12.1.2013

Dippi amerikkalaisittain

Ymmärrän, että ollakseen kiinni ajan hengessä täytyisi ruokabloggaajan näin tammikuussa kirjoittaa lähinnä vihersmoothieistä, salaateista tai muista lähinnä porkkanaa ja selleriä sisältävistä sapuskoista.



Mutta nyt on niin, että hämäävän vihreästä ensimmäisestä kuvasta huolimatta tähän ohjeeseen tulee kolmea juustoa. Ja majoneesia. Ja se on dippi, ja siihen dipataan nachoja, ei porkkanoita. Tai voi toki halutessaan dipata vaikka sitä selleriäkin, mutta minä en vastaa lopputuloksesta.

Lämmin pinaatti-artisokkadippi

1 pkt (200g) maustamatonta Philidelphia-tuorejuustoa
1 pussi (250 g) tuoretta pinaattia
1 tlk (300-400 g) säilöttyjä artisokan sydämiä
1 dl majoneesia
1 dl parmesaaniraastetta
2 dl mozzarellaraastetta
2 kynttä valkosipulia
kuivattua chiliä
sitruunamehua
suolaa, pippuria

Tarjoiluun nachoja

Anna tuorejuuston olla keittiön pöydällä kunnes se on pehmeää. Huuhtele ja hienonna pinaatti (mitä pienempää silppua, sen parempi. Minä jätin vähän liian isoksi.) Laita pannuun vähän öljyä, kuivattu chili ja pienitty valkosipuli. Lisää pinaattia pannulle vähitellen - se ei ensin meinaa mahtua mutta menee kasaan lämmetessään. Pöyhi makuja sekaisin. Ota pian pois levyltä.

Sekoita keskenään pehmeä tuorejuusto, majoneesi, parmesaani ja  mozzarella. Lisää pieni tilkka sitruunamehua, suolaa ja pippuria. Huuhtele ja hienonna artisokat hyvin pieniksi, sekoita ne juusto-majoneesiseokseen. Kääntele sekaan myös pinaatti. Kippaa teflon-pintaiseen pieneen vuokaan (tai voitele lasinen uunivuoka). Tässä vaiheessa mössö näyttää suunnilleen tältä.


Ripottele vielä loput mozzarellasta jutun päälle ja anna olla 175 -asteisessa uunissa noin puoli tuntia, kunnes seos poreilee ja on ihan pikkiriikkisen ruskettunut päältä. Ennen tarjoilua sekoita kunnolla ja lämmitä kasa nachoja uunissa tai mikrossa. On makoisaa, ja sopii hyvin leffan katseluun poikien ja oluen kanssa. Mössö on jäähdyttyäänkin hyvänmakuista, mutta sen koostumus muuttuu tiiviimmäksi, ja silloin sitä on ehkä helpompi laittaa lusikalla nachojen päälle. Tai suuhun.



Löysin ohjeen alunperin täältä. Samassa blogissa kerrotaan myös, että tällaiset lämpimät dipit ovat tyypillistä tarjottavaa amerikkalaisissa juhlissa. Itsekin voisin kuvitella tämän sopivan nimenomaan isolle joukolle, sillä totuuden nimissä setti oli niin raskas että emme kahden yleensä hyvän ruokahalun omaavan pojan kanssa onnistuneet ihan kaikkea tuhoamaan, vaikka katsottiin kaksi elokuvaa putkeen. Alle oli tosin syöty oikeaa ruokaa.

Loppuun vielä pieni tiedotus! Blogikollektiivimme seuralaisineen suuntaa huomenaamulla kohti Barcelonaa. Luvassa on ainakin minulle ensisijaisesti ruokamatka, ja alustavasti lupailen jonkinlaista raporttia tännekin. Eniten odotan vierailua Tickets-ravintolassa. Sitä pitää herra nimeltä Ferran Adria, josta joku on kenties joskus kuullut. Tai jos ei ole, niin ehkä hänen edellisestä ruokapaikastaan sentään. Buen provecho!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti