26.1.2013

Paahdettua ja suolaista

Näin käy usein: olen tulossa jostain, kotimatkalla käyn lähikaupassa, pitäisi ostaa asioita joista tekee itselleen ruokaa. Tilillä ei ehkä ole kauhean paljon rahaa (jos on viime aikoina tullut syötyä vaikka ulkona), mutta eipä Alepan valikoima myöskään häikäise monipuolisuudellaan. Mitä tehdä?

No, tätä.


Sardiini-tomaattipasta (yhdelle)

1 pieni rasia sardiineja
(tai sardelleja, mutta ei anjovista, joka yleensä Suomessa on kilohailia)
kahdeksan kirsikkitomaattia
valkosipulin kynsi tai pari
sitruuna
yksi kuivattu chili
tuoretta pinaattia
parmesaania
pastaa
oliiviöljyä
mustapippuria, suolaa


Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Halkaise kirsikkatomaatit, ja pyöräytä niihin kulhossa oliiviöljyä, hyvälaatuista suolaa ja mustapippuria. Laita paahtumaan uuniin, vaikka pellille, leivinpaperin päälle. Tässä kestää semmoinen parisenkymmentä minuuttia. Ehtii hyvin ruokkia kissat ja laittaa vaikka pyykit koneeseen. Itseasiassa, jos sinulla on aikaa, voit hyvin säätää uunin lämmön vielä matalammaksi ja antaa tomaattien kuivua pidempään. Yleensä kärsivällisyyteni riittää kuitenkin vain vajaan puolen tunnin paahtamiseen.

Sitten pasta kiehumaan. Paistinpannuun öljyä, silputtu valkosipuli, murskattu chili ja sardiinit. Minä käytin viimeksi kaksi purkin kolmesta sardiinista. Viimeisen voi syödä yöllä, hapankorpun päällä, keitetyn kananmunan kera...
Paista juttuja miedolla lämmöllä kunnes pikkukalat ovat hieman hajonneet (selkäruodot voi helposti napsia pois seasta) ja valkosipuli pehmennyt. Älä lisää enää tässä vaiheessa suolaa, säilykkeessä on sitä jo valmiiksi! Huuhtele muutama kourallinen pinaattia ja hienonna hieman. Yhdistä kattilassa tai tarjoiluastiassa pasta, paahdetut tomaatit, valkosipuliset sardiinit ja pinaatti. Purista sekaan sitruunan mehu ja raasta päälle parmesaania. 

Kuluu kolme minuuttia. Sitten annos, joka äsken vielä oli valtava kasa ruokaa, näyttääkin jo tältä. 


Paahdettu tomaatti on ihanan makeaa, ja muodostaa täydellisen vastaparin sardiinin suolaisuudelle. Lisäksi sitruunan raikkaus ja rouskuva pinaatti. Taidan jatkossakin tehdä tätä vain itselleni, etten joudu tappelemaan jämistä kenenkään kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti