Stokkalla oli osteritarjous, joten viikonloppu aloitettiin näiden pikku tovereiden kera.
Olin aikaisemmin syönyt ostereita kahdesti, Fishmarketissa ja Rivolissa. Edelleen olen samaa mieltä kuin silloin: ne ovat mukavia herkkupaloja, mutta what's the fuss? Milloin vain syön mieluummin kattilallisen sinisimpukoita. Toisaalta, on osterissa oma, hienostunut viehätyksensä. Maku on kuin valtameri tiivistettynä. Raikas ja suolainen, mutta kuitenkin ihastuttavan kevyellä tavalla lihaisa.
Osterit ovat parhaimmillaan elävinä, tuoreina ja sellaisenaan, joten valmistamisesta ei tarvitse stressata. Avaaminen sen sijaan voi olla vähän hankalaa. Lyhyehkö, tukeva veitsi auttaa. On toki olemassa myös aivan tähän tarkoitukseen suunniteltu apuväline.
Stokkalla oli tarjolla paljon eri laijikkeita. Tällä kertaa kokeiluun pääsivät Fines Bretagne, St.Vaas- ja Utah Beach -osterit, joista paras oli viimeksi mainittu. Saattoivat kyllä mennä sekaisinkin, vaikka osterimies ystävällisesti liimasi selittäviä post it -lappuja pakkauslaatikon sisälle.
Ai niin, ja osterin mausta saa enemmän irti kun kunnolla maistelee ja pureskelee. Ei siis kannata vain hulauttaa sitä kurkkuun.
Lopetamme runonpätkällä.
- -
Koko runon voi lukea täältä.
 |
| Avattuna, irrotettuna ja valmiina suuhun. |
Olin aikaisemmin syönyt ostereita kahdesti, Fishmarketissa ja Rivolissa. Edelleen olen samaa mieltä kuin silloin: ne ovat mukavia herkkupaloja, mutta what's the fuss? Milloin vain syön mieluummin kattilallisen sinisimpukoita. Toisaalta, on osterissa oma, hienostunut viehätyksensä. Maku on kuin valtameri tiivistettynä. Raikas ja suolainen, mutta kuitenkin ihastuttavan kevyellä tavalla lihaisa.
Osterit ovat parhaimmillaan elävinä, tuoreina ja sellaisenaan, joten valmistamisesta ei tarvitse stressata. Avaaminen sen sijaan voi olla vähän hankalaa. Lyhyehkö, tukeva veitsi auttaa. On toki olemassa myös aivan tähän tarkoitukseen suunniteltu apuväline.
Stokkalla oli tarjolla paljon eri laijikkeita. Tällä kertaa kokeiluun pääsivät Fines Bretagne, St.Vaas- ja Utah Beach -osterit, joista paras oli viimeksi mainittu. Saattoivat kyllä mennä sekaisinkin, vaikka osterimies ystävällisesti liimasi selittäviä post it -lappuja pakkauslaatikon sisälle.
 |
| Yhdeksän osterin avaamiseen meni noin vartti. Tuskallinen. |
Ai niin, ja osterin mausta saa enemmän irti kun kunnolla maistelee ja pureskelee. Ei siis kannata vain hulauttaa sitä kurkkuun.
Lopetamme runonpätkällä.
- -
"O Oysters, come and walk with us!"
The Walrus did beseech.
"A pleasant walk, a pleasant talk,
Along the briny beach:
We cannot do with more than four,
To give a hand to each."
The Walrus did beseech.
"A pleasant walk, a pleasant talk,
Along the briny beach:
We cannot do with more than four,
To give a hand to each."
The eldest Oyster looked at him,
But never a word he said:
The eldest Oyster winked his eye,
And shook his heavy head--
Meaning to say he did not choose
To leave the oyster-bed.
But never a word he said:
The eldest Oyster winked his eye,
And shook his heavy head--
Meaning to say he did not choose
To leave the oyster-bed.
But four young Oysters hurried up,
All eager for the treat:
Their coats were brushed, their faces washed,
Their shoes were clean and neat--
And this was odd, because, you know,
They hadn't any feet."
- -
(Lewis Carrol: The Walrus and The Carpenter)
Koko runon voi lukea täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti