Tunnelmia ravintolapäivästä

Huh, olipa se ! Olimme Sushikoira-porukan kanssa sitä mieltä, että ensikertalaisiksi selvisimme oikein hyvin: asiakkaita riitti, ruokaa kehuttiin eivätkä tilaukset menneet sekaisin. Kauhea kiire oli melkein koko sen kolme tuntia, mitä mestaa pidimme auki. Ja tietysti sitä ennenkin. Riisikattilat alkoivat porisemaan aamuyhdeksältä, vaikka ravintolamme avautui vasta iltapäivällä.

Tässä interiööriä ennen avaamista. Oli hauskaa miten "ravintolamaisen" työhuoneesta sai pienillä muutoksilla: radiosta kivaa jazzia soimaan, pöytien järjestely, soijapullot, Raisan lähikaupasta hakemat kukat. (Itseasiassa vain yksi iso kukka, josta saksittiin hieman joka pöytään.) 

Granitista ostetulla tussilla voi kirjoittaa ikkunaan ja sitten vain pyyhkiä tekstin pois. Kätsää. 

Siitä se lähtee! Linssikeittoveli pyöritteli iltapäivän aikana varmaan yli viisikymmentä lohimakirullaa - josta nopealla laskutoimituksella saadaan vajaa 500 makin palasta. Ahkeraa!

Työhuoneen liitutauluseinä pääsi hyvään käyttöön. 

Vaikka kaikki meni enimmäkseen oikein hyvin, olisi tietysti jotain voinut tehdä vielä paremmin. Ensi kerralla sitten! 

1) Olimme varanneet yhden tyypin ottamaan tilauksia ja rahastamaan, toisen tarjoilemaan pöytiin ja kaksi keittiöön. Olisi kuitenkin ollut hyvä vielä lisätä keittiötyövoimaa yhdellä henkilöllä, joka olisi voinut keskittyä nigirien tekoon. 

2) Makirullia olisi voinut pyörittää varastoon vähän enemmän. Näin oli tarkoituskin, mutta ihmiset alkoivat kärkkyä ruokaa jo puoli tuntia ennen ravintolan virallista avaamisaikaa, emmekä malttaneet pitää heitä odottamassa kovin kauaa, kun kaikki oli periaatteessa valmista.

3) Yllä kuvattu hätäily kuitenkin johti siihen, että kun ruuhkahuippu iski, odotusajat venyivät ja jouduimme käännyttämään asiakkaita pois. Voi mikä sääli! Loppua kohden tahti kyllä rauhoittui ja ihmiset saivat sushinsa nopeammin. 

4)  Ruokaa oli hankittu noin sadan hengen ruokkimiseen. Siihen ne olisivat varmaan riittäneetkin, mutta aika ja työvoima eivät. Aineksia jäi siis yli, mutta toisaalta, nyt ne pääsee hyödyntämään omassa keittiössä. 

Taloudellisesti pääsimme omillemme ja saimme hippusen voittoakin. Hyvä kokemus, ehkä ensi vuonna uudestaan! Ja jos varaisi enemmän ihmisiä töihin, niin ehtisi vähän enemmän rupatellakin asiakkaiden kanssa...Kiitos kovasti kaikille teille, jotka tulitte paikalle!

Lopuksi salakuva asiakasvirrasta: 

Tämän ja ikkunakuvan otti Erkka.