Lämmin kikherne-kukkakaalikuskussalaatti

Jotta maailma olisi tasapainossa, tehdäänpä leivän & voin jälkeen gluteenitonta vegaaniruokaa. Tämän kikhernesalaatin juju on kukkakaalissa, jolle näytetään blenderiä ja joka siksi ottaa kuskusia muistuttavan hienorakeisen olomuodon. (Oikeaa kuskusia ei siis käytetä.) Ohje on napattu tammikuun Me Naiset Sport -lehdestä ja hiukkasen tuunattu. Täydellistä maanantai- tai tiistairuokaa sekä ajankäytön että maun suhteen, miksei ravintoarvojenkin.

 Lämmin kikherne-kukkakaalikuskussalaatti

(kahdelle)

1 kukkakaali (n. 400 g)
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
pätkä chiliä
öljyä
2 rkl currytahnaa
paketti liotettuja kikherneitä (n. 300 g)
paketillinen kirsikkatomaatteja
puska korianteria
sormisuolaa
mustapippuria

Leikkaa kukkakaalista kukinnot irti, huuhtele ne lävikössä, pilko ja heitä blenderiin. Blendaa kukkakaali tasaiseksi, keitettyä kuskusia muistuttavaksi seokseksi. Jätä odottamaan.

Kuori ja silppua punasipuli, valkosipulinkynsi ja chilinpätkä. Kuumenna pannulla öljytilkka, heitä paistumaan sipulit, chili ja valutetut kikherneet. Kääntele, kunnes sipuli on kuullottunut.

Lisää pannulle currytahna ja blenderistä kukkakaalikuskus. Kuumenna noin viiden minuutin ajan ja sekoita samalla huolellisesti. (Lisää öljyä tarvittaessa.) Paiston loppuvaiheessa lisää puolitetut kirsikkatomaatit. Revi sekaan tuoretta korianteria. Ruuan maku on minusta parhaimmillaan hieman jäähtyneenä. Mausta annokset juuri ennen tarjoilua sormisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Maistuu muuten ainakin itselleni myös ihan kunnolla jäähtyneenä vaikkapa seuraavana päivänä. Toistan: täydellistä alkuviikon ruokaa.

Terveysruokaa kaamokseen, osa 2

Varastin Venlalta otsikon ja ajatuksen. Resepti-idean varastin kesällä Eeva Kolulta, joka kokkasi blogissaan kuskus-halloumisalaattia. Ihastuin ruokaan ensisyömältä.

Venu sanoi äskettäin jossain täällä blogissa, että halloumi kuuluu kesään (ja grilliin). Niin kuuluu, mutta omaa arkiruokaa ja sen laittoa olisi myös kovin vaikea kuvitella, jos halloumi pyyhittäisiin mahdollisten proteiinituotteiden listalta pois (esimerkiksi talven ajaksi). En syö lihaa, en kanaa, mutta kala ja maitotuotteet kelpaavat hyvällä halulla. Etenkin rasvaiset, kuten halloumi.

Tätä salaattia teen usein maanantai-illan kohtuukevyeksi detox-ruuaksi. Kolun reseptiin kuuluvan kuskusin olen tähän vahvasti liittyen vaihtanut kvinoaan, joka näyttää viljatuotteelta, mutta on oikeasti sukua pinaatille ja punajuurelle. Wikipedia kehuu kvinoaa kertomalla, että siinä "on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon välttämättömiä aminohappoja, ravintokuitua sekä fosforia". Minä itse kehun kvinoaa kertomalla, että sen maku sopii suorastaan mainiosti halloumin kanssa. Eikä proteiinilupauskaan haittaa.

Näin se menee: Valmista salaatti linkistä löytyvän Eeva Kolun reseptin mukaan, mutta keitä kuskusin sijaan desi kvinoaa kahdessa desissä vettä (huuhtele ennen keittämistä kylmällä vedellä). Mausta salaatti tuoreilla yrteillä, ehdottomasti mintulla, mutta sekaan sopii lisäksi silputtu lehtipersilja. Öljykastikkeeseen olen lisännyt puolikkaan peruschilin ilman siemeniä pieneksi hakattuna, koska, nam.

Salaatti maistuu tosi hyvältä, mutta muista syödessä silti katua kaikkia viikonlopun (ruoka)syntejäsi.

Nyt: punajuuririsotto

Arki on lempiaikaani, mutta totun valitettavan nopeasti viikonloppuun. Siksi koen usein halua ikään kuin venyttää sunnuntai-iltaa. Saatan ostaa kaupasta vähän alkoholia tai käydä nauttimassa sitä lasin baarissa. Runeberginkadun Bhangra on uusi suosikki, siellä on Jalmarin kanssa syysiltoja istuksittu.

Varmasti laitan sunnuntai-iltana epäterveellistä ruokaa. Sytytän kynttilöitä. Syön sohvalla, tv on auki. (Tätä ruokailutottumusta ei osoitteessani muuten tapaa. Enhän edes pidä useimmistakaan tv-ohjelmista.)

Tänään söimme punajuuririsottoa, ruokaa, johon lupasin parin kuukauden takaisessa postauksessani palata. Näin olen oppinut sen tässä syksyn mittaan valmistamaan. Tulee hyvää. Hyvin hyvää.

Sitä paitsi voittaa takuulla maanantain ankeuden ihan maanantainakin nautittuna. Voimia huomiseen, ystävät ja toverit!

Punajuuririsotto kahdelle

6 pienehköä tai keskikokoista punajuurta
2 salottisipulia
desi risottoriisiä
puoli desiä valkoviiniä (Riesling passaa punajuuren kanssa) 
(rypsi)öljyä
pari kolme ruokalusikallista sitruunamehua
7,5 dl kasvislientä (itse käytän Reformi-merkkisiä luomukuutioita)
maun mukaan kuivattuja yrttejä kuten timjamia ja meiramia
rouhittua mustapippuria
kourallinen raastettua pecorinoa
lapsen nyrkin kokoinen köntti voita
tuoretta timjamia
päälle rucolaa (toimii kuin toimiva asia!)

Raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Valmista kasvisliemi pienessä kattilassa, jätä odottamaan kuumalle liedelle. Pilko salotit, kuullota niitä tilavassa paksupohjaisessa kattilassa runsaassa öljyssä.

Lorauta viinitilkkanen sipuleiden joukkoon. Lisää riisit, pyörittele niitä kattilassa minuutti pari, että neste imeytyy.

Kaada punajuuriraaste mukaan. Sekoita tasaisesti riisien joukkoon. Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoittele kunnolla riisien ja raasteen joukkoon, käytä esimerkiksi puuhaarukkaa. Anna nesteen imeytyä kunnolla ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Kaikkiaan tämänkokoisen risoton valmistumiseen kuluu noin 45 minuuttia. Älä hötkyile.

Lisää alkuvaiheessa myös sitruunamehu. Kiehumisajan keskitienoilla mausta kuivatuilla yrteillä. Rouhi mukaan mustapippuria. (Jos sitruunamehu ei riitä tuomaan mieleistäsi happamuutta, lorauta risottoon ihan vähän valkoviinietikkaa.)

Kun risoton rakenne on puuromainen (mutta ei kiinteä!) eli riisi on valmis, lisää pecorino-raaste ja kunnolla tuoretta timjamia. Tarkista suola, sitä voi lisätä purkista. Sekoita mukaan lapsen nyrkin kokoinen nokare voita, tai enemmänkin, jos maistuu.

Siirrä risotto lautasille. Toivottavasti risottokeko lähtee hillitysti valumaan kohti lautasen reunoja. Silloin rakenne on onnisunut. Sijoita annosten päälle rucolaa, se maistuu aivan erityisen hyvin punajuuririsoton kanssa.