Paitsi että. Erotuksena veljeeni minä suhtaudun hyvin epäluuloisesti erittäin moneen ruokalajiin, ja hapankaali on pitkään keikkunut erittäin epäilyttävien listan kärkijoukoissa. Terveyden ja yleisen perhesovun nimissä lupasin kuitenkin antaa haisulipurkille mahdollisuuden. Ja katso: sehän olikin aivan syömiskelpoista. Jälleen on yksi ennakkoluulo kumottu.
Ongelmana ei siis ole enää se, ettenkö söisi hapankaalia vaan se, etten tiedä minkä kanssa sitä söisin. Ruokavalioni on tämän talven aikana koostunut epäilyttävissä määrin salaateista ja keitoista (juu, ovat ruokaisia, juu, saan tarpeeksi proteiineja ja kalsiumia), joihin hapankaalia on ollut hankala yhdistää. Hesarin Ruokatorstaita selatessani eteeni osui kuitenkin ohje, joka ratkaisi hapankaalipulman ainakin pariksi päiväksi (parilla pienellä muutoksella: jääkaapissa oli barcelonalaista chorizoa, jonka poiskäyttämisen koen velvollisuudekseni. Ja jätin pois vehnäjauhot.).
Sopiva pätkä chorizoa. Tai vaikka pekonia. Tai jotain muuta. Tai ei mitään.
2-3 (shalotti)sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
öljyä
n. 8dl kasvislientä
1 tlk tomaattimurskaa
3-5 rkl tomaattipyrettä
1 tl paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa (jota minulla ei ollut, joten laitoin garam masalaa. Toimi.)
300 g hapankaalia
mustapippuria
Kuori ja paloittele chorizo. Tee samoin sipuleille. Kuullota liha ja sipulit kattilassa. Sipuleiden pehmennyttyä lisää joukkoon liemi, tomaattiasiat ja mausteet. Anna hautua puolisen tuntia.
Kirjan mukaan seuraavaksi olisi huuhdeltava hapankaali, mutta jätin tämän välistä. Epäilemättä miedompaa ilman, joten kukin omantuntonsa mukaan. Lisää joka tapauksessa huuhdeltu tai huuhtelematon hapankaali keitokseen ja muhituta toiset puoli tuntia.
Tarjoa herkullisen leivän ja smetanan/ranskankerman kanssa.
Iloitse.
Ainiin. Maitohappobakteerit toki kuolevat tuossa kuumennuksen tiimellyksessä. Joten hapankaalia terveyssyistä syövän olisi syytä pysytellä raa'assa tavarassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti