Joulupöydässä

Loppiainen on jo ohitettu, ja täällä jaaritellaan vielä joulusta! Ei voi mitään, näin se nyt on. 

Vietimme tänä vuonna aattoa kaveriporukalla. Pääosassa oli silti perinteisesti ruoanlaitto ja syöminen. Koska joukossamme ei ollut yhtään lihaa syövää tyyppiä, ei kinkkua kuitenkaan paistettu. Sen sijaan nautimme seuraavanlaisesta kattauksesta:

Pöydästä löytyy – jos aloitamme suunnilleen etualalta – salaatti paistetusta ruusukaalista, Raisan äidin valmistamat lanttu- ja porkkanalaatikot, rosmariinifoccacciaa, lehtikaalisipsejä, mummon kurkkuja, vegaanista bataattilaatikkoa, paahdettua kukkakaalia pähkinöiden ja avaruuspossun kera (ohje alla), sienisalaattia, silputtua punasipulia, avokado-päärynäsalaattia, Antin graavaamaa lohta ja saaristolaisleipää. Kaikki oli itse tehtyä, paitsi mainitut perinteisemmät laatikot siis äitivoimin. 

Aiemmin päivällä oli jo syöty vegaanista riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. Ja joskus määrittelemättömän ajan päästä pääruoasta nautimme vielä jälkiruoaksi raakakakkua piparimuruilla. Juomiakin kului: valikoituja oluita, samppanjaa ja rieslingiä. Sekä kahvia ja konjakkiglögiä. 

En tiedä teistä, mutta minulla on usein joulupöydässä ollut semmoinen olo, että joo, onhan siinä pari asiaa mista tykkää, ja sitten paljon niitä, jotka pitää vaan perinteen vuoksi olla. Tai koska ne ovat jonkun muun lemppareita. Tässä töölöläisessä pöydässä tänä aattona saatoin nauttia siitä, että kaikki omaan ruokavaliooni sopivat asiat (siis vegaaniset) olivat juuri niitä, joita itse halusin syödä. 

Kauhea ähky siitä toki seurasikin. 

Suosikkini oli ehkä paahdettu kukkakaali chilipähkinöillä ja granaattiomenan siemenillä. Siinä oli niin mukavan jouluiset väritkin. 

Sen tein näin:

Otetaan kokonainen, kaunis ja kiinteä kukkakaali. Huuhdotaan ja kuivataan. Leikataan kanta irti ja paloitellaan sopiviin palasiin, ei liian pieniin. Palaset laitetaan kulhoon ja öljytään kevyesti. Maustetaan suolalla, mustapippurilla, kanelilla ja tuoreella rosmariinilla. Sitten uuninpellille, 200 astetta ja n. 20 minuuttia aikaa, tai kunnes kaali on sopivasti ruskistunut. Tätä odotellessä käsitellään pähkinät. Minä käytin kokonaisia pekaanipähkinöitä, jotka murskasin vähän pienempiin osiin. Pannulle hieman öljyä, siihen chilimurskaa ja hunajaa, kevyesti lämpöä. Pähkinät sekaan ja sekoitetaan, kunnes kaikkiin sattumiin on tarttunut tulinen ja makea tahma.

Kun kukkakaali on valmista, niin kauniissa tarjoiluastiassa voi pöyhiä sekaisin sen, pähkinät ja reilusti granaattiomenan siemeniä. Tarkista lopuksi vielä suola.

Omituisella kierteellä otettu kuva. Taisin olla nauttinut jo pari viinilasia.

Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä te lukijat söitte mieluiten tänä jouluna. Varsinkin erilaiset kasvis- ja vegaanivinkit voisi jakaa – välillä kun tuntuu, että joulussa on ruoan puolesta kysymys siitä, että mätetään mahdollisimman paljon eläinperäisiä juttuja napaan: kinkkua, pateita, kaloja, juustoja, suklaita. Vihreät kuulat pelastivat tämän oman ensimmäisen vegaanijouluni makeisten osalta. Ei siksi, että pitäisin niistä erityisen paljon, mutta sainpahan pitää kiinni edes jostakin perinteestä.