Oranssia ja pyöreää

On monta viikkoa tehnyt mieli kurpitsaa. Ne näyttävät niin houkuttelevilta kaupoissa ja toreilla. Pelkkää esteettistä himoa toteutin jo jokin aika sitten ostamalla pussillisen koristekurpitsoita tuparilahjaksi, mutta tuntui että oli pakko päästä iskemään myös veitsi ja hampaat tuohon pyöreään asiaan. Eilen sitten vihdoin ryhdyin hommiin, tämän päivän nyyttärihenkinen brunssi kannustimenani. Noudin Arabian K-marketista kohtuullisen kokoisen myskikurpitsan.

Siemenet talteen.

Miltei kaikki hyvät kurpitsareseptit alkavat samalla tavalla: kurpitsa paloitellaan ja paahdetaan uunissa. Koska minä aioin tehdä omastani makeaa herkkua, en tällä kertaa hieronut siivuihin öljyä ja mausteita. Paahtolämpötila 170 astetta, aikaa noin 50 minuuttia (tämä riippuu tietysti kurpitsan koosta ja siitä kuinka suuriksi siivuiksi se on leikattu). Kannattaa kokeilla haarukalla onko tuntuma sopiva. Minä tavoittelin mössöä enkä esimerkiksi rapsakoita siivuja salaattiin.

 Kaunis väri syvenee uunissa, samoin maku.

Kun palaset siis olivat sopivia, kaavin lihan kuoresta lusikalla talteen, lisäsin kaksi ruokalusikallista vettä ja soseutin sauvasekoittimella. Vähän piltin näköistä siitä tuli.  

Ja mitä mössölläni sitten tein? No tietenkin pullaa! Harmitti kun jokin aika sitten missasin kansallisen korvapuustipäivän. Huomasin sitten eilen ryhtyneeni asian äärelle oikean hetken sijaan Epäonnistumisen päivänä. Siitä huolimatta lopputulos oli mainio.

Valmiita yksilöitä.

Kurpitsakorvapuustit (n. 15 kpl)

taikina:
2 dl  täysmaitoa
25 g tuorehiiva
1 dl fariinisokeria
n. 3 dl kurpitsasosetta 
1 muna
ripaus suolaa
1 tl kuivattua inkivääriä
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
n. 4-6 dl vehnäjauhoa
100 g sulatettua voita

väliin:
50 g sulatettua voita
4 rkl fariinisokeria
3 rkl kanelia

voiteluun: 1 muna (ja päälle raesokeria!)

kuorrutus:
4 rkl Philadeplhia-tuorejuustoa tai vastaavaa
2 rkl maitoa
1 rkl sitruunamehua
1 dl tomusokeria

Tee pullataikina niin kuin se nyt tehdään (jos et osaa niin katso vaikka täältä), mutta sekoita jo alkuvaiheessa sekaan kurpitsasose. Kun puustit ovat paistamisen jälkeen hivenen jäähtyneet, niin sekoita yhteen kuorrutteen ainekset ja lapa sitä lusikalla pullien päälle.

Kurpitsanisua nautittiin tällä kertaa tosiaan osana yhteisöllistä brunssia. Suosittelen lämpimästi myös konseptia. Samalla kun yksi paistaa munakasta, voi toinen soseuttaa smoothieta, ja jotkut maata darrassa sohvalla (itsehän heräsin kahdeksalta leipomaan, tiedoksi vaan äidille).  Eikä maksa juuri mitään, jos vertaa Helsingin brunssihintoihin.

Täytyy nyt näin lopuksi myöntää, että vaikka pullat olivat erittäin hyviä, niin ei kurpitsa maistunut niissä mitenkään älyttömän paljon, ennemminkin teki taikinasta mukavan mehevän. Mutta pääsinpä leikkimään kurpitsan kanssa! Tästä on hyvä jatkaa. Idea ja mukailtu ohje ovat muuten peräisin täältä. 

Teemaan sopivassa loppukuvassa ruokabloggari paljastaa kasvonsa. Kurpitsat kuvausrekvisiittaa.