Niin. Sitä raahaa ison ja painavan järjestelmäkameransa matkalle kuumaan Keski-Eurooppaan. Kantelee sitä mukanaan monta päivää, saa matkakumppaninsa turhautumaan jatkuvalla räpsimisellä ja itselleen typerä turisti -fiiliksen. Joten parin päivän päästä kamera jää majapaikkaan, kun lähdetään illalla syömään.
Ja totta kai, tietenkin, juuri tuona iltana ruokabloggari päätyy reissun parhaaseen ravintolaan. Huokaus. Tässä teille siis vilpitön suositus ja huonolaatuisia kännykkäkuvia. Täytyy myös lisätä, että annosten kaunis ulkonäkö ei ehkä tässä paikassa muutenkaan ollut se ykkösjuttu. Silti voin puhtain sydämin sanoa, etten muista milloin olisin käynyt näin hyvässä italialaisessa ravintolassa.
Sijainti tuona iltana oli Amsterdam. Ja koska olimme kerrankin tehneet pohjatyöt kunnolla, suuntasimme turistikeskustan ulkopuolelle, kohteenamme internetissä ylistetty Sa Seada. Etukäteen olin lukenut, että kyseessä on ulkonäöltään vaatimaton kortteliravintola, jolla ei ole edes nettisivuja. Mutta sisustuksella ei tällä kertaa ollutkaan mitään väliä, sillä saimme pöydän ulkoa, kadulta, miltei kanaalin vierestä. Kuuma päivä oli jo lopuillaan, ja ilta oli täydellinen ulkona syömiseen. Ruokalistasta havaitsimme hintojen olevan erittäin kohtuullisia. Sa Seadan tyyli on kallellaan Sisiliaan päin, ja paikka on kuulu nimenomaan kalaruoistaan.
Otimme yhteiseksi alkuruoaksi kampasimpukoita ja pancettaa. Täytyy sanoa, että hivenen säpsähdin, kun tämä hökötys tuotiin pöytään.
Kokin ajatus annoksen koristelusta oli siis ollut se, että kirsikkatomaattiin tökitään uunissa grillattua, raakaa spagettia. Öh. Simpukat ja pekoni olivat silti mahtavan makuisia, ja rapsakka lehtikaali ja hollandaise-kastike säestivät niitä oivasti.
Tässä minun pastani. Kastike ei ollut tomaattipohjainen, vaan koostui kypsistä muussatuista pavuista, valkosipulista, oliiviöljystä ja valkoviinistä. Lisäksi simpukoita. Nams.
A. otti pääruoaksi suolakuoressa kypsennetyn kokonaisen kalan, tarkemmin ottaen kultaotsa-ahvenen. Tässä tarjoilija murtaa kuoren ja riipii kalan lautaselle.
Ja siinä se sitten on. Oli kuulemma meheää ja maukasta. Sanoja "paras ikinä" käytettiin. Tuo kulmassa oleva vihreä on muuten taas sitä paistettua lehtikaalia, ja vähänkö sekin on parasta.
Kalan lisukekin oli hyvä. Tiedän koska söin siitä osan.
Jälkiruokaa ei jaksettu, vaikka sitruuna-vodkajäädyke sekoitettuna kuohuviiniin houkutteli kovasti. Sen sijaan lyllersimme parin korttelin päähän, jossa oli laituribaari, eli kapakka kanaalin yllä. Suunnattoman idyllistä, ja Aperol Spritz oli halpaa.
Jos siis tekin satutte matkoillanne Amsterdamiin, niin menkääpä Sa Seadaan. Ette kadu. Osoite on Eerste Oosterparkstraat 3-5, ja me ainakin löysimme paikalle kartan avulla helposti. Arki-iltana oli hyvin tilaa, paikka alkoi täyttyä vasta lähempänä kymmentä illalla. Keskustasta kävelee parisenkymmentä minuuttia, mutta kun voi kävellä mukavaa reittiä, miltei koko matkan jopa kanaalinvartta, niin sehän on vain hauskaa.
Ja totta kai, tietenkin, juuri tuona iltana ruokabloggari päätyy reissun parhaaseen ravintolaan. Huokaus. Tässä teille siis vilpitön suositus ja huonolaatuisia kännykkäkuvia. Täytyy myös lisätä, että annosten kaunis ulkonäkö ei ehkä tässä paikassa muutenkaan ollut se ykkösjuttu. Silti voin puhtain sydämin sanoa, etten muista milloin olisin käynyt näin hyvässä italialaisessa ravintolassa.
Sijainti tuona iltana oli Amsterdam. Ja koska olimme kerrankin tehneet pohjatyöt kunnolla, suuntasimme turistikeskustan ulkopuolelle, kohteenamme internetissä ylistetty Sa Seada. Etukäteen olin lukenut, että kyseessä on ulkonäöltään vaatimaton kortteliravintola, jolla ei ole edes nettisivuja. Mutta sisustuksella ei tällä kertaa ollutkaan mitään väliä, sillä saimme pöydän ulkoa, kadulta, miltei kanaalin vierestä. Kuuma päivä oli jo lopuillaan, ja ilta oli täydellinen ulkona syömiseen. Ruokalistasta havaitsimme hintojen olevan erittäin kohtuullisia. Sa Seadan tyyli on kallellaan Sisiliaan päin, ja paikka on kuulu nimenomaan kalaruoistaan.
Otimme yhteiseksi alkuruoaksi kampasimpukoita ja pancettaa. Täytyy sanoa, että hivenen säpsähdin, kun tämä hökötys tuotiin pöytään.
Kokin ajatus annoksen koristelusta oli siis ollut se, että kirsikkatomaattiin tökitään uunissa grillattua, raakaa spagettia. Öh. Simpukat ja pekoni olivat silti mahtavan makuisia, ja rapsakka lehtikaali ja hollandaise-kastike säestivät niitä oivasti.
Tässä minun pastani. Kastike ei ollut tomaattipohjainen, vaan koostui kypsistä muussatuista pavuista, valkosipulista, oliiviöljystä ja valkoviinistä. Lisäksi simpukoita. Nams.
A. otti pääruoaksi suolakuoressa kypsennetyn kokonaisen kalan, tarkemmin ottaen kultaotsa-ahvenen. Tässä tarjoilija murtaa kuoren ja riipii kalan lautaselle.
Ja siinä se sitten on. Oli kuulemma meheää ja maukasta. Sanoja "paras ikinä" käytettiin. Tuo kulmassa oleva vihreä on muuten taas sitä paistettua lehtikaalia, ja vähänkö sekin on parasta.
Kalan lisukekin oli hyvä. Tiedän koska söin siitä osan.
Jälkiruokaa ei jaksettu, vaikka sitruuna-vodkajäädyke sekoitettuna kuohuviiniin houkutteli kovasti. Sen sijaan lyllersimme parin korttelin päähän, jossa oli laituribaari, eli kapakka kanaalin yllä. Suunnattoman idyllistä, ja Aperol Spritz oli halpaa.
Jos siis tekin satutte matkoillanne Amsterdamiin, niin menkääpä Sa Seadaan. Ette kadu. Osoite on Eerste Oosterparkstraat 3-5, ja me ainakin löysimme paikalle kartan avulla helposti. Arki-iltana oli hyvin tilaa, paikka alkoi täyttyä vasta lähempänä kymmentä illalla. Keskustasta kävelee parisenkymmentä minuuttia, mutta kun voi kävellä mukavaa reittiä, miltei koko matkan jopa kanaalinvartta, niin sehän on vain hauskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti