Banaanikakku on ystävä

Kulinaristinen kunnianhimoni on viime aikoina taantunut dadaistiseksi sekoiluksi (tahinia ohrattoon? No mikä ettei!), mutta olipa kerran brunssi, jolle tein ruoat melkein ohjeen mukaan ja kutakuinkin harkiten. Kuten eräänkin banaanikakun, jota amerikkalaiset, nuo vääräuskoiset, tosin nimittävät itsepintaisesti leiväksi (alkuperäinen ohje, jota olen saattanut hieman muokata, löytyy täältä). Ei ole leipä. On kakku.

Mukavan mehevä kakku, sitäpaitsi: joskin olen sittemmin syönyt banaanikakkua johon ei lisätty sen paremmin jugurttia kuin öljyäkään, vaan joka imi mehevyytensä yksinomaan banaaneista. Se oli tätäkin herkullisempaa: tosin siinä oli myös suklaahippusia ja kanelinen, karamellisoitu kuori. Lisäksi sitä tarjottiin aamiaiseksi. Tämän suurenmoisen leivonnaisen ohje luovutettiin minulle epäilyttävän suosiollisesti, mutta koska en ole ehtinyt vielä testaamaan sitä, joudutte tyytymään minun suklaattomaan versiooni. Ehkä osaatte lisätä suklaarouheen ihan itsekin. Tai pähkinärouheen. On kyllä hyvää ilman niitäkin.

Banaanikakku

4,7 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1/2 tl ruokasoodaa

1/2 tl kanelia

1/3 tl muskottipähkinää

2,3 dl sokeria (suosittelen ruskeaa)

2 munaa

0,8 dl öljyä

1-2 tl vaniljasokeria

4 kunnolla kypsää banaania

1 dl ranskankermaa / turkkilaista jugurttia

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe, sooda, suola, kaneli ja muskottipähkinä. Sekoita kunnolla toisessa kulhossa sokeri, munat ja öljy. Lisää seokseen banaanit ja ranskankerma / jugurtti, sekoita vain vähän. Lisää jauhoseos, sekoita varovasti.

Kaada voideltuun ja leivitettyyn vuokaan, paista 175 asteessa kunnes valmis, eli kunnes hammastikku / tulitikku / muu mittausväline jää kuivaksi kun sen törkkää kakun keskikohtaan. Tähän menee noin tunti. Jos pinta uhkaa paistua turhan tummaksi voit peittää kakun leivinpaperilla.

Jäähdytä kakku kunnolla, esimerkiksi yön yli, tämän tyyppiset kakut kun tuppaavat olemaan parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä. Kun kakku on kunnolla jäähtynyt valmista kuorrutus:

200 g Philadelphia-tuorejuustoa

1 dl kermaa

2,5 dl tomusokeria

appelsiininkuorta

Sekoita huolellisesti keskenään tuorejuusto ja tomusokeri. Lisää raastettu appelsiinikuori ja kerma. Sekoita kunnes tasaista. Levitä kuorrutus kakun päälle, koristele esimerkiksi saksanpähkinöillä.

Brunssia varten paistoin kolme kakkua, joista kaksi leipävuokiin ja yhden perinteisen pyöreään kakkuvuokaan. Leipävuokiin leivottuun kakkuun voi kuorrutteen puolesta suhtautua kuin leipään, eli levittää kuorrutteen yksittäisen viipaleen päälle kuin minkä tahansa tahnan. Tällöin en tosin ole aivan varma kuorrutteen riittävyydestä koko kakulle.

Ja: tämän, kuten sokerikakkua lukuunottamatta useimmat muutkin kakut, voi mainiosti pakastaa. Tuorejuuston ansiosta kuorrutuskaan ei pakastamisesta suuremmin närkästy, tosin suosittelisin silti pakastamaan kakun ilman kuorrutusta.

Olen kuullut usealta taholta, että banaanikakku ajatuksena on ollut henkilölle vieras ja oudoksuttava. Näin ollen koen tarpeelliseksi vakuuttaa ihan näin julkisesti, että banaanikakku on oikein helposti lähestyttävä ja sympaattinen leivonnainen, sellainen porkkanakakun tyylinen mutkaton ja muheva kaveri, jonka kanssa on todella vaikea epäonnistua.