Teatteri & teatteri

Suurella ja äänekkäällä (uus)perhekompleksillani on tapana kokoontua yhteen ruoan, juoman ja kulttuurin merkeissä. Vähän aikaa sitten tarkoitus oli käydä kaksinkertaisesti teatterissa. Eli siis ensin testata ravintola Teatteri (se Grillin puoli) ja sen jälkeen täysin vatsoin kieriä nauttimaan Kansallisteatterin Patriarkka-näytelmästä.

Toinen puoli illasta meni hieman myttyyn, sillä Patriarkan näytös tuolta illalta lopetettiin kesken ensimmäisen 15 minuutin jälkeen teknisen vian vuoksi. Keskitytään siis analysoimaan tätä toista Teatteria, eli illallista. 

Paikka oli valittu osittain sijaintinsa takia, ja siinä ei kyllä ollut moittimista – keskustammassa ei ravintola juuri voisi olla. Samoin palvelu oli koko illan ajan ensiluokkaista, minkä huomasi myös siinä, että pienen lapsen läsnäolo seurueessamme ei aiheuttanut ongelmia. Palvelun takia käynnistä jäi kokonaisuutena hyvä mieli, vaikka en ollut ruokaan täysin tyytyväinen. No, siihen toki vaikutti seurakin, ja isän tarjoaman viinin määrä, krhm.

Aloitetaanpa alusta. Nyt tullaan heti ihan makuasioihin, mutta ravintolan sisutus oli minusta aika hienosteleva. Siis vähän överi. Jotenkin linjaan sopi hyvin, että viereisessä pöydässä istui parin vuoden takainen Miss Suomi. Itse taidan viihtyä paremmin paikoissa, joissa ei haittaa vaikka jalkaan on sattunut vähän nuhjaantuneet converset.

Ja ruoka sitten? Jotkut jutut olivat erinomaisia, toiset pettymyksiä. Mutta se mikä ei vaihdellut, oli hinta. Kaikki oli yksinkertaisesti kallista. Paras esimerkki on ehkä alkuruokani, "Rakuunassa paistettua kampasimpukkaa ja juuripersiljapyrettä". Kuulosti hyvältä, olen nimittäin suuri kampasimpukan ystävä. Mutta.

  

Se mitä reilulla seitsemällätoista eurolla konkreettisesti sai, oli kaksi toistaan isolla lautasella etsivää kampasimpukkaa, joissa en erityisesti havainnut rosmariinin makua. Juurespersiljapyrekin oli aika laimeaa. Itse simpukat oli kyllä mukavan rapsakoiksi paistettu, mutta kamoon. Tämän annokset ainekset maksoivat ravintolalle ehkä mitä, viisi euroa? Jotain rajaa sillä katteen määrälläkin. 

Pääruoaksi valitsin siikaa. Se oli semmoista kuin siika on, hyvää.

Siian alla oleva perunamuussi sen sijaan oli vähän tympeää, jäykkää ja suolatonta. Kastike oli ok. Ja viinit olivat muuten erinomaisia, tuli juuri mieleeni! Ehkä sen takia että valkoviinimme sopi kalaan niin passelisti.

Mutta mitä ruokaan tulee, niin mikäli haluaa syödä tällaista ei-kikkailevaa, ehkä hieman ns. vanhanaikaista ruokaa, niin minusta hinta-laatusuhde on kyllä esimerkiksi Sea Horsessa tai Elitessa paljon parempi. Tosin edessäni ja vieressäni nautittiin Beef Wellingtonia, joka julistettiin äärimmäisen maukkaaksi. Sitä ei taida Helsingissä kovin monesta paikasta edes saada.

Kuvaan lisätty kontrastia jotta täydellinen kypsyysaste erottuisi. Ei se ihan erotu, hämärää on.

Mutta tässäkin kehutussa annoksessa ilmeni ravintolan omituinen tason vaihtelu: täydellisen lihan kanssa tarjottiin lötköjä pariisinperunoita, jotka tuntuivat suoraan pakasteesta sulatetuilta. Ei näin!

Jälkiruoat kruunasivat epätasaisuuden. Minun macaron-leivokseni olivat valehtelematta huonoimpia mitä olen ikinä syönyt, vaikka mukaan laskettaisiin vastaava Pirkan pakastetuote. Kuivia ja tunkkaisia. Pikkuveljen uunijäätelössä ei ollut juurikaan jäätelöä. Sen sijaan sitrus-posset oli kuulemma mahtava, eikä vastapäätä nautitussa suklaakakussakaan ollut ilmeisesti valittamista.

:(

:)

Kokonaisuutena olen Teatterin Grillistä lähinnä hämmentynyt. Hyvää on, mutta skarppaamista kovasti myös. Ja koska hintataso on näin kova, pitäisi laadun olla tasaisempaa. Plussaa kuitenkin siitä, että tarjolla oli sesonkiin sopivasti muutamia maderuokia. Pari niistä testattiin seurueessamme, ja maistuivat hyvin.