Murun pikkusisko, Pastis

Muistattehan, kun kävin Murussa? Sehän oli mainio mesta. Kun kuulin, että samat tyypit olivat avanneet uuden paikan, kiiruhdin tietenkin testaamaan. Pastis sijaitsee Etelä-Helsingissä, Pikkuroballa, kuten kuvasta näkyy.

Kameran linssissä on joku inha suttu

Mukavan, hämärän salin tyhjyys selittyy sillä, että olimme paikalla jo 16.30. Piakkoin paikat täyttyivät viimeistä myöten.

Alkuun sitä itseään. Pastista siis. Tarjolla oli kolme erilaista. Tämä oli joku hyvä ei-Alkosta-saatavilla oleva merkki.

Sitten luettiin ruokalistaa. Tarjolla olisi ollut leikkelevalikoimaa, talon makkaroita, etanoita ja kuvepaistia. Rustiikkinen bistromeininki siis, kuten Murussakin. Hieman yllättäen päädyimme tällä kertaa hyvin merellisiin vaihtoehtoihin. 

Yllä olevassa kuvassa minun alkupalani. Kylmäsavustettua lohta, paahdettua briossia ja piparjuurituorejuustoa. Lohi oli hyvää, briossi maistui kuivalta paahtoleivältä ja tuorejuusto ei miltään. Pettymys! Siis ainakin kokonaisuuden kannalta, vaikka itse lohessa ei ollutkaan mitään vikaa. 

Toisella puolella pöytää alkupalaksi tilattiin simpukoita bouillabaisse-liemessä. Niitä oli alkupalaksi PALJON, mutta maku ei kuulemma ollut mitenkään erityinen. Ihan kiva. 

Yleensä nimenomaan alkuruoat ovat minusta ravintolassa syömisen hauskin osuus, mutta täällä oli toisin. 

Pääruoat kuitenkin yllättivät maukkaudellaan hieman vaisun alun jälkeen. Tässä minun haukikvenellini, parsan ja katkarapujen kera. Oikein hyvää! 

Tässä taas päivän kalansaalis antiboise, eli merianturaa anjovis-tomaattikastikeessa. Tämäkin oli kuulemma oikein onnistunut annos. 

Lisukkeeksi listan mukaan "kevätkasviksia ja huhtasieniä". Kasvikset olivat erinomaisia, mutta huhtasienet olivat kyllä suorittaneet jonkun mystisen katoamistempun, sillä niitä ei kasarista löytynyt. 

Loppuun petit fours. Söpöjä, hyviä. Kokonaisuutena Pastis ei kuitenkaan yltänyt Murun tasolla, valitettavasti.  Palvelu oli kyllä erinomaista ja pääruoat makoisia, joten ei pidä liikaakaan moittia. On tämä oikein hyvä ravintola, odotukseni vain ehkä olivat liian korkealla.