28.4.2013

Tuskin kuitenkaan poliittisen kantani väri

Pitkä pimeä talvi on takana. Palasin patain & kattilain ääreen.

Moi.

Vihreä alkuruokakomboehdotus vaikka vappuvieraille tarjottavaksi: parsa-tofusalaatti ja herne-rucolakeitto.


Parsa-tofusalaatti (vas.) & kuppi herne-rucolasoppaa (oik.).

Salaatin ohje löytyy uusimmasta Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. Valmistin sitä äsken, oli helppoa, huokeaa ja hyvää.

Herne-rucolakeittoa sen sijaan tunnutaan nyt tarjottavan kaikkialla. Meilläkin viime viikolla, kun kävi kavereita ruokapöydässä. Antti teki sitä, näin:

2 salottisipulia
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
2 pussia pakasteherneitä (pian saa tuoreita!)
litra kasvislientä
2 ruukkua villirucolaa
150 g sulatejuustoa
pari ruokalusikallista sitruunamehua
suolaa
rouhittua mustapippuria
Hienonna kuorittu sipuli, kuullota öljyssä kattilassa. Sekoita joukkoon jauhot. Lisää herneet ja kasvisliemi, anna porista hissuksiin kunnes herneet ovat kypsiä. Lisää rucola. Soseuta sauvasekoittimella. Mausta pippurilla ja suolalla. Tarjoile paahdettujen seesaminsiementen ja parmesaanilastujen kera.

Yrttiset pääsivät viettämään sunnuntaita ikkunalaudalle.

20.4.2013

Hirviöpäärynä + avaruuspossu

Syön aika paljon avokadoa. Useimmiten sellaisenaan tai avokado-mustapapusalaatissa, mutta viime aikoina (varovasti) kokeellisemmissakin muodoissa.

Lähtökohtaisesti kaikki missä on avokadoa on hyvää, mutta yksi on noussut ylitse muiden: maailman paras guacamole. Ohje on peräisin Joanna Goddardin A Cup of Jo -blogista, josta löytyy myös aika nättejä kuvia aiheesta. En ryhtynyt kovin suurisuuntaisiin muutoksiin, mutta jätin pois korianterin koska se olisi mielestäni ollut turhan päällekäyvä.

Enkä oikeastaan pidä korianterista.

Mahtavaa tässä ohjeessa on: pehmeä avokado, makea mango ja raikas granaattiomena. Niin ja tekemiseen menee ehkä vartti.


Mango-granaattiomena-guacamole

1 shalottisipuli
1 chili
2 valkosipulinkynttä
4 kypsää avokadoa
1 kypsä mango
1 pieni granaattiomena
puolikkaan limen mehu
suolaa
mustapippuria
(tuoretta basilikaa/korianteria tms)


Murskaa morttelissa sipuli, valkosipuli ja chili. Epäilemättä joku yleiskone tai blenderikin käy, mutta onhan tuo nyt tyylikkäämpi.

Lisää mahdollinen tuore yrtti. Piekse tahnaksi.

Kuutioi 2 avokadoa ja soseuta toiset 2. Sekoita kummatkin avokadoasiat sipulitahnan kanssa. Kuutioi mango ja lisää seokseen.

Laita päälle essu tai edes rumat vaatteet. Riivi granaattiomenasta siemenet suoraan seokseen. Lisää mausteet.


Meillä tätä syötiin ensin salaattina chili-lime-lohen kanssa, sitten leivän päällä, sitten sellaisena suoraan kulhosta aika paljon. Toiminee myös tortilloissa tai nachojen tai jonkun lihaköntin kanssa.

Aivan varmasti ihan hiton kuumaa kamaa kesän grillibileisiin.

3.4.2013

Aprillipäivän ankka

Ei huvittanut syödä silliä ja kuravettä, vaikka menin varmasti taas useaankin lankaan. Jotain muuta piti siis kehitellä pääsiäisloman viimeiseksi vapaapäiväksi. Mieleen palasi heräteostoksena Vii Voanista hankittu kilo pakastettuja ankankoipia (ei voinut mitään, maksoivat alle kympin). Näistä sitten syntyi...

Aprillipäivän ankka*
eli cassoulet-vaikutteinen ankkapata neljälle

6 ankankoipea
2 pahvitetraa erilaisia papuja
2 valkosipulinkynttä
1 punasipuli
1 pienehkö fenkoli
2 porkkanaa
7 kirsikkatomaattia
3 dl kanalientä
3 dl valkoviiniä
2 pekonisiivua
laakerinlehtiä, mustapippuria, suolaa, timjamia, rakuunaa, rosmariinia, valkosipulijauhetta
 
Sulatin koipia yön yli, viiltelin hieman nahkapuolta, sitten kylmälle pannulle ja lämpö päälle. Uunin voi myös tässä kohtaa laittaa lämpenemään 180 asteeseen.

Pannulle ei tarvitse lisätä öljyä, sitä irtoaa kyllä ankoista.
 
Ankkojen lämmetessä pilkoin juurekset suureen uunivuokaan. Huuhtelin pavut (olkaa parempia kuin minä: käyttäkää kuivattuja ja liotettuja papuja, älkää säilykkeitä) ja lisäsin nekin astian pohjalle. Isot valkoiset pavut sopivat hyvin, semmoisia cassouletissa perinteisestikin käytetään. Lisäksi otin purkin papusekoitusta (GoGreen).  Papujen jälkeen saksin mukaan vielä pekonit. Tässä vaiheessa kannattaa sotkea jo sekaan myös mausteita.

Kun koipiin oli paistettu mukavan rapsakka pinta (muutama minuutti kummaltakin puolelta), annoin niiden jäähtyä hetken. Sitten hieroin lihojen pintaan suolaa ja pippuria, ja asettelin ne juures-papupedille, tähän tapaan. 

Puolet koivista vielä pannulla tässä vaiheessa.
 
Sitten vuokaan kaadetaan kanalientä ja viiniä. Peitetään vuoka foliolla ja laitetaan uuniin noin kolmeksi tunniksi. Viimeisen puolen tunnin ajaksi voi folion ottaa pois.


Kun ruokaa on odotettu kolme tuntia, sitä tietysti aletaan heti syödä, ja dokumentointi muistuu mieleen vasta hetken päästä...Sain napattua kuvan vasta kun kaikki olivat saaneet oman ankanjalan lautaselleen. Nuo kaksi yllä näkyvää puolitettiin lopuksi. Minua oli hieman pelottanut tämä ensimmäinen ankkapatani, mutta turhaan. Se osoittautui todella maukkaaksi (en aprillaa), pitää ehdottomasti tehdä toistekin! Kiinnostaisi kokeilla myös ankkaa aasialaisittain.


Ankan kaveriksi tein perunamuussia sekä tomaatti-mozzarellasalaattia. Rapeakuorinen, pehmeä leipä on kätevä lopussa liemen kaapimiseen vuoasta. Mums. 

*Ei sisällä huijausta

1.4.2013

Suuri munantyhjennys

Toisinaan ryhdyn itsetuhoisiin projekteihin. Näin myös tänä pääsiäisenä.

Kaikki alkoi Kivistön Brownie-munista. Ajatukseni: Onpa kiva! Onkohan tuossa paljon hommaa? Ei saatana tuossa on paljon hommaa.

Mutta onpa kiva!

Olimme sopineet syövämme Venlan luona esipääsiäisaterian torstaina, ja itsetuhoisuuden huuruissani nimitin itseni jälkiruokavastaavaksi.

Keskiviikkoiltana kävin siis kaupassa ja ryhdyin hommiin. Tavoite: yhdeksän tyhjää, puhdasta munaa.

Ensin munan leveämpään päähän tehdään pieni reikä. Käytin tähän tarkoitukseen ratkojaa, mutta epäilemättä muutkin pienet ja terävät asiat käyvät. Sitten lähdin laajentamaan koloa viinipullonavaajalla varovasti, kunnes reikä oli sen kokoinen, että pystyin murtamaan reunoista pieniä palasia sormin. Tässä vaiheessa kävi ilmi luomumunien erinomaisuus vapaiden kanojen muniin verrattuna, sillä luomun kovempi kuori takasi huomattavasti turvallisemman murto-operaation.

Nakerrettuani reiän tarpeeksi suureksi tyhjensin munan kulhoon. Ja nyt olisi hyvä hetki pysähtyä pohtimaan kuoreen sijoitettavaa kakkutaikinaa ottamalla erikseen siihen tarvittavat munat. Itse en tällaiseen kauaskantoiseen ajatteluun kyennyt, vaan pullauttelin kaikki yhdeksän samaan kippoon.

Tyhjennetyt kuoret upotin sitten suolaliuokseen, joka koostui puolestatoista litrasta kuumaa vettä ja noin kahdesta desistä suolaa. Sielläpä sitten loikoilivat tunnin ajan. Siinä odotellessani keskityin onnittelemaan itseäni sitä, että pahin on nyt epäilemättä ohi.

Sitten vain kalvot pois ja munat kuivumaan.

Käytännössä: puolitoista tuntia munien sisäseinämien hinkkaamista sormella. Tänä aikana ehti muuten keksimään aika monta pikkutuhmaa ja muutaman puolirivonkin vitsintyngän.

Mutta sen jälkeen: kuoret huuhdellaan ja nostetaan alassuin talouspaperin päälle kuivumaan. Onnitellaan itseä siitä, että pahin on nyt epäilemättä ohi. Mennään nukkumaan.

Herätään ihan liian aikaisin koska on nähty munantäyteisiä painajaisia.

Öljytään kuoret rypsiöljyllä, nostetaan valumaan talouspaperin päälle. Tehdään kakkutaikina. Oma valintani oli tahmea lemppari.

Koska munat on saatava pysymään pystyssä paistamisen ajan rakensin munille foliosta söpöt pienet kupit, jotka sitten asettelin söpösti pyöreän kakkuvuoan reunoille. Keskelle askartelin samaten foliosta rinkulan pitämään kupposia paikoillaan. Rakennelma näytti esikouluikäisten avaruusfanien luovalta projektilta ja toimi täydellisesti.

Varmistettuani munien tukevuuden lapoin taikinan minigrip-pussiin, jonka kulmaan leikkasin pienen reiän. Tällä pursottelin sitten kuoret vähän vajaa täyteen, siivosin pahimmat sotkut kuorten päältä ja lykkäsin vuoan uuniin. Paistoin parikymmentä minuuttia. Munakakkujen jäähdyttyä tarpeeksi nostin ne jääkaappiin vetäytymään.

Illallisajan lähestyessä pakkasin kakut munakennoon avoin pää alaspäin ja kannoin ne Venlalle kaikin puolin tyytyväisenä itseeni.

Munat ylhäältä.

Muna alhaalta.

Söimme lohipiirasta ja salaatteja ja odotin jälkiruoan vuoroa malttamattomana. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Pirulaiset eivät tahtoneet irrota kuoristaan.

E päätyi syömään kuorimössöä pöydältä.

Hauskaa kyllä, mutta vaivannäköön suhteutettuna suuhun päätyi turhan vähän kakkua. Onneksi olin tehnyt taikinaa kaksinkertaisen annoksen ja paistanut loput perinteisemmässä muotissa, joten pienten logististen järjestelyjen jälkeen saimme kuin saimmekin kuoretonta kakkua.

Vähäsen silti katkeroitti, kun AB lähetti yöllä kuvan täydellisesti kuoritusta suklaapallerosta. Aamun tullen jäljelle jääneeseen yksinäiseen munaan kohdistuikin melkoisesti paineita.

Ja kas, tällä kertaa kuoret lähtivätkin hienoina isoina palasina.

Kissaakin kiinnosti.

Vannoin kaksi päivää, että tähän hommaan en kyllä ala enää ikinä, naurettavaa näpertelyä ja mitä varten? Ei sitten niin mitään!

Mutta jos nyt kuitenkin joskus vielä alkaisin, tai joku muu, niin: munankuoreen ei voi tehdä tahmeita asioita. Pitää siis joko valita kuivempi kakku tai sitten vain paistaa kauemmin. Ja antaa vetäytyä yön yli.