Lusikkaleipiä nimipäiville

Huomattiin Raisan kanssa vähän aikaa sitten, että eräällä toverillamme oli samalla viikolla nimipäivä. Saatiin ajatus: järjestetään yllätyksenä hänelle semmoiset oikein vanhanaikaiset nimipäivätkahvit. 

(Raisalla alkoi välittömästi soida päässä tämä kappale, minulla onneksi ei.)

Tiesin heti mitä haluan tehdä. Isoäitini, jolle ruoanlaittaminen on aivan yhtä tärkeää kuin se mielikuvissa yleensäkin isoäideille on, tekee muutaman asian paremmin kuin kukaan muu. Makeista leivonnaisista esimerkiksi herrasväenleivät ja lusikkaleivät. Minä halusin ehdottomasti kokeilla näistä jälkimmäisten tekemistä kahveillemme. 

Ongelma oli vaan siinä, että en tiennyt voiko lusikkaleipiä tehdä ilman oikeaa voita (#vegaanielämä). Eikö jokainen ruokaohje ennen vanhaan alkanut suunnillen niin että "Ota peltopyy" tai "Pese voi"? No, nykyajan versio on "Katso Googlesta".  Hain siis tietoa sanoilla vegaaniset lusikkaleivät ja bingo, päädyin tänne. Tuota ohjetta suunnilleen sitten noudatinkin, ja näistä tuli kyllä ihan superplusherkullisia. 

Harmi kyllä veljeni huudahti spontaanisti ne nähdessään, että kyseessä ovat latuska-, eivät lusikkaleivät. 

Suoraan puhumista arvostetaan mun mielestä nykyään ihan liikaa. 

Vegaaniset lusikkaleivät 

100 g kasvimargariinia

0,75 dl kookosöljyä
2 dl sokeria 
2 tl vaniljasokeria (ei mitään vaniliinia!)
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl vehnäjauhoja 
vadelmamarmeladia

Laita margariini ja kookosöljy kattilaan, kiehauta niin että margariini sulaa. Mittaa sokeri kulhoon ja kaada päälle sula rasva. Sekoita ja anna jäähtyä haaleaksi. Lisää kuivat aineet. Painele taikinaa pieni määrä kerrallaan teelusikan (huom! pesältään syvä mutta pieni lusikka, jos et välttämättä halua yhtä latuskoja kuin minulla!) pesään ja liu'uta leivinpaperin päälle pellille. Paista 200 asteessa 5-10 minuuttia, kunnes reunat saavat hiukan väriä. Ole tarkkana, palavat helposti. Levitä jäähtyneelle lusikkaleivälle marmeladia (tai hilloa. Ja pisteitä siitä, jos se on tehty omalta kesämökiltä poimituista vadelmista, niin kuin minulla. Kiitos vain taustajoukoille!) ja paina toinen puoli päälle. Voit pyöräyttää valmiit pikkuleivät hienossa sokerissa.

Konservatiivisten kahvien ideaan kuului myös se, että naiset leipoivat ja miehet tulivat valmiiseen pöytään. Raisa oli tehnyt vegaanista pullaa, sekin oli ihan törkeän hyvää. Nisutaikina oli valmistettu kookosmaitoon.

Meillä oli semmoinen käsitys, että entisajan kahveihin kuuluu myös jonkinlainen pullo – johonkin pöydän jalan viereen tai nurkan taakse sijoitettu. Näin nykyaikana kehdattiin nostaa meidän omat ihan näkyville.