Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurpitsa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurpitsa. Näytä kaikki tekstit

20.10.2013

Kurpitsaa ja varastettu ohje

Kurpitsa kiinnostaa aina tähän aikaan vuodesta. Se on mielestäni jo esineenä houkutteleva, samaan aikaan hassu ja vaikuttava. Lisäksi se yhdistyy mielikuvissani lähinnä Amerikkaan, eli on lähtökohtaisesti eksoottinen – mutta ei liian. Jenkkiruokahan on vähän semmoista lohturuokaa: helppoa ja epäterveellistä (yksinkertaistan tietenkin, mutta nyt puhutaan hei mielikuvatasolla). Kurpitsa on kuitenkin vihannes, ja tämä ristiriita on mielestäni jännä. En itse asiassa ollut ymmärtänyt sitä, ennen kuin kirjoitin viisitoista sekuntia sitten nämä rivit.


Nyt on kuitenkin niin, että viime aikoina olen ollut sekä kiireinen että muuten kykenemätön organisoimaan elämääni kovin hyvin. Olen ostanut valtaosan elämisen perustarvikkeistani Helsingin Sörnäisissä eli puhekielessä tuttavallisemmin Kurvissa sijaitsevasta Alepasta, joka on 24 tuntia vuorokaudessa auki. Koska muut kaupat ovat yleensä kiinni siinä vaiheessa, kun tulen kotiin.

En ole siis juuri laittanut ruokaa, tai edes juuri ajatellut sitä. Osittain siksi tämä ohje, jonka kohta teille paljastan, ei ole omaa keksintöäni. Mutta on myös niin, että tämä on tekosyy ja selittelyä – kyseinen resepti on nimittäin kummitellut mielessäni siitä lähtien, kun sen Siskot kokkaa -blogista luin. Siellä on minusta noin muutenkin hyvä meininki ruoanlaiton suhteen. 


No mutta. Kyse on siis kurpitsapastasta, jota täydennetään uunissa hunajan & chilin kanssa käytetyllä fetalla sekä paistetulla kvinoalla ja salvialla. Enkä nyt voi muuta kuin esittää virtuaalisen kumarruksen alkuperäisen lähteen suuntaan – tämä oli helvetin hyvää. Tuo paistettu kvinoa oli ylipäätään mahtava juttu, ja aion tästä lähtien lisätä sitä ihan kaikkeen. Salaatteihin. Keittojen päälle. Voileivälle?


Tässä siis ohje, josta olen muuttanut lähinnä ainesmääriä. Salvianlehtiä laitoin suhteessa kyllä paljon enemmän kun ne on vaan niin hyviä!

Kurpitsapastaa, paahdettua chilifetaa ja kvinoaa (kahdelle)

1/2 keskikokoinen butternut-kurpitsa
n. 3 rkl kvinoaa
n. 30g voita ja seitsemän salvianlehteä
juoksevaa hunajaa
oliiviöljyä
chilihiutaleita
1 pkt fetaa (200g)
pastaa
suolaa
pippuria

Halkaise kurpitsa ja poista siemenet. Tee pintaan reikiä veitsellä. Öljyä kurpitsa  ja laita uuniin 200 asteeseen paahtumaan n. 35 minuutiksi, tai kunnes kuoressa on mustia läikkiä ja sisus on pehmeää.

Leikkaa feta kuutioiksi, laita se folion päälle. Ripota pinnalle chilihiutaleita ja pirskottele hieman hunajaa sekä öljyä. Paahda 220 asteessa kunnes pinnassa on hieman kaunista väriä  (n. 15-20 min).

Laita pannuun tilkka öljyä ja paista kvinoaa pannulla hetki, kunnes se muuttuu asteen tai pari ruskeammaksi. Kaada sitten siemenet talouspaperin päälle odottamaan ja valumaan.

Kaavi paahtuneen kurpitsan sisus blenderiin, sulata voi pannulla ja laita salvianlehdet sulaan, kiehuvaan voihin. Kun kiehuminen loppuu, nostele paahtuneet ja rapeaksi muuttuneet salvianlehdet talouspaperille odottamaan ja kaada salviavoi kurpitsan sekaan. Lisää kurpitsan joukkoon hieman mustapippuria ja suolaa. Aja tasaiseksi mössöksi. Jos seos on liian tiukkaa eikä pyöri, voit lisätä vähän vettä tai maitoa.

Kiehauta vettä ja keitä pasta, kokoa annokset: sekoita pastan joukkoon kurpitsamuhju. Tarkista maku ja lisää hieman suolaa ja mustapippuria. Sekoita osa fetasta ja kvinoasta pastan joukkoon. Koristele lopulla juustolla, kvinoalla sekä paahdetuilla salvianlehdillä.


Alkuperäinen ohje täällä, tuo aiempi linkki vei reseptistä tänään vastanneen blogin etusivulle.

14.10.2012

Oranssia ja pyöreää

On monta viikkoa tehnyt mieli kurpitsaa. Ne näyttävät niin houkuttelevilta kaupoissa ja toreilla. Pelkkää esteettistä himoa toteutin jo jokin aika sitten ostamalla pussillisen koristekurpitsoita tuparilahjaksi, mutta tuntui että oli pakko päästä iskemään myös veitsi ja hampaat tuohon pyöreään asiaan. Eilen sitten vihdoin ryhdyin hommiin, tämän päivän nyyttärihenkinen brunssi kannustimenani. Noudin Arabian K-marketista kohtuullisen kokoisen myskikurpitsan.

Siemenet talteen.
Miltei kaikki hyvät kurpitsareseptit alkavat samalla tavalla: kurpitsa paloitellaan ja paahdetaan uunissa. Koska minä aioin tehdä omastani makeaa herkkua, en tällä kertaa hieronut siivuihin öljyä ja mausteita. Paahtolämpötila 170 astetta, aikaa noin 50 minuuttia (tämä riippuu tietysti kurpitsan koosta ja siitä kuinka suuriksi siivuiksi se on leikattu). Kannattaa kokeilla haarukalla onko tuntuma sopiva. Minä tavoittelin mössöä enkä esimerkiksi rapsakoita siivuja salaattiin.

 Kaunis väri syvenee uunissa, samoin maku.

Kun palaset siis olivat sopivia, kaavin lihan kuoresta lusikalla talteen, lisäsin kaksi ruokalusikallista vettä ja soseutin sauvasekoittimella. Vähän piltin näköistä siitä tuli.  

Ja mitä mössölläni sitten tein? No tietenkin pullaa! Harmitti kun jokin aika sitten missasin kansallisen korvapuustipäivän. Huomasin sitten eilen ryhtyneeni asian äärelle oikean hetken sijaan Epäonnistumisen päivänä. Siitä huolimatta lopputulos oli mainio.

Valmiita yksilöitä.
Kurpitsakorvapuustit (n. 15 kpl)

taikina:
2 dl  täysmaitoa
25 g tuorehiiva
1 dl fariinisokeria
n. 3 dl kurpitsasosetta 
1 muna
ripaus suolaa
1 tl kuivattua inkivääriä
2 tl kanelia
1 tl kardemummaa
n. 4-6 dl vehnäjauhoa
100 g sulatettua voita

väliin:
50 g sulatettua voita
4 rkl fariinisokeria
3 rkl kanelia

voiteluun: 1 muna (ja päälle raesokeria!)

kuorrutus:
4 rkl Philadeplhia-tuorejuustoa tai vastaavaa
2 rkl maitoa
1 rkl sitruunamehua
1 dl tomusokeria

Tee pullataikina niin kuin se nyt tehdään (jos et osaa niin katso vaikka täältä), mutta sekoita jo alkuvaiheessa sekaan kurpitsasose. Kun puustit ovat paistamisen jälkeen hivenen jäähtyneet, niin sekoita yhteen kuorrutteen ainekset ja lapa sitä lusikalla pullien päälle.

Kurpitsanisua nautittiin tällä kertaa tosiaan osana yhteisöllistä brunssia. Suosittelen lämpimästi myös konseptia. Samalla kun yksi paistaa munakasta, voi toinen soseuttaa smoothieta, ja jotkut maata darrassa sohvalla (itsehän heräsin kahdeksalta leipomaan, tiedoksi vaan äidille).  Eikä maksa juuri mitään, jos vertaa Helsingin brunssihintoihin.

Täytyy nyt näin lopuksi myöntää, että vaikka pullat olivat erittäin hyviä, niin ei kurpitsa maistunut niissä mitenkään älyttömän paljon, ennemminkin teki taikinasta mukavan mehevän. Mutta pääsinpä leikkimään kurpitsan kanssa! Tästä on hyvä jatkaa. Idea ja mukailtu ohje ovat muuten peräisin täältä

Teemaan sopivassa loppukuvassa ruokabloggari paljastaa kasvonsa. Kurpitsat kuvausrekvisiittaa.