Lusikkaleipiä nimipäiville

Huomattiin Raisan kanssa vähän aikaa sitten, että eräällä toverillamme oli samalla viikolla nimipäivä. Saatiin ajatus: järjestetään yllätyksenä hänelle semmoiset oikein vanhanaikaiset nimipäivätkahvit. 

(Raisalla alkoi välittömästi soida päässä tämä kappale, minulla onneksi ei.)

Tiesin heti mitä haluan tehdä. Isoäitini, jolle ruoanlaittaminen on aivan yhtä tärkeää kuin se mielikuvissa yleensäkin isoäideille on, tekee muutaman asian paremmin kuin kukaan muu. Makeista leivonnaisista esimerkiksi herrasväenleivät ja lusikkaleivät. Minä halusin ehdottomasti kokeilla näistä jälkimmäisten tekemistä kahveillemme. 

Ongelma oli vaan siinä, että en tiennyt voiko lusikkaleipiä tehdä ilman oikeaa voita (#vegaanielämä). Eikö jokainen ruokaohje ennen vanhaan alkanut suunnillen niin että "Ota peltopyy" tai "Pese voi"? No, nykyajan versio on "Katso Googlesta".  Hain siis tietoa sanoilla vegaaniset lusikkaleivät ja bingo, päädyin tänne. Tuota ohjetta suunnilleen sitten noudatinkin, ja näistä tuli kyllä ihan superplusherkullisia. 

Harmi kyllä veljeni huudahti spontaanisti ne nähdessään, että kyseessä ovat latuska-, eivät lusikkaleivät. 

Suoraan puhumista arvostetaan mun mielestä nykyään ihan liikaa. 

Vegaaniset lusikkaleivät 

100 g kasvimargariinia

0,75 dl kookosöljyä
2 dl sokeria 
2 tl vaniljasokeria (ei mitään vaniliinia!)
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl vehnäjauhoja 
vadelmamarmeladia

Laita margariini ja kookosöljy kattilaan, kiehauta niin että margariini sulaa. Mittaa sokeri kulhoon ja kaada päälle sula rasva. Sekoita ja anna jäähtyä haaleaksi. Lisää kuivat aineet. Painele taikinaa pieni määrä kerrallaan teelusikan (huom! pesältään syvä mutta pieni lusikka, jos et välttämättä halua yhtä latuskoja kuin minulla!) pesään ja liu'uta leivinpaperin päälle pellille. Paista 200 asteessa 5-10 minuuttia, kunnes reunat saavat hiukan väriä. Ole tarkkana, palavat helposti. Levitä jäähtyneelle lusikkaleivälle marmeladia (tai hilloa. Ja pisteitä siitä, jos se on tehty omalta kesämökiltä poimituista vadelmista, niin kuin minulla. Kiitos vain taustajoukoille!) ja paina toinen puoli päälle. Voit pyöräyttää valmiit pikkuleivät hienossa sokerissa.

Konservatiivisten kahvien ideaan kuului myös se, että naiset leipoivat ja miehet tulivat valmiiseen pöytään. Raisa oli tehnyt vegaanista pullaa, sekin oli ihan törkeän hyvää. Nisutaikina oli valmistettu kookosmaitoon.

Meillä oli semmoinen käsitys, että entisajan kahveihin kuuluu myös jonkinlainen pullo – johonkin pöydän jalan viereen tai nurkan taakse sijoitettu. Näin nykyaikana kehdattiin nostaa meidän omat ihan näkyville. 

Yksi kuva, kaksi ohjetta

Hei lapset, tässä jaksossa puhutaan kierrätyksestä! Eli siitä, miten yhden ruoan jämät voi jalostaa toiseksi. Tätähän arjessa pitää tehdä melkein koko ajan, jos ei halua heittää ruokaa roskiin.

Valitettavasti siitä alkuperäisestä jutusta ei nyt ole kuvaa, mutta kuvitellaan: Olet pilkkonut porkkanoita ohuiksi tikuiksi ja kieritellyt ne oliiviöljyssä, juustokuminassa, suolassa, pippurissa ja pirskotellut päälle sitruunamehua. Paahtanut uunissa (225 asteessa) parisenkymmentä minuuttia. Samalla olet avannut kikhernepurkin ja paistanut palleroisia valkosipulin kanssa hetken pannulla. Siirrät nämä kulhoon, pöyhit sekaisin, lisäät mukaan reilusti granaattiomenan siemeniä, pilkot sekaan vielä yhden tuoreen punaisen chilin ja paljon lehtipersiljaa. No niin, siinäpä on ruokaisa salaatti, jota syö mielellään.

Mutta sitten sitä jää. Joten mitä tehdä?

Tätä.

Tofua ja sekalaisia asioita kookosmaidossa
(noin kahdelle, reilu annos)

1 paketti kiinteää tofua
valkosipulin kynsi
1 pieni sipuli
eilisen salaatin jämät (tai jotain muuta! esimerkiksi ihan tuoreita vihanneksia!), eli paahdettuja porkkanoita, kikherneitä ja granaattiomenan siemeniä
pieni purkki kookosmaitoa
veitsenkärjellinen maailman tulisinta currytahnaa
hunajaa, curryjauhetta, öljyä
tarjoiluun couscousia sekä limelohkoja

Silppua sipulit ihan alkuun, ja paista sitten tofu. Lämmitä curryjauhetta öljyssä kunnes pannu on oikeasti kuuma. Heitä sitten kuutioitu tofu pannulle ja paista kunnes rapsakkuusaste miellyttää. Siirrä syrjään, vähennä lämpöä ja lisää öljyä. Paistele rauhassa sipuleita noin kymmenen minuuttia.
Lisää sekaan porkkana-kikherne-salaatti, eli sekalaiset asiat, lämmitä kunnolla. Siirrä myös tofu takaisin lämpöön ja lisää kookosmaito, currytahna ja hunaja. Maistele, mausta lisää jos ei vielä potki kunnolla. Keitä couscous.
Raasta valmiin annoksen päälle limenkuorta (mulla on tossa kuvassa myös appelsiininkuorta kun niitäkin oli käsillä) ja purista lopuksi siihen vielä limemehua.

Minulla tuli eilen täyteen kolme kuukautta vegaanista elämää. Kenties toistan vielä tässä sen mitä kirjoitin Facebookiin:

"En yritä käännyttää ketään, mutta sanonpa vain: olen ollut nyt kolme kuukautta vegaani. Enkä ole moneen vuoteen voinut fyysisesti näin hyvin. Lisäksi kaikki huono omatuntoni syömisen suhteen on kadonnut ja olen oppinut tekemään paljon uudenlaista & herkullista ruokaa. 

En ois voinu kuvitellakaan tällaista: etukäteen ajattelin että kokeilen viikon ja se on varmaan kamalaa. Ja tietty välillä voi kamalaa ollakin, mutta tällä hetkellä on tää on kyllä lähinnä tosi kivaa. 

Ei muuta! (Enkä aio edelleenkään paheksua ketään, siis noin yksilötasolla. Mä söin lihaa monta vuotta pidempään kuin suurin osa ystävistäni.)"

Ja tätä seuranneessa keskustelussa kirjoitin vielä tämmöisenkin kommentin:

"Toki tähän omaan hyvinvointiin liittyy se, että otin heti alussa selvää esimerkiksi siitä, että B12-
vitamiinia ja D3-vitamiinia kannattaa syödä tabletteina. Ja oon yrittänyt syödä suhteellisen säännöllisesti myös esimerkiksi pähkinöitä, manteleita, avokadoja, mustikoita ja merilevää. Mutta enimmäkseen yritän hoitaa syömisen aika rennosti, ei aina voi miettiä pelkkää ravitsemustiedettä :) "

Näyttääpä hymiöt urpolta kontekstistaan irrotettuna. Tai siis en ylipäätään pidä niiden käyttämisestä, mutta fb-kommenteissa sitä joskus sortuu kaikenlaiseen tyhmyyteen.

Mutta siis vegaanielämä. Tykkään. Ensi jaksossa esittelen vegaanisen version eräästä mummojen (ainakin minun mummoni) suosikkileivonnaisesta! Harmi että "pese margariini" ei kuulosta yhtään niin hyvältä kuin "pese voi".  

Joulupöydässä

Loppiainen on jo ohitettu, ja täällä jaaritellaan vielä joulusta! Ei voi mitään, näin se nyt on. 

Vietimme tänä vuonna aattoa kaveriporukalla. Pääosassa oli silti perinteisesti ruoanlaitto ja syöminen. Koska joukossamme ei ollut yhtään lihaa syövää tyyppiä, ei kinkkua kuitenkaan paistettu. Sen sijaan nautimme seuraavanlaisesta kattauksesta:

Pöydästä löytyy – jos aloitamme suunnilleen etualalta – salaatti paistetusta ruusukaalista, Raisan äidin valmistamat lanttu- ja porkkanalaatikot, rosmariinifoccacciaa, lehtikaalisipsejä, mummon kurkkuja, vegaanista bataattilaatikkoa, paahdettua kukkakaalia pähkinöiden ja avaruuspossun kera (ohje alla), sienisalaattia, silputtua punasipulia, avokado-päärynäsalaattia, Antin graavaamaa lohta ja saaristolaisleipää. Kaikki oli itse tehtyä, paitsi mainitut perinteisemmät laatikot siis äitivoimin. 

Aiemmin päivällä oli jo syöty vegaanista riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. Ja joskus määrittelemättömän ajan päästä pääruoasta nautimme vielä jälkiruoaksi raakakakkua piparimuruilla. Juomiakin kului: valikoituja oluita, samppanjaa ja rieslingiä. Sekä kahvia ja konjakkiglögiä. 

En tiedä teistä, mutta minulla on usein joulupöydässä ollut semmoinen olo, että joo, onhan siinä pari asiaa mista tykkää, ja sitten paljon niitä, jotka pitää vaan perinteen vuoksi olla. Tai koska ne ovat jonkun muun lemppareita. Tässä töölöläisessä pöydässä tänä aattona saatoin nauttia siitä, että kaikki omaan ruokavaliooni sopivat asiat (siis vegaaniset) olivat juuri niitä, joita itse halusin syödä. 

Kauhea ähky siitä toki seurasikin. 

Suosikkini oli ehkä paahdettu kukkakaali chilipähkinöillä ja granaattiomenan siemenillä. Siinä oli niin mukavan jouluiset väritkin. 

Sen tein näin:

Otetaan kokonainen, kaunis ja kiinteä kukkakaali. Huuhdotaan ja kuivataan. Leikataan kanta irti ja paloitellaan sopiviin palasiin, ei liian pieniin. Palaset laitetaan kulhoon ja öljytään kevyesti. Maustetaan suolalla, mustapippurilla, kanelilla ja tuoreella rosmariinilla. Sitten uuninpellille, 200 astetta ja n. 20 minuuttia aikaa, tai kunnes kaali on sopivasti ruskistunut. Tätä odotellessä käsitellään pähkinät. Minä käytin kokonaisia pekaanipähkinöitä, jotka murskasin vähän pienempiin osiin. Pannulle hieman öljyä, siihen chilimurskaa ja hunajaa, kevyesti lämpöä. Pähkinät sekaan ja sekoitetaan, kunnes kaikkiin sattumiin on tarttunut tulinen ja makea tahma.

Kun kukkakaali on valmista, niin kauniissa tarjoiluastiassa voi pöyhiä sekaisin sen, pähkinät ja reilusti granaattiomenan siemeniä. Tarkista lopuksi vielä suola.

Omituisella kierteellä otettu kuva. Taisin olla nauttinut jo pari viinilasia.

Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä te lukijat söitte mieluiten tänä jouluna. Varsinkin erilaiset kasvis- ja vegaanivinkit voisi jakaa – välillä kun tuntuu, että joulussa on ruoan puolesta kysymys siitä, että mätetään mahdollisimman paljon eläinperäisiä juttuja napaan: kinkkua, pateita, kaloja, juustoja, suklaita. Vihreät kuulat pelastivat tämän oman ensimmäisen vegaanijouluni makeisten osalta. Ei siksi, että pitäisin niistä erityisen paljon, mutta sainpahan pitää kiinni edes jostakin perinteestä. 

Vegaanina ravintoloissa

On tullut käytyä aika paljon ulkona syömässä viime aikoina. No, sehän onkin vegaanina sitten vähän erilaista kuin ennen. Tässä lyhyt kooste. Sovitaan että tämä on nyt vaikka osa yksi, sillä postaus venyisi väsyttävän pitkäksi, jos yrittäisin käsitellä kaikki tämän syksyn ja talven ravintolat kerralla.

Lyonissa on mukavan intiimi tunnelma.

Lyon. Ihan okei. Alkuruoka (kanttarellisalaattia timjamivaahdolla) oli selkeästi mietitty, hienostunut kokonaisuus. Mutta pääruoaksi tarjottiin papulisäke, ja siis ihan oikeasti: se oli listalla sipulipiiraan lisäke. Mitään muuta ei kuitenkaan vegaanille ollut piiraan tilalle keksitty, eli lautaselta löytyi papuja tomaattikastikkeessa. Olisin minä siihen jotain vähän lisää kaivannut, tuo oli aika arkista. Jälkiruoaksi marinoituja hedelmiä, eivät ihmeellisiä, mutta eivät mitenkään pahojakaan.

Boulevard Social. Ihanaa. Viiden ruokalajin vegaaninen lounasmenu. En muista enää mitä kaikkea ja miten – mutta paljon erilaista hyvää. Granaattiomenaa oli mukana monessa jutussa, mikä ei haitannut yhtään, sillä se on yksi suosikkiraaka-aineistani. Joku keskivaiheen ruoista oli punajuurikvinotto punajuuripyreellä, ja se oli ehkä pikkuisen tylsempi kuin muut, mutta oikein hyvä kuitenkin. Suosittelen erittäin lämpimästi! Myös palvelu ja viinit olivat ihania.

Kosmoksen sali. Hienohan se on. 

Kosmos. Kamalaa. Kuiva, mauton salaatti alkuruoaksi. Pääruoaksi jotain, joka muistutti kanaviillokkia kouluruokalassa (paitsi että kana oli korvattu hernemaissipaprikalla), ja ainut erottuva maku oli todella polttava chili. Jälkiruoaksi sohjoista vaniljasorbettia (inhoan sorbettia) tyrnikeitossa (inhoan tyrniä). Ei tänne enää! 

Farang. Parasta. Seitsemän ruokalajia, tässä ne ovat:

CHA PLU LEHTEÄ JA TEMPEHIÄ

kookospähkinää, tamarindia
TOFUA JA DAIKONIA "VIETNAM"
aasialaisia yrttejä, mustariisi & etikka -dressing
SOM TAM, SALAATTI VIHREÄSTÄ PAPAIJASTA
paahdettua pähkinää, tamarindia, vihreää pitkäpapua
GRILLATTUA THAI-MUNAKOISOA "YELLOW BEAN"
aasialaisia sieniä, inkivääriä, keltapapu-dressing, rapeaa sipulia
MORNING GLORY, RAPEAA TOFUA
vesikrassia, rapeakuoriseksi paistettua silken-tofua
PHAENANG-CURRYA, PAAHDETTUA KURPITSAA
paahdettua maapähkinää, thaikurkkupikkeli, limelehteä & jasmiiniriisiä
HOLA HOLA 10
thaityyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, vanilja-kookoskermalientä, mirabelle-luumusorbettia

Farangin sali on välillä meluisa, mutta muuten tykkään interiööristä.

Farang on siitä mahtava, että siellä on siis valmiiksi mietitty vegaaninen menu, joten viinitkin on sovitettu sopimaan näihin ruokiin. Eikä tarvitse tuntea itseään hankalaksi tai erilaiseksi. Ja siis jos jäi epäselväksi vielä, niin ne ruoat ovat ihan todella hyviä. Suosikkini yllä olevasta listasta olivat tempeh cha plu-lehdessä sekä rapea tofu vesikrassin kera. Ainut ongelma tässä on se, miten jaksaa syödä kaiken. Minulle olisi riittänyt viisikin ruokalajia. 

Salutorget. Nihkeää. Alkuruoaksi eivät keksineet kuin vihreän salaatin. Pääruoaksi olisin halunnut listalta sienikaalikääryleitä, mutta niitä ei voitu kuulemma valmistaa ilman voita, joten sain punajuurikeittoa. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta äitini tekee kyllä paljon parempaa. Jälkiruoaksi olisi ollut tarjolla vain sorbetti, joten join vain kahvin. Se siitä. 

Fransmanni. Kluuvikadun semmoinen. Kaverini E halusi mennä lounaalla syömään Fransmannin härkäruukun (johon hänellä on kuulemma erityinen suhde), ja lähdin mukaan hieman skeptisenä siitä, löytyisikö minulle mitään muuta kuin salaattia. Mutta S-ketju yllätti positiivisesti! Tekivät listan ulkopuolelta soijapihvejä, rapeita lohkoperunoita ja salsa verde -kastiketta. Ei se nyt mitään fine diningia ollut, mutta kuitenkin hyvää ja lämmintä, ravitsevaa ruokaa. Ja tarjoilijakin oli kiva, pahoitteli kovasti kun lounaaseen kuuluva täytekakku ei ollut minulle sopivaa. Pisteet kotiin. 

Lopuksi täytyy rehellisyyden nimissä todeta, että mihinkään ravintolaan en ollut ilmoittanut ennalta että nyt olisi vegaani tulossa syömään, paitsi Lyoniin ja Kosmokseen. Toisaalta juuri siksi olisin niiltä odottanut enemmän. Mutta tämä voi selittää esimerkiksi Salutorgetin rajattua valikoimaa. 

Kuvat kyseisten ravintoloiden nettisivuilta. 

Parasta juuri nyt: satsumat

Tsau,

tajusin eilen että nyt se taas on: satsumakausi. Nämä oranssit pikkusitrukset ovat juuri nyt maukkaimmillaan. Poimikaa siis verkkokassillinen kaupasta mukaan.

Ihan ite näpersin. Se on olevinaan etana.

Ei muuta, valoa pimeyteen! 

Mustanpuhuvat ystävämme

On ollut jo parisen viikkoa aivan toinen, loputtomasti paisuva blogikirjoitus kesken. Mutta sen viimeistely vaatisi hieman enemmän aikaa ja keskittymistä kuin mitä viime päivinä on ollut käytettävissä. Siispä tässä teille itsenäisyyspäiväviikonlopuksi vain lyhyt kirjoitus ja makoisa ohje.

Salaatti belugalinsseistä
(kolmelle)

3 dl belugalinssejä – tai jotain muita. Minusta nämä vaan on ihan parhaita.
1 rasiallinen tuoreita herkkusieniä
1 iso punasipuli
1 rasia kirsikkatomaatteja
runsaasti tuoretta pinaattia
2 kynttä valkosipulia
1 tuore chili
rypsi- , oliivi- ja seesamiöljyä
kourallinen avaruuspossun eli granaattiomenan siemeniä
mustapippuria, suolaa, rosmariinia ja juustokuminaa
kasvisliemikuutio

Halkaise kirsikkatomaatit, hiero niihin kulhossa oliiviöljyä ja mausteita. Kuivata uunissa noin 180 asteessa puolisen tuntia (tai matalammassa lämpötilassa pidempään). Keitä linssit kasvisliemessä paketin ohjeen mukaan. Paistele keskikuumalla pannulla rypsiöljyssä punasipulin siivuja (ei tarvitse silputa ihan kauhean pieneksi) rauhassa, älä ruskista. Siirrä sivuun. Lisää öljyä ja lämpöä sekä pienityt valkosipulit ja chilin kappaleet. Heitä sekaan pilkkomasi sienet ja paista ne nopeasti. Lisää loppuvaiheessa seesamiöljyä.

Huuhtele pinaatti ja poista kovat lehtiruodit. Revi kappaleiksi ja asettele tarjoiluvadin reunoille. Sekoita keskenään linssit, tomaatit, sipuli ja sienet. Hulauta sekaan vielä lisää oliiviöljyä ja mausteita, ehkä pieni tilkka sitruunamehuakin jos sellaista sattuu olemaan. Riivi kokonaisuuden päälle koristeeksi hieman ihania, pinkkejä & poksuvia granaattiomenan siemeniä.

Tarjoile leivän ja esimerkiksi hummuksen, avokadotahnan tai muun vegaanisen levitteen kera.

PS. Linssit eli KYLVÖVIRVILÄT ovat erinomaista ruokaa, koska niissä on niin paljon proteiiniä. Jotkut pahasuiset tyypit kuitenkin väittävät niiden aiheuttavan ilmavaivoja. Ohessa linkattu wikipedia-artikkeli paljastaa hienon asian: kun nautit virviläsi juustokuminan kanssa, on vähemmän todennnäköistä joutua tämän kiusallisen ilmiön uhriksi.

Bataattia uunissa

Näin tuoreena vegaanina (ks. edelliset kolme postausta) joutuu koko ajan tilanteisiin, joissa ihmisillä on paljon kysymyksiä. Usein tuntuu, että en ole vielä valmis vastaamaan niihin. Esimerkiksi sellaiset kelat kuin Miksi & Miltä Se Sitten Tuntuu ovat omassa päässäni niin sanotusti kesken. Mutta yhteen kysymykseen olen usein osannut vastata. Se on: Mitä Sä Sitten Syöt.

Usein vastaus on, että sitä mitä on saatavilla. Tai: pähkinöitä, soijajogurttia ja leipää, koska en ehdi muuta. Mutta kyllä mä välillä ehdin, niin tehdä kuin syödä.

Esimerkiksi tämmöistä.

Uunibataattia kikherneillä, sienillä ja chipotle-majoneesilla
 (yhdelle)

1 keskikokoinen bataatti
kourallinen herkkusieniä
puoli tölkkiä kikherneitä
pieni punasipuli
yksi valkosipulin kynsi
yksi tuore vihreä chili 
puoli desiä soijajogurttia
chipotle-tahnaa
rypsiöljyä
seesamiöljyä
hunajaa (joo, tiedän, mutta en mä aio silti tästä luopua)
lehtipersiljaa
suolaa & mustapippuria

Pese bataatti. Pistele sen pintaan haarukalla reikiä ja leikkaa pitkittäin eräänlainen "hattu" pois. Pistä bataatti uuniin leikkauspinta ylöspäin, noin 200 astetta ja 30 minuuttia.

Paista odotellessa silputtua punasipulia pienessä öljymäärässä kunnes se on ihanan karamellisoitunutta. Malttia, parhaan tuloksen saat kun jaksat kuullotella rauhassa ei-todellakaan-ihan-kutosella.

Ota bataatti uunista ja kokeile pehmeysastetta. Mikäli oranssi herkku tuntuu jo sopivan mössömäiseltä, niin muhenna sisusta vähäsen (älä riko kuorta) ja ripottele sinne sekaan suolaa, pippuria ja pikkuisen seesamiöljyä sekä hunajaa. Laita vielä hetkeksi uuniin. 

Sitten sipulit sivuun pannulta ja paistovuoroon ohuiksi viipaleiksi leikatut sienet. Muista lisätä öljyä! Kun sienet ovat kunnolla rapsakoituneet, lisää pannulle kikherneet ja pienitty valkosipuli sekä chili. Anna muhia hetken aikaa. Suolaa ja pippuria tähänkin. Ota bataatti uunista ja heitä kamat siihen päälle. Sekoita pieneen määrään soijajogurttia chipotle-tahnaa oman maun mukaan (minulle riitti veitsenkärjellinen) ja viimeistele näin aikaansaamallasi vegaanisella "majoneesilla" sekä lehtipersiljalla koko komeus. Ja syö! Syö! Syö!