Yksi kuva, kaksi ohjetta

Hei lapset, tässä jaksossa puhutaan kierrätyksestä! Eli siitä, miten yhden ruoan jämät voi jalostaa toiseksi. Tätähän arjessa pitää tehdä melkein koko ajan, jos ei halua heittää ruokaa roskiin.

Valitettavasti siitä alkuperäisestä jutusta ei nyt ole kuvaa, mutta kuvitellaan: Olet pilkkonut porkkanoita ohuiksi tikuiksi ja kieritellyt ne oliiviöljyssä, juustokuminassa, suolassa, pippurissa ja pirskotellut päälle sitruunamehua. Paahtanut uunissa (225 asteessa) parisenkymmentä minuuttia. Samalla olet avannut kikhernepurkin ja paistanut palleroisia valkosipulin kanssa hetken pannulla. Siirrät nämä kulhoon, pöyhit sekaisin, lisäät mukaan reilusti granaattiomenan siemeniä, pilkot sekaan vielä yhden tuoreen punaisen chilin ja paljon lehtipersiljaa. No niin, siinäpä on ruokaisa salaatti, jota syö mielellään.

Mutta sitten sitä jää. Joten mitä tehdä?

Tätä.

Tofua ja sekalaisia asioita kookosmaidossa
(noin kahdelle, reilu annos)

1 paketti kiinteää tofua
valkosipulin kynsi
1 pieni sipuli
eilisen salaatin jämät (tai jotain muuta! esimerkiksi ihan tuoreita vihanneksia!), eli paahdettuja porkkanoita, kikherneitä ja granaattiomenan siemeniä
pieni purkki kookosmaitoa
veitsenkärjellinen maailman tulisinta currytahnaa
hunajaa, curryjauhetta, öljyä
tarjoiluun couscousia sekä limelohkoja

Silppua sipulit ihan alkuun, ja paista sitten tofu. Lämmitä curryjauhetta öljyssä kunnes pannu on oikeasti kuuma. Heitä sitten kuutioitu tofu pannulle ja paista kunnes rapsakkuusaste miellyttää. Siirrä syrjään, vähennä lämpöä ja lisää öljyä. Paistele rauhassa sipuleita noin kymmenen minuuttia.
Lisää sekaan porkkana-kikherne-salaatti, eli sekalaiset asiat, lämmitä kunnolla. Siirrä myös tofu takaisin lämpöön ja lisää kookosmaito, currytahna ja hunaja. Maistele, mausta lisää jos ei vielä potki kunnolla. Keitä couscous.
Raasta valmiin annoksen päälle limenkuorta (mulla on tossa kuvassa myös appelsiininkuorta kun niitäkin oli käsillä) ja purista lopuksi siihen vielä limemehua.

Minulla tuli eilen täyteen kolme kuukautta vegaanista elämää. Kenties toistan vielä tässä sen mitä kirjoitin Facebookiin:

"En yritä käännyttää ketään, mutta sanonpa vain: olen ollut nyt kolme kuukautta vegaani. Enkä ole moneen vuoteen voinut fyysisesti näin hyvin. Lisäksi kaikki huono omatuntoni syömisen suhteen on kadonnut ja olen oppinut tekemään paljon uudenlaista & herkullista ruokaa. 

En ois voinu kuvitellakaan tällaista: etukäteen ajattelin että kokeilen viikon ja se on varmaan kamalaa. Ja tietty välillä voi kamalaa ollakin, mutta tällä hetkellä on tää on kyllä lähinnä tosi kivaa. 

Ei muuta! (Enkä aio edelleenkään paheksua ketään, siis noin yksilötasolla. Mä söin lihaa monta vuotta pidempään kuin suurin osa ystävistäni.)"

Ja tätä seuranneessa keskustelussa kirjoitin vielä tämmöisenkin kommentin:

"Toki tähän omaan hyvinvointiin liittyy se, että otin heti alussa selvää esimerkiksi siitä, että B12-
vitamiinia ja D3-vitamiinia kannattaa syödä tabletteina. Ja oon yrittänyt syödä suhteellisen säännöllisesti myös esimerkiksi pähkinöitä, manteleita, avokadoja, mustikoita ja merilevää. Mutta enimmäkseen yritän hoitaa syömisen aika rennosti, ei aina voi miettiä pelkkää ravitsemustiedettä :) "

Näyttääpä hymiöt urpolta kontekstistaan irrotettuna. Tai siis en ylipäätään pidä niiden käyttämisestä, mutta fb-kommenteissa sitä joskus sortuu kaikenlaiseen tyhmyyteen.

Mutta siis vegaanielämä. Tykkään. Ensi jaksossa esittelen vegaanisen version eräästä mummojen (ainakin minun mummoni) suosikkileivonnaisesta! Harmi että "pese margariini" ei kuulosta yhtään niin hyvältä kuin "pese voi".