Lauantain lammaspasta

Kun minä olin pieni, perjantaisin syötiin aina pastaa. Muistikuvissani se on spagettia. Kastike kai vaihteli, mutta aika usein syötiin totta kai jauhelihaspagettia. Hyvin nuorena piti opetella pyörittämään spagetti oikeaoppisesti haarukan ympärille, tai muuten ei tarvinnut syödä. Se ei ollut mitenkään ahdistavaa, vaan päinvastoin. Oli kunnia-asia syödä pastaa kuten aikuiset. Ei puhettakaan että pasta olisi pätkitty ennen keittämistä tai - vielä pahempaa - että sen syömiseen olisi käytetty haarukkaa ja VEISTÄ.

Perjantaipasta on mielestäni miellyttävä rutiini, mutta en onnistu noudattamaan sitä. Pastasta on tullut epäsäännöllisessä elämässäni enemmänkin pikaruokaa, mikä on sääli. Parhaat ruoat (& muutkin tärkeät asiat elämässä) vaativat aikaa ja paneutumista. Siksi yritän näin viikonloppuisin joskus panostaa pastaan. Tänään onnistui.

Lauantain lammaspasta
(kahdelle, tosin kastiketta jäi vähän yli, mutta jatkokäyttömahdollisuudet ovat rajattomat)

400 g karitsan jauhelihaa
2 valkosipulin kynttä
puolikas sipuli
2 porkkanaa
oliiviöljyä
yksi kuivattu chili
7 kirsikkatomaattia
1 purkki tomaattimurskaa
ripaus sokeria
1,5 dl punaviiniä
puolikas liha- tai kasvisliemikuutio
10 mustaa kalamataoliivia
laakerinlehti
neilikkaa
kanelia
minttua
mustapippuria
Maldon-suolaa
pieni loraus kermaa
pecorinoa (tai parmesaania)
haluamaasi pastaa haluamasi määrä
tuoretta basilikaa ja minttua


Silppua valkosipuli, sipuli ja porkkana hyvin pieniksi kuutioiksi. Paista korkeareunaisessa paistinpannussa oliiviöljyssä, lisää liha mukaan pieni erä kerrallaan. Hulauta sekaan tomaattimurska ja puolitetut kirsikatomaatit. Lisää ripaus sokeria ja muut mausteet (laakerinlehti poistetaan sitten ennen syömistä) sekä oliivit palasina (ei kiviä). Tomaattipurkkiin voi vielä laittaa vähän vettä ja heittää senkin pannulle, nestettä nimittäin tulee haihtumaan paljon. Lisää myös puolet viinistä tässä vaiheessa.

Tämän verran jäi.

Anna hautua noin tunnin, puolet ajasta ilman kantta ja puolet sen kanssa. Lisää sitten loppu viini ja pieni loraus kuohukermaa (ei pakollista). Hauduta vielä toinen tunti. Keitä pasta. Juuri ennen kuin sekoitat kastiketta pastaan, lisää mukaan reilusti revittyjä tuoreita yrttejä.

Minun mielestäni parmesania vielä vahvemman makuinen pecorino sopii lampaan maun kanssa täydellisesti. Mutta toki parmesankin käy. Lisäsin pienen kourallisen kastikkeeseen jo hauduttamisen loppuvaiheessa, ja sitten toki lisää lautasella.

Tällaisen paksun lihakastikkeen kanssa muuten sopii hyvin joku leveämpi pastamalli. Arabian K-kaupasta löytyi Pirkan latuskaa pappardelle-pastaa, joka toimi tänään mainiosti.

Alkupalaksi askartelin pari minikokoista white pizzaa Raisan ohjeeseen tukeutuen (no mitä siinä parin tunnin haudutuksen aikana pitäisi tehdä? Ehdin lakata jo varpaankynnetkin). Kaupassa tosin oli niin houkuttelevia suppilovahveroja, että korvasin kanttarellit niillä. Vähän kirsikkatomaattiakin taisi eksyä mukaan.

Loppuun ylläri: ensimmäistä kertaa Sodassa ja kauhassa mukana myös viinisuositus! (A. valitsi viinin ja kuulemma "ei ole mikään salaisuus että tämä viini on hyvää", mutta mitäpä tuosta. Jostain pitää aloittaa.) Kastikkeeseen pantu viini sopi sekä alkupalapizzan että pastan kanssa hyvin, ja hyvin mielellään sitä joi toisen lasin vielä ruoan jälkeenkin. Se oli tämä. En minä näistä viineistä aina niin kovin ymmärrä, mutta tuollakin sanovat että tämä sopii juuri pitkään haudutetun liharuoan kanssa. Eivät ole väärässä.

Juuri kun istuimme pöytään, tuli aurinko esiin pilvien takaa. Avasin parvekkeen oven, ja lähellä olevan kirkon kellot alkoivat soida. Herkempi ihminen olisi jo pitänyt tätä merkkinä jostain. Itseäni herkisti lähinnä jälleen kerran se, miten mahtavaa syöminen on.