Yksinäisyydestä

Viime aikoina olen parissa tilanteessa kipeästi huomannut, miten ruoka ei koskaan ole vain ruokaa. Syömisen erilaiset symboliarvot ulottuvat syvälle. Puhun nyt siitä, miten porukan ainoana vegaanina voi joskus olla vähän yksinäinen olo.

Pari esimerkkiä. 

Olimme vähän aikaa sitten perheen/suvun kanssa ulkomaanmatkalla. Eräänä iltana kokoonnuimme syömään ravintolaan, jonka juttu olivat pienet, jaettavat annokset. Niitä tilattiin monia erilaisia pitkältä listalta, ja hauskaa oli toki paitsi se, että sai maistaa niin montaa erilaista ruokaa, niin myös jakaminen ja ruoasta puhuminen. 

Paitsi jos ei voinut syödä niistä kuin ehkä yhtä tai kahta, koska kaikessa oli toki lihaa, kalaa, kermaa, juustoa ja voita. Huomasin olevani enimmäkseen hiljaa, vaikka minulle erikseen tehty ruoka olikin hyvää.  

Ulkomailla oli kevät. Ihmiset ottivat kuvia itsestään, minä taas niistä. 

Eilen illalla taas kotonani veli ja yksi toinen tyyppi katsoivat saunan jälkeen televisiosta Ramboa ja söivät jäätelöä. Ja puhuivat siitä miten hyvää se jäätelö on. Se oli ihan täydellinen jäätelönsyöntitilanne, ja ihan kamalasti olisi tehnyt mieli upottaa lusikka Ben & Jerry's -astiaan. En tehnyt niin, ja sitten jotenkin harmitti. Ei niinkään se, etten voinut syödä herkkuja. Vaan taas se erillisyys, etten voi jakaa tätä tilannetta ja asiaa.

Olisi helpompaa hengata sellaisessa porukassa, jossa olisi edes yksi toinen vegaani. Ja sanon "porukassa" sen takia, että tällaisia tunteita ei ainakaan minulle synny kahdenkeskisissä tilanteissa, vaan nimenomaan silloin, kun koen jääväni jonkun ryhmän ulkopuolelle.

En tarkoita syyllistää ketään - enkä sanoa että kenenkään edellä esitetyissä tilanteissa olisi pitänyt toimia mitenkään eri tavalla. Haluan vain ilmaista että tällainen tunne on olemassa ja todellinen. Ehkä totun siihen ajan mittaan, tai ehkä maailma muuttuu siten että kasvissyönnistä ja veganismista tulee normaalimpaa ja helpompaa. Tai sitten ei, mutta ehkä opin itse ainakin enemmän puhumaan tunteistani ja sikäli tulemaan toimeen niiden kanssa.

Vähän aikaa sitten sanoin eräässä keskustelussa, että kurjinta vegaanielämässä on joidenkin ihmisten nihkeä suhtautuminen (siis esimerkiksi ravintolahenkilökunnan yms), mutta ei se ole. Tämä on.