9.11.2014

Iltapäiväteen eheyttävä vaikutus

1800-luvulla Iso-Britanniassa elänyt Bedfordin herttuatar Anna on ollut sielunsisareni. Hänet valtasi usein iltapäivisin "that sinking feeling". Tätä tuntemusta torjuakseen Anna kehitti tavan juoda teetä iltapäivisin. Tavasta tuli pian muotia muutenkin, ja englantilainen afternoon tee kehittyi maailmanlaajuiseksi käsitteeksi.  

En tiedä teistä, mutta varsinkin syksyn/talven/ylipäätäänSuomen pimeinä iltapäivinä minustakin usein tuntuu kuin putoaisin johonkin väsymyksen pohjattomaan kuiluun. Siispä ajattelin testata oikein perinteisellä tavalla tarjotun englantilaisen iltapäiväteen voimaa. Vertailimme ystäväni J:n kanssa Kämpin ja Salutorgetin teetarjoiluja, ja valintamme kohdistui jälkimmäiseen. Se on hieman halvempi (samppanjan kanssa 33 euroa, Kämp ilman samppanjaa 37) ja sisälsi jo valmiiksi enemmän kasvissyöjälle sopivia komponentteja. Loputkin liha- ja kalatuotteet saimme korvattua yksinkertaisesti etukäteen pyytämällä.


Samppanjaa alkuun! Salutorgetin sali on kaunis ja iltapäiväteetä nauttiville ihmisille varatut sohvat mukavia.
Teelistalta sai valita oman juomansa noin seitsemästä eri vaihtoehdosta. Minulle vihreää, jasmiinilla maustettua teetä, J:lle assamia. Valitettavasti Salutorget toistaa Suomessa sietämättömän yleisen virheen: tee haudutetaan aivan liian kuumassa vedessä, ja teenlehtiä on varattu suunnilleen pienelle komppanialle. Tämän takia juomasta tulee usein kitkerää. Teimme minkä voimme (eli emme todellakaan antaneet siivilöiden huljua vedessä suositeltua kolmea viiva viittä minuuttia), ja tee säilyi miltei juomakelpoisena. 


Vaan entäpä syötävät asiat? Tarjolla oli perinteisiä kurkkuvoileipiä, vuodenaikaan sopivasti suppilovahveropiirasta, pieniä brie-pinaattileipäsiä ja ehkä vielä joku neljäs suolainen asia, en muista ihan tarkkaan.  Tarjoiluastian keskimmäisestä kerroksesta puolestaan löytyi skonsseja, ja nepä olivat ihania. Skonssien kanssa oli kermaa (perinteistä paksua tavaraa, jota Briteissä kutsutaan nimellä clotted cream)  sekä itsetehtyä mansikka- ja omenahilloa. Sitten oli sitruunamuffinssejä ja puolukkapiirakkaa, mutta ne eivät olleet mitään skonsseihin verrattuna. Ylimmällä tasolla vielä macaron-leivoksia, brownie-tyyppinen kakunpala, jotain hyvää ja kirpeää marmeladia sekä itsetehtyjä vaahtokarkkeja. Noin ylipäätään kaikki oli aika hyvää, mutta minulle tässä oli vähän liikaa makeita juttuja. 

Mutta teetä sai lisää, ja iltapäivä, tai no, elämä ylipäätään, oli kaiken tämän taas jälkeen huomattavasti helpompi kestää. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti