Makoisa munakoisosalaatti

Epäkorrekti mielipide: inhoan salaatteja. Liioittelen tietenkin. Inhoan huonosti tehtyjä, itseasiassa myös keskinkertaisesti tehtyjä salaatteja. Minusta salaatti on lähtökohdiltaan sen verran ankea juttu, että siihen pitää sitten panostaa kunnolla. Parhaimmillaan salaatti sitten onkin mainiota, mutta edelleen liian usein hyvissäkin ravintoloissa saa eteensä mauttoman kasan salaatinlehtiä, joissa muutamat harvat täytteet pitää tarkoituksella etsiä joukosta. Tai sitten lautaselle on onnistuttu ujuttamaan joku kokonaisuuden pilaava inhottava kastike. Ja ylipäätään tuntuu, että kokonaisuutta ei ole mietitty, ruoka-aineet on vain lätkitty lautaselle valmistamatta niitä mitenkään.

Tämän avautumisen jälkeen, luonnollisesti, ohje erääseen parempaan salaattiin. Innoitus on saatu tällä kertaa Jamie Oliverilta, mutta joitakin komponentteja on vaihdettu.

Munakoiso-granaattiomenasalaatti (neljälle) 

2 munakoisoa 

1 granaattiomena

1 nippu jotakin salaattia, minulla oli tammenlehvää

1 nippu uutta kaveriani perillaa - löytyy tuoreyrttiosastolta jos on löytyäkseen

yksi paketti fetaa

kirsikkatomaatteja, semmoinen pieni rasia
puolikas chapata tai muu rapeakuorinen vaalea leipä

1 nippu kevätsipulia

2 ruokalusikallista harissaa

yhden sitruunan mehu

oliiviöljyä, etikkaa, suolaa, mustapippuria, fenkolinsiemeniä

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Pilko munakoisot suupalan kokoisiksi, ja  paista ne oliiviöljyssä mukavan rapsakoiksi paloiksi. Kypsentämisen jälkeen laita munakoisot kulhoon. Yhdistä kaksi ruokalusikallista harissaa ja saman verran oliiviöljyä, ja sekoita tämä tahna munakoisokuutioihin. Anna jäähtyä hetken aikaa.

Leikkaa puolikas leipä vielä vaakasuuntaan puoliksi ja hiero sen pintaan oliiviöljyä ja fenkolinsiemeniä sekä hieman valkosipulia. Laita 200-asteiseen uuniin hetkeksi. Kun leipä on mukavasti rapsakoitunut, anna sen jäähtyä ja revi pieniksi suupaloiksi.

Valmista salaattipohja suoraan tarjoiluastiaan: revi salaatti ja perilla, silppua kevätsipuli pieneksi, paloittele tomaatit. Halkaise granaattiomena ja riivi ihanat, poksuvat siemenet mukaan. Munakoisojen jäähdyttyä lisää ne salaattiin, samoin leipäpalat, ja murustele päälle feta. Sekoita neljä ruokalusikallista laadukasta oliiviöljyä, yhden pienen sitruunan mehu, hieman etikkaa sekä isorakeista suolaa ja mustapippuria, ja lisää kastike viime hetkellä salaatin joukkoon (jotta salaatinlehdet eivät lötkisty) ja pöyhi sekaisin. Tarjoile.

Mikäli perilla on teille yhtä uusi tuttavuus kuin minulle, voin kertoa että se on tuo hienon violetti yrtti annoksen päällä (yllä olevassa kuvassa). En ollut nähnyt sitä koskaan ennen, mutta eilen se tuli Stockmannilla vastaan. Tuoksu oli miellyttävä ja sitruunainen, ja maku sopi hyvin salaattiin. Voi sen kyllä korvata vaikka lehtipersiljalla, tai korianterilla jos semmoisesta tykkää. Jamie oli vissiin käyttänyt vesikrassia, mutta se on Suomessa yleensä aika kallista.

Parempaa kuin lasagne

Seuraa tunnustus: en ole koskaan oikeastaan pitänyt lasagnesta. Toiveikkaana olen kuitenkin vuosien varrella sekä tehnyt, syönyt että tehnyt ja syönyt tuota pinottua pastaa, sillä näen tomaatin ja juuston pyhään liittoon sisältyvän lupauksen.

Valaistuminen koitti tänä syksynä, kun yön pimeinä tunteina ymmärsin jotain olennaista. Jos skippaan lasagnesta tunkkaisen raskaat pastalevyt ja hienoisia puistatuksia herättävän valkokastikkeen, jäljelle jää pyhän liiton täyttymys. Ja koska ajatus lähti munakoisosta (yön pimeiden tuntien ajatusprosessit ovat kirkkaat mutta monipolviset), pääsi tuo mainio marja korvaamaan hiilarisiipaleet.

Lopputuloksena on oman syksyni ja talveni lohdullisin ruoka, jonka merkitys löytyy mausteista. Kaneli on erityisen tärkeä oivallus, jonka koin katsoessani sivusilmällä jotain kiusallisen keskivertoa romanttista komediaa intialaisesta pornoteollisuuteen päätyvästä nuorukaisesta, joka eräässä kohtauksessa opetti vastanäyttelijäänsä tekemään ruokaa.

Myöskin: garam masalaa ei voi olla liikaa.

Munakoisovuoka, lohturuoka

1 munakoiso

Tomaattikastike:

oliiviöljyä

5 tomaattia

tomaattipyreetä

3 valkosipulinkynttä

2 banaanishalottia

3/4 chili

mustapippuria

suolaa

soijakastiketta

sokeria (mielellään ruskeaa)

sitruunamehua

garam masalaa

kuivattua basilikaa

1/2 tl kuivattua inkivääriä

1/2 tl kanelia

mustapapuja

3 palloa mozzarellaa

tuoretta basilikaa

parmesania

Itketä halutessasi munakoiso. Kyyneleitä odotellessa valmista tomaattikastike: kuullota sipuleita öljyssä kattilassa. Lisää palastellut tomaatit. Anna muhia kunnes tomaatit ovat mukavan pehmeitä ja hajoavaisia. Lisää tällöin pyreetä haluamasi määrä ja mausta kastike. Sekoita lopuksi vielä joukkoon tölkillisen verran mustapapuja (kuivatut ja itse liotetut olisivat toki paras vaihtoehto).

Öljyä uunivuoka. Kaada ensin pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta, päälle munakoisoviipaleet joiden päälle mozzarellaa, yhtä lailla viipaleittain. Ja toinen kerros. Kolmaskin. Päällimmäiseksi kerrokseksi tomaattikastiketta, jonka päälle ripotellaan parmesania. Tuoretta basilikaa voi asetella sekaan jo tässä vaiheessa, kerrosten väliin ja/tai päällimmäiseksi, mutta yrttiä kannattaa säästää myös valmiin ruoan päälle.

Ja niin. Paista uunissa. Ehkä 225 asteessa, puolisen tuntia tai niillä main. Kunnes munakoiso on pehmoista ja kaikki hyvin.

Sunnuntairuokaa

Huomaan, että näin 40-50 viikkotyötuntia tehdessä aikaa päivittää blogia on lähinnä sunnuntaisin. Tai ylipäätään aikaa tehdä ruokaa, mitä tällä viikolla tein kahdesti. Mutta onneksi se oli tänään yllättävän hyvää.

Löysin vähän aikaa sitten kiinnostavan tuntuisen munakoisoidean eräästä kokonaisuudessaan erinomaisesta keittokirjasta. Tarkoitus oli noudattaa ohjetta, mutta tänään käytännön toimiin käydessäni kävi jotenkin sillä tavalla perinteisesti, että halusinkin tehdä oman pään mukaan – eli hitusen muuntelin reseptiä. Alkuperäinen, hieman yksinkertaisempikin ohje oli varmasti mainio, mutta näin tämä oli superhyvää. 

Asiaan. Kyse on munakoisosta.

Rapea & makea munakoiso (kahdelle)

1 munakoiso
2 munaa
3 dl korppujauhoa
oliiviöljyä tai vastaavaa paistamiseen
kuivattua chiliä tai chilirouhetta
sitruuna- tai limemehua
hunajaa
tuoretta minttua ja/tai basilikaa
suolaa

Munakoiso leikataan kapeiksi, pyöreiksi suikaleiksi. Ripotellaan päälle suolaa, ja jätetään vartiksi itkettymään. Olen kuullut huhua, että nykymunakoisot eivät tätä itkettämistä muka tarvitse, mutta kitkeryyden poiston lisäksi se tekee mielestäni tekstuurista paremman.  Sitä paitsi sillä aikaa ehtii hyvin pyöräyttää kasaan jonkinlaisen lisukesalaatin.

Vartin jälkeen munakoisot siis kuivataan. Rikotaan kaksi munaa kulhoon ja laitetaan syvälle lautaselle korppujauhoja. Jokainen pyörylä kastetaan ensin munaan ja sitten jauhotetaan huolellisesti. Lämmitetään paistinpannu ja huomattava määrä oliiviöljyä. Lisätään kuivattu chili tai chilirouhe öljyyn, ja paistetaan viipaleet. Yhdestä keskikokoisesta munakoisosta tuli noin kolme pannullista. Pyörylät imevät aika paljon öljyä, ja munakorppujauhoseoksesta saattaa jäädä pannulle ikäviä mustuvia kokkareita. Tämän vuoksi pannu on hyvä kaapia puhtaaksi joka satsin välissä, ja laittaa kehiin uudet öljyt ja chilit.

Paistamisen jälkeen – mahdollisimman pian, kun munakoisot vielä ovat kuumia, niiden päälle puristetaan hieman sitruuna- tai limemehua. Sitten  päälle valutetaan lusikalla hunajaa. Ei kannata pihtailla. Minä käytin koko satsiin ehkä kolmisen ruokalusikallista. Ja päällimmäiseksi silputaan tuoretta minttua tai basilikaa. 
Nautitaan lämpiminä.
En sano muuta kuin: mmmm. Olivat muuten ihan täydellisiä oluen kanssa. Kun perustan baarin niin näitä todellakin tulee olemaan saatavilla. 

Tämä oli mielestäni myös hyvä esimerkki siitä, että hyvä ruoka ei todellakaan ole aina kallista: munakoiso maksoi alle euron. Munia ja korppujauhoa nyt yleensä on aina kaapissa, ja jos onnistuu pitämään yrttinsä hengissä kauemmin kuin viikon, niin yhden annoksen hinta jää aika pieneksi. Vähän askartelua tämä toki vaatii, mutta mikäpä olisi sunnuntaisin mukavampaa?

 
Ei ollut muuten pahaa tänään väsäämäni lisukesalaattikaan. 
Paahdoin uunissa (öljyn, suolan ja pippurin kanssa) pienen määrän uusia perunoita, jäähdytin. Kulhoon lapoin kirsikkatomaatteja, kurkkua, salanova-salaattia, artisokansydämiä, mozzarellaa ja herneitä. Sekaan sitruunamehua ja hieman öljyä. Niin, ja ne perunat. Jep. Ruoanlaitto on todella mukavaa nyt, kun vihannekset alkavat maistua jollekin.