Kokkina protuleirillä

Olen yli kymmenen vuoden ajan miltei joka kesä viettänyt viikon protuleirin kokkina. Konseptia tuntemattomille: kyse on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomasta aikuistumisleiristä. Protuleiri on rippileirin vaihtoehto elämänkatsomustietoa opiskeleville nuorille, mutta avoin kaikille. Protulla oppituntien sijaan keskiössä ovat koko porukan yhteiset keskustelut, vaihteleviin teemoihin liittyvät työpajat ja harjoitukset sekä toki kaikenlainen mukava leirihomma, kuten saunominen, uiminen ja leikkiminen.

Kävin itse oman leirini 15-vuotiaana. Parina kesänä olin apuohjaajana ja myöhemmin ihan aikuisena ohjaajana, mutta viime vuosina olen viihtynyt paremmin keittiön puolella. Ruoanlaitto isolle porukalle on minusta kauhean tyydyttävää. Protuleirit ovat myös sillä tavalla lähellä sydäntäni, että haluan ihmisten viihtyvän niillä mahdollisimman hyvin. Ruoka ei ole tässä mielestäni pienessä osassa.

Kahdeksan päivää kestävällä leirillä syödään nimittäin viisi kertaa päivässä: on aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Osanottajia on yleensä noin 20-25 ja ruokabudjetti on 900 euroa. Kokin pitää siis olla säästäväinen. Nopealla laskutoimituksella yhden ihmisen ruokaan voi päivää kohden käyttää noin viisi euroa. Sisäfile ei ole vaihtoehto, ja paljon pitää tehdä itse. Onneksi kesällä esimerkiksi monet kotimaiset kasvikset ovat sesongissa ja siksi edullisia.

Kesäkeiton aineksia.

Tänä vuonna kokkikaverikseni lähti veljeni, jonka ruoanlaittotaitoja on tässä blogissa monesti ennenkin ihailtu. Heti alkuun kohtasimme kiusallisen pulman, kun jostain ihan puun takaa tuli juhlapyhä nimeltä helluntai. Olimme käyneet edellisenä päivänä tukussa ostamassa kuivatavaraa, mutta suunnitelleet hankkivamme maidot yms. jostakin leiripaikan lähellä sijaitsevasta kaupasta – mutta nehän olivat kaikki kiinni. Epätoivoisen suhaamisen jälkeen päädyttiin piskuiselle huoltoasemalle ja päätettiin selvitä mahdollisimman vähällä seuraavaan päivään.

Hieman hermostuneen alun jälkeen kaikki sujui kuitenkin mainiosti. Mitään ei palanut pohjaan, ruokaa oli enimmäkseen sopiva määrä ja siitä tykättiin paljon (tai sitten osallistujat olivat hyviä & erittäin motivoituneita valehtelemaan) ja porukka oli mukavaa! Leiripaikan keittiö oli varustukseltaan hyvä, ja siellä oli jopa astianpesukone. Se on ihan luksusta: olen ollut protukokkina paikoissa joissa ei ole edes juoksevaa vettä, tai jossa aamu aloitetaan lämmittämällä puuhella, koska sähköistä ei ole. 

Säät olivat hieman sateisia viikon ajan, mutta keittiössä se ei haitannut. Liikenevällä vapaa-ajalla pelattiin veljen kanssa tietokonetta (ja tunnettiin itsemme hyvin vanhoiksi, kun tajuttiin, että tietokonepelimme oli vanhempi kuin leiriläiset), luettiin kirjoja tai katsottiin tv-sarjoja. Mutta tiiviin ruokalutahdin takia vapaata aikaa oli niukasti: aamu alkoi puuronkeitolla ja muilla aamiaishommilla kello seitsemän. Aamupala nimittäin tarjoillaan leirillä 8.00, ja kyllä sen valmistamiseen noin tunti menee, jos haluaa heräämisen jälkeen myös pestä hampaat ja kammata tukan. Nukkumaan pääsee yleensä hieman ennen yhtätoista, sillä iltapala päättyy kymmenen maissa, ja sitten pitää hieman vielä siivota.

Ohjaaja-Katri tykkäsi puurosta. Ja hillosta.

Muuta aamiaistarjoilua. 

Kivaa protukokkaamisessa on se, että kokilla on vapaudet tehdä ihan mitä ruokaa vain. Me teimme 15-vuotiaiden keskuudessa yleisesti suosittuja ruokia, kuten pizzaa ja spagettia jauhelihakastikkeella, mutta myös borssikeittoa ja tofu-bataattisalaattia (pizzojen jälkeisessä kuvassa alla). Protuleiri markkinoi itseään jonkinlaisena aikuistumiskokemuksena, ja minusta siihen kuuluu myös se, että laajentaa näkemyksiään myös ruokaan liittyvissä jutuissa. Oli tosi kivaa saada tänä vuonna leirin loppuessa sellaista palautetta, että alkuun oudoilta tuntuvat ruokalajit (kuten juuri se borssikeitto sekä bataattikeitto) olivat osoittautuneet herkullisiksi.

Jotkut jutut saattoivat kyllä leiriläisiltä mennä vähän ohi. Luulen, että yksikään ei huomannut, että olin esimerkiksi itse kerännyt ketunleipiä salaattiin. Kuusenkerkistä valmistamani teen join ihan itse keittiössä, kun ekana aamuna ihan tavallista kaupan vihreää teetäkin pidettiin "hieman leväisen makuisena", ja esitettiin vieno pyyntö saana seuraavaksi mustaa teetä.

Tehtiin kahdeksan pellilistä pizzaa, melkein kaikki erilaisia. Porukka ahmi ne vartissa.

Vääksyn avokadot olivat kalpeita. Johtuu varmaan sateisesta kesästä.

Teimme miltei joka päivä lounaalle keittoa, koska se on helppoa ja halpaa valmistettavaa isolle porukalle. Keiton kaveriksi leivoimme aina tuoreita sämpylöitä – sekin on keino säästää rahaa verrattuna ostoleipään. Ja sämpylätaikinaan on kauhean kätevä piilottaa aamuinen puuronjämä. Lisäksi eihän mikään ole parempaa kuin tuore, lämmin leipä. Ainakaan meidän leiriläisten mielestä ei ollut.

Sämpyläpinoon kohdistunut hyökkäys takana, enää pari jäljellä.

Protuleirillä ollaan tarkkoja siitä, että myös erikoisruokavaliot otetaan huomioon. Osallistujien joukossa on melkein aina joitakin kasvissyöjiä, niin nytkin. Omasta vegaanisuudestani johtuen tein heille vaihtelevasti joko lakto-ovo-ruokaa tai ihan vegaanista (yksi apuohjaaja nimenomaan halusi kokeilla vegaanisafkaa, mutta en toki kysymättä jättäisi kenenkään pizzasta juustoa pois). Tänä vuonna kohtasin ensimmäistä kertaa myös leiriläisen, jolla oli paleoruokavalio. Hänelle kokkaaminen vähän jännitti, mutta palautteen mukaan onnistuimme siinäkin. Tulipa kokeiltua uusia juttuja: tein ensimmäistä kertaa esimerkiksi kesäkurpitsasta pastankorviketta (alla kuvassa ensin tekovaiheessa, ja sitten tarjoiluvalmiina pekonikastikkeen kanssa). 

Kaiversin suikerot kuorimaveitsellä, ja paistoin niitä hetken aikaa öljyssä ennen kastikkeeseen sekoittamista.

Veljeni erityisosaamiseen kuuluu paitsi linssikeitto, myös pasta carbonara. 

Tietysti leirillä on tärkeää olla myös herkkuja. Me teimme viikon aikana muun muassa marjarahkaa, korvapuusteja, mansikkakiisseliä, banaanikakkua ja kaurakeksejä. Viimeisen päivän loppujuhlaan leivoimme ruskeloa eli brownie-kakkusia, jotka tarjottiin jäätelön kanssa (kuvassa alla, paitsi jäätelö).

Koristelin pinot marengeilla ja pähkinöillä. Koska olen tämmöinen höpsö yksityiskohtien viilaaja.

Välillä laitettiin myös leiriläiset itse kypsentämään ruokansa. Esimerkiksi viimeisen illan yöpala. Makkaran lisäksi oli vaahtokarkkeja ja kasvissyöjille maissintähkiä.

Olin ajatellut liittää tämän postauksen yhteyteen borssikeittoreseptin, mutta koska tämä on nyt jo viisi kertaa pidempi kuin kukaan jaksaa selata ja lukea loppuun, niin ehkä ensi kerralla! Tässä nyt kuitenkin fiilistelykuva borssista loppuun. Ja jos protukokkauksesta/isoille porukoille kokkauksesta ylipäätään on jotain kysyttävää, niin vastailen mielelläni. 

(Kaikki kuvat ihan itse otettuja.)