3.11.2012

Äidin keittiössä, osa 1: Piirakkakoulu

*YHTEISPOSTAUS*

Aloitamme uuden juttusarjan. Sen nimi on Äidin keittiössä.

Kaksi viikkoa sitten Venlan äiti Pt kutsui meidät kotiinsa tunnin junamatkan päähän Helsingistä. Menimme piirakkakouluun. Mitä jauhoja kuoritaikinaan? Miten kaulitaan, ja pitääkö välinettä oikeasti kutsua pulikaksi? Mitä puuroa sisään, miten paljon? Miten rypytetään?

Juu, karjalanpiirakoita. Pt:llä on karjalaiset sukujuuret, mutta piirakanteon hän kertoi opetelleensa itsenäisesti opiskeluaikoinaan.

Ystävällisesti Pt oli keittänyt puurot valmiiiksi jo edellisenä iltana, joten me aloitimme suoraan kuoritaikinan teosta. Pt kaivoi kaapista Kotileipurin neljä vuodenaikaa. Kodin Kuvalehden parhaat leivontaohjeet, josta hän myös itse opetteli piirakkahommat silloin muinoin. Reseptin otsikko on tietysti Kunnon karjalanpiirakat. 

Kodin Kuvalehti suosittaa, että taikinaan käytettäisiin hiivaleipäjauhon ja ruisjauhon yhdistelmää, mutta Pt on todennut pelkän ruisjauhon toimivammaksi. Luotamme tietysti äitiin.

Kunnon karjalanpiirakat Venlan äidin tapaan

Noin 40–50 kpl

Täytteeksi
kahteen maitolitraan keitetty riisipuuro

Taikinaan
4 dl kylmää vettä
3 tl suolaa
10 dl ruisjauhoja
2 rkl öljyä

Sekoita kulhossa veden joukkoon ensin suola ja sitten jauhot. Käytä puuhaarukkaa, ja kun se ei enää taikinaan pysty, sekoita käsin. Lisää öljy. Taikinaa ei ole syytä erityisesti vaivata.

Taikinaan voi ohjeen mukaan lorauttaa myös voisulaa, mutta koska valmiit piirakat on tarkoitus voidella sillä itsellään, sopii taikinaan mainiosti rypsiöljy.
Muista silittää välillä kissaa.
Valmiin taikinan tulee olla tarpeeksi kiinteä ja kuivahko. Käytä siis rohkeasti jauhoja. Muuten ohuen kuoren kauliminen voi osoittautua haastavaksi.

Kunnon karjalanpiirakoiden väliin kuuluu tietysti kunnon puuro. Pt oli keittänyt yhden satsin riisipuuroa ja toisen satsin riisi-ohrapuuroa, joka saattoi osoittautua suosikiksemme.

Keitä riisipuuro esimerkiksi puuroriisipaketin ohjeen mukaan tai siten kuin sen aina teet. Ylläolevaan taikinamäärään kuluu kahteen maitolitraan tehty puuro. Riisi-ohrapuurossa puurojen suhde on puolet riisipuuroa ja puolet ohrapuuroa.

Keitä puuro ja jäähdytä se kunnolla. Lisää muna, jotta rakenteesta tulee jämäkämpi.
Jaa taikina kahteen osaan, pyörittele taikina tasapaksuiksi tangoiksi. Leikkaa tangoista puolen nyrkin kokoisia paloja.
Kauli palat mahdollisimman säännöllisiksi ympyröiksi. Tässä haetaan nyt kovin ohutta tekstuuria, joten jauhota pöytä huolella, muuten ei piirakka irtoo. Voit käyttää muotoilussa apuvälineenä pasteijamuottia tai vaikka (tarpeeksi isoa) juomalasia, jos olet amatöörinä asialla (kuten me).
Lusikoi täytettä ympyrän keskelle. Jätä reunoille vapaat vyöhykkeet. Oikean määrän oppii kyllä yrittämällä ja erehtymällä. Liika pursuaa tietysti päistä ulos rypyttäessä.
Nosta reunojen keskikohdat täytteen päälle ja ala rypyttää. Etene keskikohdasta ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen: rypytä ensin ylös ja sitten alaosa. Tai toisinpäin. Arla näyttää mallia.
Äiti osaa annostella juuri oikean määrä puuroa Venlan kuorelle.
Raisan pieni piiras ja onnistumisen ele.
Paista piirakoita 300-asteisessa uunissa 12 minuuttia. Koska uuni on ihan saakelin kuuma, älä käytä pellillä leivinpaperia, sillä se kärähtäisi. Voitele uunista tulleet piirakat voin ja veden sekoituksella, puolet kumpaakin. (Jotkut toki upottavat piiraat voisulaan, mutta Äidin piirakkakoulussa toimittiin näin.) Asettele talouspaperilla vuorattuun astiaan, peitä liinalla. Anna jäähtyä syöntilämpöisiksi.
Muista ulkoiluttaa välissä kissa.
Namskis.
Munavoita valmiiden piirakoiden päälle. Tietysti!!!

Kootut mielipiteet piirakanteosta: yllättävän helppoa ja hauskaa, joskin toki kohtalaisen aikaaviepää kaikkine eri työvaiheineen. Itse tehdyt piirakat olivat erityisen herkkuja suoraan uunista, seuraavinakin päivinä varsin hyviä. 

Lisäksi: äidit on kivoja. Ja kissat.

Seuraavaksi vierailemme tietty jonkun toisen äidin kyökissä.

2 kommenttia:

  1. Erikoista.
    Oma äitini, Raisan tuntema, on aina ollut sitä mieltä, että pelkästä rukiista tehdyn taikinan kaulitseminen on haastavaa. Hän käyttää 2/3 ruista ja loput vehnää. Ei öljyä.

    Toinen seikka tuosta kananmunasta. Sen tärkein tarkoitus on estää edellisenä päivänä tehdyn puuron kuohumista uunissa. Tämä on fakta. jos puuro on ehtinyt kunnolla jäähtyä ennen piirakan paistoa, se kuohuu, ellei puurossa ole munaa. Yksi muna riittää vaikka isoonkin puurosatsiin.

    Kolmanneksi munavoista.
    Munavoi tehdään nykyisin mielellään johonkin oivariini-tyyppiseen rasvasekoitteeseen,koska voi kovettuu liiaksi jääkaapissa. No, salaisuus siihen, miten voi tehdä voista munavoita ilman kovettumisen vaaraa on seuraava.
    Kun munia keitetään, niin ensimmäinen muna otetaan vedestä kun sen keltuainen on aivan löysä. Ja tästä eteenpäin otetaan munia vedestä sellaisella tahdilla, että viimeiset ovat jo kauttaaltaan kovia. Vaihtoehtoisesti voi ottaa noin neljänneksen munista löysänä ja loput täysin kovina, näin etenkin jos munien määrä on vähäinen. Löysät keltuaiset pitävät munavoin notkeana vaikka käytettäisiin voita.


    Enpä olekaan aikoihin (muutamaan kuukauteen) saanut tuoretta karjalanpiirakkaa. Josko minkään muunlaistakaan, kun minä suostun syömään niitä pääasiassa vain suht tuoreina.
    Onneksi kohta on joulu.

    VastaaPoista
  2. Munavoivinkki kuulostaa todella kiinnostavalta! Jauhojen suhteista en osaa sanoa, ei ne vaikeita kaulittavia olleet, epäilemättä öljyn ansiosta.

    Ja hmm, karjalanpiirakkaa joulupöydässä, uusi ajatus tämäkin...

    VastaaPoista