Kun laitat vuuat uuniin, kaada lämmitetylle pellille heti kupillinen kylmää vettä. Sulje luukku, laske lämpötila 175 asteeseen. Puolen tunnin kohdalla päästä höyry ulos uunista.

Paista leipiä vähän päälle tunti. Ota leivät ulos, anna jäähtyä ritilällä. Parhaiten leivät säilyvät muoviin käärittyinä.

**

Sattumalta olemme mainitun leipämiehen kanssa lähdössä torstaiaamuna pikkumatkalle Tanskaan. Suurimmat odotukset olen lastannut, en leivän, vaan kööpenhaminalaisen puurobaarin niskaan. Kyllä. Puurobaarin. Kööpenhaminassa on ravitsemusliike, joka on erikoistunut lempiruokaani puuroon. Palatessa ehkä luvassa kuvia ja/tai tunnelmia sieltä!

Lusikkaleipiä nimipäiville

Huomattiin Raisan kanssa vähän aikaa sitten, että eräällä toverillamme oli samalla viikolla nimipäivä. Saatiin ajatus: järjestetään yllätyksenä hänelle semmoiset oikein vanhanaikaiset nimipäivätkahvit. 

(Raisalla alkoi välittömästi soida päässä tämä kappale, minulla onneksi ei.)

Tiesin heti mitä haluan tehdä. Isoäitini, jolle ruoanlaittaminen on aivan yhtä tärkeää kuin se mielikuvissa yleensäkin isoäideille on, tekee muutaman asian paremmin kuin kukaan muu. Makeista leivonnaisista esimerkiksi herrasväenleivät ja lusikkaleivät. Minä halusin ehdottomasti kokeilla näistä jälkimmäisten tekemistä kahveillemme. 

Ongelma oli vaan siinä, että en tiennyt voiko lusikkaleipiä tehdä ilman oikeaa voita (#vegaanielämä). Eikö jokainen ruokaohje ennen vanhaan alkanut suunnillen niin että "Ota peltopyy" tai "Pese voi"? No, nykyajan versio on "Katso Googlesta".  Hain siis tietoa sanoilla vegaaniset lusikkaleivät ja bingo, päädyin tänne. Tuota ohjetta suunnilleen sitten noudatinkin, ja näistä tuli kyllä ihan superplusherkullisia. 

Harmi kyllä veljeni huudahti spontaanisti ne nähdessään, että kyseessä ovat latuska-, eivät lusikkaleivät. 

Suoraan puhumista arvostetaan mun mielestä nykyään ihan liikaa. 

Vegaaniset lusikkaleivät 

100 g kasvimargariinia

0,75 dl kookosöljyä
2 dl sokeria 
2 tl vaniljasokeria (ei mitään vaniliinia!)
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl vehnäjauhoja 
vadelmamarmeladia

Laita margariini ja kookosöljy kattilaan, kiehauta niin että margariini sulaa. Mittaa sokeri kulhoon ja kaada päälle sula rasva. Sekoita ja anna jäähtyä haaleaksi. Lisää kuivat aineet. Painele taikinaa pieni määrä kerrallaan teelusikan (huom! pesältään syvä mutta pieni lusikka, jos et välttämättä halua yhtä latuskoja kuin minulla!) pesään ja liu'uta leivinpaperin päälle pellille. Paista 200 asteessa 5-10 minuuttia, kunnes reunat saavat hiukan väriä. Ole tarkkana, palavat helposti. Levitä jäähtyneelle lusikkaleivälle marmeladia (tai hilloa. Ja pisteitä siitä, jos se on tehty omalta kesämökiltä poimituista vadelmista, niin kuin minulla. Kiitos vain taustajoukoille!) ja paina toinen puoli päälle. Voit pyöräyttää valmiit pikkuleivät hienossa sokerissa.

Konservatiivisten kahvien ideaan kuului myös se, että naiset leipoivat ja miehet tulivat valmiiseen pöytään. Raisa oli tehnyt vegaanista pullaa, sekin oli ihan törkeän hyvää. Nisutaikina oli valmistettu kookosmaitoon.

Meillä oli semmoinen käsitys, että entisajan kahveihin kuuluu myös jonkinlainen pullo – johonkin pöydän jalan viereen tai nurkan taakse sijoitettu. Näin nykyaikana kehdattiin nostaa meidän omat ihan näkyville.