Talvimuonaa Tallinnassa

Tuli taas käytyä lahden tuolla puolen, Virossa siis. Tällä kertaa syömäpaikaksi valikoitui yksi Reval Cafen toimipaikoista. Kyseessä on siis paikallinen ketju, johon kuuluu niin kahviloita kuin ravintoloitakin. Vanhan kaupungin muurissa sijaitseva mesta jossa me kävimme (Müürivahe 14), yhdistää nämä kaksi konseptia. Kadulta astuu kahvilaan, mutta sisemmällä on tunnelmallinen kellariravintola.

Ruoka oli makoisaa, ja hintataso ihastuttavan halpa. Alkuruokani, käsintehdyt lammaspelmenit, maksoivat neljä euroa.

 

Lisukkeina ruohosipulia, hapankermaa ja valkosipulivoita. Nam!

Suunnilleen saman hintainen oli A:n kurpitsakeitto katkaravuilla ja savujuustovaahdolla. Mukavan kokoisia settejä molemmat.
Pääruoaksi otettiin ankkapataa perunamuussilla. Kieltämättä hämmennyin hiukan, kun naaman eteen kannettiinkin seuraavanlainen paketti...

Kun nyörit sitten avattiin, paljastui annoksen hauska tarjoilutapa kokonaisuudessaan. 

 

Pitkään haudutettu ankkapata oli lämmitetyn purkin pohjalla, päällään perunasose ja uunissa kypsennetty kirsikkatomaatti. Rosmariinin sai itse riipiä sekaan. Erinomaista talviruokaa, mehevää ja lämmittävää. Ja annoksen hinta? Kahdeksan euroa. Tämmöistä kaipaisi Suomeenkin: selkeää ruokaa, kekseliäitä esillepanoja, kohtuullista hintatasoa. Ymmärrän että ruoka ja muutkin jutut maksavat täällä enemmän, mutta olisi silti kivaa jos fine diningin ja pitsa + tuoppi -mestojen välistä löytyisi enemmän välimaastoa.

Reval Cafe vakuutti myös rouhealla sisustuksellaan: keskiaikaiset kattoparrut ja kiviseinät oli yhdistetty moderniin ravintolakalustoon ja valaistukseen. Suosittelen ehdottomasti, mikäli olette piipahtamassa Tallinnassa. En siksi, että ruoka olisi välttämättä unohtumatonta (vaikka siinä ei todellakaan ollut mitään vikaa), vaan koska hinta–laatu-suhde on niin mainio.