Pieniä naamoja uunissa

Ei mulla muuta, mutta tein tänään sämpylöitä.

Muuten aika perusohje, mutta nuo naamat taiteilin paistamisen jälkeen syötävällä tussilla. Semmoisia voi ostaa vaikka täältä.

Luulen, että nämä voisivat olla menestys vaikka lastenkutsuilla. (Oikeasti en tiedä lapsista mitään.)

Alkuperäisen inspiraation tarjosi Frankie-lehden blogi, jonne taas eksyin Pinterestin kautta. Kivaa sunnuntaita kaikille!

Näkkileipä siemenillä

Välillä ruokabloggaaminen on vaikeaa. Tai oikeastaan: välillä kirjoittaminen tai ylipäätään asioiden aloittaminen on tuskallista, jopa ylivoimaista. Pitäisikö postaus hyvästä näkkileipäreseptistä aloittaa vaikka pienellä katsauksella näkkileipä-sanan etymologiaan? Vai pitäisikö kirjoittaa siitä, miten syksy on uusien alkujen aikaa, ja tästä siemennäkkäristä voi tankata energiaa kaikkea sitä varten?

Näkkileipää linssikeiton kanssa. Sadepäiväruokaa.

Plääh. Ajoittain tuollainen rupattelu tuntuu keinotekoiselta. Ja tätä leipää minä ainakin teen vain maun ja kivan tekstuurin takia. Pidän kyllä jopa kaupan valmisnäkkileivästä, mutta toki itse tehty tässäkin asiassa on älyttömästi parempaa.

Tämä näkkäri toimii tuoreena ja lämpimänä, mutta oikein hyvin myös jäähdyttyään ja rapeuduttuaan lisää. Ohje on myös ihan älyttömän helppo. Sitä voi varioida sen mukaan, mitä siemeniä sattuu olemaan kaapissa tai kaupassa. Alkuperäisessä reseptissä, jonka nappasin Marttaliiton keskustelupalstalta, käytettiin pellavansiemeniä, mutta korvasin ne chia-siemenillä, koska niitä nyt sattui olemaan käsillä. Maun mukaan lisämausteeksi voi tupsauttaa myös vaikka kuminaa tai valkosipulijauhetta.

Sitten itse ohjeeseen:

1,5 dl kaurahiutaleita
1 dl seesaminsiemeniä (mustia tai valkoisia, ei väliä)
1 dl auringonkukan siemeniä
0,5 dl chia-siemeniä (tai pellavansiemeniä)
2 dl ruisjauhoja (alkuperäisessä reseptissä karkeita, mutta minä laitoin ihan tavallisia, toimi niinkin)
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
4 dl haaleaa vettä
0, 75 dl öljyä (rypsiöljyä tai jotain muuta aika neutraalin makuista)

Sekoita kaikki aineet ja anna tekeytyä 5-10 minuuttia. Levitä ohueksi levyksi pellille. Paista ensin 10 minuuttia 200 asteessa, ota sitten pelti uunista ja leikkaa varovasti sopivan kokoisiin paloihin. Jatka paistamista 175 asteessa 30-40 minuuttia, kunnes reunat alkavat hieman ruskettua. Pidä silmällä lopussa, leipä palaa helposti.

Yksi lempipäällysteistä: tomaatti basilikalla, suolalla ja pippurilla. 

Tanskanleipä

Tovi on jo puhuttu hirveän paljon gluteenittomasta ruokavaliosta. (Olisiko tuorein mediaosuma tämä uutinen?) Mikäs siinä. Kekseliäitä gluteenittomia ruokia valmistetaan muuten täällä eli Emmi-Liian Sjöholmin Torkkuja ja nokkosia -keittiössä, jossa myös valokuvauksen taito hallitaan.

Jotta maailma olisi tasapainossa, minä puhun nyt hetken leivästä. Ensin yleisesti, sitten yhdestä ihan tietystä resepteineen päivineen.

Keksin poikaystävälle jouluna 2010 mielestäni oikein ekstrakivan lahjan. Hän tykkäsi leipoa leipää, minä tykkäsin syödä niitä, joten käärin pakettiin Heléne Johanssonin vuotta aiemmin ilmestyneen kirjan Leipä. Se on nätisti taitettu ja lukijaa hauskasti sinutteleva opus, jossa on kauniit kuvat. Omistuskirjoitukseen panin näin: "Kiitos kaikista leivistä, ja söisin niitä tulevaisuudessa mieluusti lisää." Leipä on lohturuokaa lohdullisimmillaan, ajattelen näin.

Ketään soimaamatta kerrottakoon tosiasiat. Kirja koristi keittiön hyllyä tämän vuoden tammikuuhun saakka. Silloin (vasta!!!!!!) poikkis puhalsi siitä pölyt, kääri hihat ja alkoi leipomishommiin. Ensimmäiseksi hän teki Brunkanin tanskanleipää. Olin ehkä yhtä myyty kuin niistä ensimmäisistä maistamistani juureen leivotuista ruisleivistä silloin joskus.

Brunkanin tanskanleipä  

(Ohje Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta, Tammi 2009)

Leivän leipominen alkaa hapanjuuren valmistamisella. Aloita hyvissä ajoin: juuri on valmista neljäntenä päivänä.

Ruishapanjuuri
60 g hienoja ruisjauhoja
120 g vettä

Päivä 1
Sekoita aamulla kulhossa jauhot ja vesi. Peitä kelmulla tai kannella, jätä huoneenlämpöön. Illalla sekoita juureen 60 g vettä ja 60 g jauhoja. Jätä huoneenlämpöön.

Päivä 2
Sekoita aamulla juureen 60 g vettä ja 60 g jauhoja. Peitä kelmulla tai kannella. Jos juuri on lähtenyt käymään, siirrä se jääkaappiin. Jos ei, lisää siihen hiukan raastettua omenaa tai teelusikallinen hunajaa ja jätä edelleen huoneenlämpöön.

Päivä 3
Sekoita aamulla juureen 60 g vettä ja 60 g jauhoja. Peitä kelmulla/kannella ja laita jääkaappiin.

Päivä 4
Valmista on! Juurta voi nyt käyttää. Jos aiot säästää juuren tai osan siitä, pidä sitä jääkapissa ja ruoki vedellä ja jauhoilla pari kertaa viikossa.

Leipä
400 g vettä
50 g ruishapanjuurta (katso ohje yllä)
175 g ruisrouhetta
60 g karkeita ruisjauhoja
125 g auringonkukansiemeniä
75 g pellavansiemeniä
20 g merisuolaa

Vaihe 1
Laita mainitut ainekset kulhoon, sekoita ja anna seistä huoneenlämmössä kuusi tuntia tai yön yli.

Vaihe 2
Sekoita aiemmin valmistamaasi seokseen:
200 g vettä
50 g hiivaa
300 g vehnäjauhoja
250 g hienoja ruisjauhoja
150 g tummaa siirappia

Vaivaa sitten taikinaa joko yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään 20 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia. Vaivaa vielä minuutti ja anna levätä toiset 30 minuuttia.

Voitele kaksi leipävuokaa ja jaa taikina niihin. Kohota parisen tuntia.

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Aseta uunin alimmalle tasolle tyhjä pelti. Kun laitat vuuat uuniin, kaada lämmitetylle pellille heti kupillinen kylmää vettä. Sulje luukku, laske lämpötila 175 asteeseen. Puolen tunnin kohdalla päästä höyry ulos uunista.

Paista leipiä vähän päälle tunti. Ota leivät ulos, anna jäähtyä ritilällä. Parhaiten leivät säilyvät muoviin käärittyinä.

**

Sattumalta olemme mainitun leipämiehen kanssa lähdössä torstaiaamuna pikkumatkalle Tanskaan. Suurimmat odotukset olen lastannut, en leivän, vaan kööpenhaminalaisen puurobaarin niskaan. Kyllä. Puurobaarin. Kööpenhaminassa on ravitsemusliike, joka on erikoistunut lempiruokaani puuroon. Palatessa ehkä luvassa kuvia ja/tai tunnelmia sieltä!

Helppoa kuin leivänteko

On toki mahtavaa kun voi sulaa uunilämpimän leivän päälle, mutta toisinaan vastaan tulee tilanteita jolloin on ihan kätevää jos leipä maistuu hyvältä vielä seuraavanakin päivänä. Tai sitä seuraavana. Tai sitä seuraavana. Tai…

Tällaisena hetkenä on hyvä kääntyä kollektiivisen mielikuvituksen eli Amerikan Yhdysvaltojen puoleen. Toisin sanoen, hankkia käsiinsä leipävuoka ja keskittyä ajattelemaan tiiviistä ja kosteaa kuohkean ilmavan sijaan.

Ameriikkalaiset ovat kovin innostuneita pistämään leipiinsä jos jonkinlaista hedelmää, vihannesta ja juuresta. Myös erilaiset juustot ja pähkinät ovat suosiossa. Oikeastaan olisin halunnut tehdä tämänkertaisen leivän talvikurpitsasta ja sinihomejuustosta, mutta kausiruoka asettui jälleen kerran itsetoteutuksen esteeksi. Hmph. Kesäkurpitsalla siis mennään.

Alkuperäiseen ohjeeseen sisältyi myös fetaa, mutta päätin nyt mennä ilman. Osa vehnäjauhoista oli alkuperäisessä ohjeessa korvattu maissijauhoilla, mutta kun ei niitä löytynyt Kampin K-marketistakaan niin luovutin (Stocka oli liian kaukana). Sen sijaan vaihdoin osan jauhoista graham-jauhoiksi (kaurahiutaleet saattaisivat myöskin toimia).

Kesäkurpitsaleipä

0,5 dl oliiviöljyä

5,3 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 1/4 tl kuivattua basilikaa

3/4 tl suolaa

1/2 tl ruokasoodaa

1/2 tl mustapippuria

2 munaa

2dl turkkilaista jugurttia

5 dl kesäkurpitsaa raasteena

Sekoitetaan keskenään kuivat ainekset. Samaten keskenään sekoitetaan muna, jugurtti ja öljy. Tähän lisätään kesäkurpitsaraaste josta enimmät nesteet on puristeltu pois. Kaadetaan märkä seos kuivan seoksen joukkoon varovahkosti. Kipataan öljyttyyn leipävuokaan, taputellaan asettumaan myös nurkkiin. Paistetaan 175 asteessa noin tunnin tai kunnes kypsä. Annetaan jäähtyä mielellään seuraavaan päivään (ei tämä nyt pahaa lämpimänäkään ole, mutta ei ihan pääse kyllä oikeuksiinsa).

Suuri(n?) osa kohtaamistani vastaavanlaisista leivistä on ennemminkin kakkuja, sillä sokeria on useimmissa ohjeissa desi tai pari. Useimpien sokerittomien ja siis omissa silmissäni leipäisämpien vaihtoehtojen mainitaan erikseen olevan “savo(u)ry”. Sokeria tai ei, on näiden ulkomaanleipien teko kyllä ihan järjettömän helppoa. 

Huomhuom. Voi on ihana asia, mutta kuten ehkä ohjeestakin saattaa päätellä tämä leipä ei tarvitse rasvaa päälleen. Sanoisin jopa, että se ei halua rasvaa päälleen. Juustoa saa laittaa, tai vaikka erilaisia tahnoja. Tai metukkaa. 

                                                                    * * *

Toinen asia mitä saa tehdä on tulla Runokuun yhteydessä järjestettävälle brunssille sunnuntaina 26.8. Paikalla muun muassa: Minä! Ruokaa! Runoja! Kirjoja! Kaikki tämä vaivaiseen 12 euron (käteis-)hintaan!

Hiilariöverit

Onko karppaajia linjoilla? Voitte siirtyä eteenpäin, täällä ei nimittäin ole mitään nähtävää.

Peruna-foccaccia

4 dl vettä
1 tl sokeria
hiivaa (laitoin tänään kuivahiivaa, 1,5 pussia. tuorekin toki käy)
n. 7 dl vehnäjauhoja
1 dl oliiviöljyä
kuivattua rosmariinia
mustapippuria
ripaus valkosipulijauhetta

5 pientä suomalaista uutta perunaa

Lisäksi pintaan
oliiviöljyä
isorakeista, hyvää suolaa
lisää sitä mustapippuria
tuoretta rosmariinia – tai jos käy kuten minulle, että Alepassa ei ole, niin kuivattua

Lämmitä vesi himpun kädenlämpöä kuumemmaksi (ei polttavaksi! hiiva kuolee). Lisää hiiva ja sokeri. Sekoita mukaan vähän kerrallaan jauhot, ja loppuvaiheessa öljy, suola ja mausteet. Taikinasta ei tarvitse tulla sellaista, että se irtoaisi kulhon seinämistä tai että sitä pystyisi kädellä vaivaamaan. Nostata liinan alla 20-30 minuuttia.

Tällä välin pese viitisen pientä perunaa, ja keitä niitä hetki, viisi minuuttia riittää. Leikkaa perunat puoliksi tai kolmeen osaan. 
Kaada taikina pellille. Voit muotoilla lastalla siitä esim. pyöreän. Pistele perunanpalat sopiviin kohtiin, ja rouhi kaiken päälle mustapippuria ja ripottele suolaa. Minusta Maldon-suola on parasta. Silppua päälle myös tuore rosmariini, jos sitä on. Jos ei, niin pistä kuivattua vielä pintaankin. Nostata vielä hetki kun uuni lämpeää. Pirskota lopuksi päälle reippaasti oliiviöljyä ja paista n. 20 minuuttia  225-250 asteessa.Tarkkaile väriä.

Tämä ohje sai alkusysäyksensä noin vuosina 2007-2008, kun silloinen asuinkumppani kokeili aika monta kertaa mikä on veden ja jauhojen optimaalinen suhde foccaciassa. Tämä on vain hieman jatkokehitelty versio, joten kiitokset V! 

Muuntelumahdollisuuksia on myös paljon. Olen uusien perunoiden sijaan hyvällä menestyksellä upottanut leipään esimerkiksi halkaistuja kirsikkatomaatteja ja oliiveja. Maukasta tämä on myös ilman täytettä, mutta silloin tuore rosmariini on kyllä välttämätön.