Huomaan, että näin 40-50 viikkotyötuntia tehdessä aikaa päivittää blogia on lähinnä sunnuntaisin. Tai ylipäätään aikaa tehdä ruokaa, mitä tällä viikolla tein kahdesti. Mutta onneksi se oli tänään yllättävän hyvää.
Löysin vähän aikaa sitten kiinnostavan tuntuisen munakoisoidean eräästä kokonaisuudessaan erinomaisesta keittokirjasta. Tarkoitus oli noudattaa ohjetta, mutta tänään käytännön toimiin käydessäni kävi jotenkin sillä tavalla perinteisesti, että halusinkin tehdä oman pään mukaan – eli hitusen muuntelin reseptiä. Alkuperäinen, hieman yksinkertaisempikin ohje oli varmasti mainio, mutta näin tämä oli superhyvää.
Asiaan. Kyse on munakoisosta.
Rapea & makea munakoiso (kahdelle)
1 munakoiso
2 munaa
3 dl korppujauhoa
oliiviöljyä tai vastaavaa paistamiseen
kuivattua chiliä tai chilirouhetta
sitruuna- tai limemehua
hunajaa
tuoretta minttua ja/tai basilikaa
suolaa
Munakoiso leikataan kapeiksi, pyöreiksi suikaleiksi. Ripotellaan päälle suolaa, ja jätetään vartiksi itkettymään. Olen kuullut huhua, että nykymunakoisot eivät tätä itkettämistä muka tarvitse, mutta kitkeryyden poiston lisäksi se tekee mielestäni tekstuurista paremman. Sitä paitsi sillä aikaa ehtii hyvin pyöräyttää kasaan jonkinlaisen lisukesalaatin.
Vartin jälkeen munakoisot siis kuivataan. Rikotaan kaksi munaa kulhoon ja laitetaan syvälle lautaselle korppujauhoja. Jokainen pyörylä kastetaan ensin munaan ja sitten jauhotetaan huolellisesti. Lämmitetään paistinpannu ja huomattava määrä oliiviöljyä. Lisätään kuivattu chili tai chilirouhe öljyyn, ja paistetaan viipaleet. Yhdestä keskikokoisesta munakoisosta tuli noin kolme pannullista. Pyörylät imevät aika paljon öljyä, ja munakorppujauhoseoksesta saattaa jäädä pannulle ikäviä mustuvia kokkareita. Tämän vuoksi pannu on hyvä kaapia puhtaaksi joka satsin välissä, ja laittaa kehiin uudet öljyt ja chilit.
Paistamisen jälkeen – mahdollisimman pian, kun munakoisot vielä ovat kuumia, niiden päälle puristetaan hieman sitruuna- tai limemehua. Sitten päälle valutetaan lusikalla hunajaa. Ei kannata pihtailla. Minä käytin koko satsiin ehkä kolmisen ruokalusikallista. Ja päällimmäiseksi silputaan tuoretta minttua tai basilikaa.
Nautitaan lämpiminä.
En sano muuta kuin: mmmm. Olivat muuten ihan täydellisiä oluen kanssa. Kun perustan baarin niin näitä todellakin tulee olemaan saatavilla.
Tämä oli mielestäni myös hyvä esimerkki siitä, että hyvä ruoka ei todellakaan ole aina kallista: munakoiso maksoi alle euron. Munia ja korppujauhoa nyt yleensä on aina kaapissa, ja jos onnistuu pitämään yrttinsä hengissä kauemmin kuin viikon, niin yhden annoksen hinta jää aika pieneksi. Vähän askartelua tämä toki vaatii, mutta mikäpä olisi sunnuntaisin mukavampaa?
Ei ollut muuten pahaa tänään väsäämäni lisukesalaattikaan.
Paahdoin uunissa (öljyn, suolan ja pippurin kanssa) pienen määrän uusia perunoita, jäähdytin. Kulhoon lapoin kirsikkatomaatteja, kurkkua, salanova-salaattia, artisokansydämiä, mozzarellaa ja herneitä. Sekaan sitruunamehua ja hieman öljyä. Niin, ja ne perunat. Jep. Ruoanlaitto on todella mukavaa nyt, kun vihannekset alkavat maistua jollekin.
Löysin vähän aikaa sitten kiinnostavan tuntuisen munakoisoidean eräästä kokonaisuudessaan erinomaisesta keittokirjasta. Tarkoitus oli noudattaa ohjetta, mutta tänään käytännön toimiin käydessäni kävi jotenkin sillä tavalla perinteisesti, että halusinkin tehdä oman pään mukaan – eli hitusen muuntelin reseptiä. Alkuperäinen, hieman yksinkertaisempikin ohje oli varmasti mainio, mutta näin tämä oli superhyvää.
Asiaan. Kyse on munakoisosta.Rapea & makea munakoiso (kahdelle)
1 munakoiso
2 munaa
3 dl korppujauhoa
oliiviöljyä tai vastaavaa paistamiseen
kuivattua chiliä tai chilirouhetta
sitruuna- tai limemehua
hunajaa
tuoretta minttua ja/tai basilikaa
suolaa
Munakoiso leikataan kapeiksi, pyöreiksi suikaleiksi. Ripotellaan päälle suolaa, ja jätetään vartiksi itkettymään. Olen kuullut huhua, että nykymunakoisot eivät tätä itkettämistä muka tarvitse, mutta kitkeryyden poiston lisäksi se tekee mielestäni tekstuurista paremman. Sitä paitsi sillä aikaa ehtii hyvin pyöräyttää kasaan jonkinlaisen lisukesalaatin.
Vartin jälkeen munakoisot siis kuivataan. Rikotaan kaksi munaa kulhoon ja laitetaan syvälle lautaselle korppujauhoja. Jokainen pyörylä kastetaan ensin munaan ja sitten jauhotetaan huolellisesti. Lämmitetään paistinpannu ja huomattava määrä oliiviöljyä. Lisätään kuivattu chili tai chilirouhe öljyyn, ja paistetaan viipaleet. Yhdestä keskikokoisesta munakoisosta tuli noin kolme pannullista. Pyörylät imevät aika paljon öljyä, ja munakorppujauhoseoksesta saattaa jäädä pannulle ikäviä mustuvia kokkareita. Tämän vuoksi pannu on hyvä kaapia puhtaaksi joka satsin välissä, ja laittaa kehiin uudet öljyt ja chilit.
Paistamisen jälkeen – mahdollisimman pian, kun munakoisot vielä ovat kuumia, niiden päälle puristetaan hieman sitruuna- tai limemehua. Sitten päälle valutetaan lusikalla hunajaa. Ei kannata pihtailla. Minä käytin koko satsiin ehkä kolmisen ruokalusikallista. Ja päällimmäiseksi silputaan tuoretta minttua tai basilikaa. Nautitaan lämpiminä.
En sano muuta kuin: mmmm. Olivat muuten ihan täydellisiä oluen kanssa. Kun perustan baarin niin näitä todellakin tulee olemaan saatavilla.
Tämä oli mielestäni myös hyvä esimerkki siitä, että hyvä ruoka ei todellakaan ole aina kallista: munakoiso maksoi alle euron. Munia ja korppujauhoa nyt yleensä on aina kaapissa, ja jos onnistuu pitämään yrttinsä hengissä kauemmin kuin viikon, niin yhden annoksen hinta jää aika pieneksi. Vähän askartelua tämä toki vaatii, mutta mikäpä olisi sunnuntaisin mukavampaa?
Ei ollut muuten pahaa tänään väsäämäni lisukesalaattikaan.
Paahdoin uunissa (öljyn, suolan ja pippurin kanssa) pienen määrän uusia perunoita, jäähdytin. Kulhoon lapoin kirsikkatomaatteja, kurkkua, salanova-salaattia, artisokansydämiä, mozzarellaa ja herneitä. Sekaan sitruunamehua ja hieman öljyä. Niin, ja ne perunat. Jep. Ruoanlaitto on todella mukavaa nyt, kun vihannekset alkavat maistua jollekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti