Raakakakuista parhain

Tämä ohje on piileskellyt luonnoksissa marraskuusta asti. Se on melkein puoli vuotta.

Selityksiä on monta. Yksi on se, että raakaruokien, tai ainakin raakakakkujen, teko käy helposti yllättävän kalliiksi. Ja aikaakin se vaatii, ainakin jos ei omista todella mahtavia tehosekoittimia (en omista).

Tämäkään ohje ei ole yhtä helppo, nopea ja halpa kuin kermakakku, mutta suurin osa tarvikkeista on kuitenkin melko helposti saatavilla ainakin isommista marketeista, jos naapurissa ei satukaan olemaan Ruohonjuurta tai Punnitse&Säästää.

Ja on parhaita syömiäni raakakakkuja. Ehkä paras.

4 dl saksanpähkinöitä
4 dl muita pähkinöitä, esim manteleita tai cashew-pähkinöitä
2 dl kuivattuja viikunoita (n. 4)
2 dl rusinoita
4 dl kuivattuja taateleita
2 dl kaakaojauhetta
laadukasta suolaa

n. 4 dl marjoja (jos käytät pakastemarjoja muista sulattaa & valuttaa ajoissa)

kuorrutus:
1 tölkki kookoskermaa
n. 1 rkl kookosöljyä
3 rkl hunajaa / agavea
4 rkl kaakaojauhetta

koristeluun:
viikunoita, saksanpähkinöitä, granaattiomenaa eli avaruuspossua tms

Liota pähkinöitä 3–4 tuntia. Jauha pähkinät teho- tai sauvasekoittimella. Jos käytössä ei ole mahtavaa superekstramurskaushärveliä pieni pähkinöitä veitsellä ja survo sekoittimella pienissä erissä. Massaan voi jäädä sattumia, älä sekoita liikaa ettei pähkinöiden rasva ala erottumaan.

Lisää kuivatut hedelmät samoin pienissä erissä. Lisää kaakaojauhe ja mausteet. Muotoile massasta 2 samankokoista palloa ja paina ne litteiksi kakkulevyiksi (tällä määrällä kakusta ei tule kovin suurta ellet tee hyvin hyvin ohuita levyjä).

Muussaa marjat, laita toisen kakkulevyn päälle.

Valuta kookoskerma siivilässä. Laita kookosöljy kulhoon ja laita kulho lämpimään vesihauteeseen, jotta öljy sulaa. Sekoita kuorrutuksen ainekset (käsin tai koneella, miten haluat).

Laita osa kuorrutuksesta marjojen päälle. Laita toinen kakkulevy täytteen päälle. Levitä loput kuorrutuksesta kakun päälle. Koristele.

Yhden tähden Chef & Sommelier

Tänään julkistettiin uutinen siitä, että Helsingissä on nyt kaksi uutta Michelin-ravintolaa. Himoitun tähden saavuttivat Ravintola Ask ja Chef & Sommelier. Kerrankin kirjeenvaihtajanne on ollut oikeassa paikassa tismalleen oikeaan aikaan, sillä nautin pitkään himoitsemani vegaanisen seitsemän ruokalajin menun Chef & Sommelierissa eilen illalla. Voi olla, että ravintolaan nyt jonkin aikaa hieman vaikeampi saada pöytää...ja muutenkin on aina kiva olla etujoukossa!

(Hauskana välihuomiona mainitsisin, että ensimmäisen tähtensä sai tänään myös Barcelonassa sijaitseva Tickets, jossa vierailin reilu vuosi sitten. Täysin ansaitusti!)

Chef & Sommelier sijaitsee Ullanlinnassa, samalla paikalla jossa Chez Dominique aikanaan aloitti toimintansa.

Se rengasfirman prenikoista, siirrytäänpä ruokaan. Chef & Sommelier on tunnettu paitsi luomun ja suomalaisten raaka-aineiden suosimisesta, myös siitä, että kasvikset ovat paikassa erityisessä arvoasemassa. Tämä tieto ei ainakaan laskenut vegaani-kirjeenvaihtajanne odotuksia. Enimmäkseen ne lunastettiinkin. Vaikka seitsemästä ruokalajista jotkut jäivät ihan hyvä -tasolle, enimmäkseen lautasilla oli täydellisiä huippusuorituksia. Tässä niistä pari.

Raikas avaus menulle: suolaliemessä marinoitua kurkkua ja rapeaa omenaa.

Tämän annoksen nimi oli kukkakaalia & kuusta. Vaikka keittiömestari itse tuli selittämään, että miten kaali oli kuusenhavujen (ja myös männyn ja ehkä parin muunkin puulajin) kanssa kypsennetty, niin en aivan täysin voi sanoa ymmärtäneeni. Metsän tuoksu annoksessa oli kuitenkin huumaava, ja kukkakaali oli eri osineen ihanan puhtaasti esillä. Nuo miltei palaneilta näyttävät kohdat olivat kaikista maukkaimpia!

Maa-artisokkapyreen päällä lepäävä, hitaasti kypsytetty sipuli, jonka kaarteisiin oli sijoitettu linssipyreetä ja itsetehtyjä sipsejä. Kokonaisuuden päälle oli vielä ripoteltu purjotuhkaa. Täydelliset tekstuurit. Ihanan ruokaisa, mutta silti todella tyylikäs annos.

Pääruoaksi mustajuurta ja kyssäkaalia kolmella tapaa: savustettuna, pikkelöitynä ja raakana. Alla purjon vihreistä osista ja omenasta tehtyä kastiketta.

Ruoan lisäksi myös palvelu oli erinomaista – ei ollenkaan jäykkää, vaan ystävällistä ja välitöntä. Oli hauska kuulla kuinka innostunut tänään palkittu keittiömestari Sasu Laukkonen oli esimerkiksi siitä, että lämpimien ilmojen vuoksi hän oli jo päässyt keräämään annokseeni käytettyä vuohenputkea. Tai miten se-ja-se raakaaine laitetaan vakuumiin ja pidetään siellä kuusitoista minuuttia, ei yli eikä ali. Suurin osa yksityiskohdista meni toki ihan yli ymmärryksen, mutta tunne omistautumisesta ja innostuksesta oli ainutlaatuinen. Siispä vilpittömät onnittelut Laukkoselle ja koko Chef & Sommelierin porukalle!

Kuvat: ihan ite otin.

Lämmin kikherne-kukkakaalikuskussalaatti

Jotta maailma olisi tasapainossa, tehdäänpä leivän & voin jälkeen gluteenitonta vegaaniruokaa. Tämän kikhernesalaatin juju on kukkakaalissa, jolle näytetään blenderiä ja joka siksi ottaa kuskusia muistuttavan hienorakeisen olomuodon. (Oikeaa kuskusia ei siis käytetä.) Ohje on napattu tammikuun Me Naiset Sport -lehdestä ja hiukkasen tuunattu. Täydellistä maanantai- tai tiistairuokaa sekä ajankäytön että maun suhteen, miksei ravintoarvojenkin.

 Lämmin kikherne-kukkakaalikuskussalaatti

(kahdelle)

1 kukkakaali (n. 400 g)
1 punasipuli
1 valkosipulinkynsi
pätkä chiliä
öljyä
2 rkl currytahnaa
paketti liotettuja kikherneitä (n. 300 g)
paketillinen kirsikkatomaatteja
puska korianteria
sormisuolaa
mustapippuria

Leikkaa kukkakaalista kukinnot irti, huuhtele ne lävikössä, pilko ja heitä blenderiin. Blendaa kukkakaali tasaiseksi, keitettyä kuskusia muistuttavaksi seokseksi. Jätä odottamaan.

Kuori ja silppua punasipuli, valkosipulinkynsi ja chilinpätkä. Kuumenna pannulla öljytilkka, heitä paistumaan sipulit, chili ja valutetut kikherneet. Kääntele, kunnes sipuli on kuullottunut.

Lisää pannulle currytahna ja blenderistä kukkakaalikuskus. Kuumenna noin viiden minuutin ajan ja sekoita samalla huolellisesti. (Lisää öljyä tarvittaessa.) Paiston loppuvaiheessa lisää puolitetut kirsikkatomaatit. Revi sekaan tuoretta korianteria. Ruuan maku on minusta parhaimmillaan hieman jäähtyneenä. Mausta annokset juuri ennen tarjoilua sormisuolalla ja rouhitulla mustapippurilla.

Maistuu muuten ainakin itselleni myös ihan kunnolla jäähtyneenä vaikkapa seuraavana päivänä. Toistan: täydellistä alkuviikon ruokaa.

Tanskanleipä

Tovi on jo puhuttu hirveän paljon gluteenittomasta ruokavaliosta. (Olisiko tuorein mediaosuma tämä uutinen?) Mikäs siinä. Kekseliäitä gluteenittomia ruokia valmistetaan muuten täällä eli Emmi-Liian Sjöholmin Torkkuja ja nokkosia -keittiössä, jossa myös valokuvauksen taito hallitaan.

Jotta maailma olisi tasapainossa, minä puhun nyt hetken leivästä. Ensin yleisesti, sitten yhdestä ihan tietystä resepteineen päivineen.

Keksin poikaystävälle jouluna 2010 mielestäni oikein ekstrakivan lahjan. Hän tykkäsi leipoa leipää, minä tykkäsin syödä niitä, joten käärin pakettiin Heléne Johanssonin vuotta aiemmin ilmestyneen kirjan Leipä. Se on nätisti taitettu ja lukijaa hauskasti sinutteleva opus, jossa on kauniit kuvat. Omistuskirjoitukseen panin näin: "Kiitos kaikista leivistä, ja söisin niitä tulevaisuudessa mieluusti lisää." Leipä on lohturuokaa lohdullisimmillaan, ajattelen näin.

Ketään soimaamatta kerrottakoon tosiasiat. Kirja koristi keittiön hyllyä tämän vuoden tammikuuhun saakka. Silloin (vasta!!!!!!) poikkis puhalsi siitä pölyt, kääri hihat ja alkoi leipomishommiin. Ensimmäiseksi hän teki Brunkanin tanskanleipää. Olin ehkä yhtä myyty kuin niistä ensimmäisistä maistamistani juureen leivotuista ruisleivistä silloin joskus.

Brunkanin tanskanleipä  

(Ohje Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta, Tammi 2009)

Leivän leipominen alkaa hapanjuuren valmistamisella. Aloita hyvissä ajoin: juuri on valmista neljäntenä päivänä.

Ruishapanjuuri
60 g hienoja ruisjauhoja
120 g vettä

Päivä 1
Sekoita aamulla kulhossa jauhot ja vesi. Peitä kelmulla tai kannella, jätä huoneenlämpöön. Illalla sekoita juureen 60 g vettä ja 60 g jauhoja. Jätä huoneenlämpöön.

Päivä 2
Sekoita aamulla juureen 60 g vettä ja 60 g jauhoja. Peitä kelmulla tai kannella. Jos juuri on lähtenyt käymään, siirrä se jääkaappiin. Jos ei, lisää siihen hiukan raastettua omenaa tai teelusikallinen hunajaa ja jätä edelleen huoneenlämpöön.

Päivä 3
Sekoita aamulla juureen 60 g vettä ja 60 g jauhoja. Peitä kelmulla/kannella ja laita jääkaappiin.

Päivä 4
Valmista on! Juurta voi nyt käyttää. Jos aiot säästää juuren tai osan siitä, pidä sitä jääkapissa ja ruoki vedellä ja jauhoilla pari kertaa viikossa.

Leipä
400 g vettä
50 g ruishapanjuurta (katso ohje yllä)
175 g ruisrouhetta
60 g karkeita ruisjauhoja
125 g auringonkukansiemeniä
75 g pellavansiemeniä
20 g merisuolaa

Vaihe 1
Laita mainitut ainekset kulhoon, sekoita ja anna seistä huoneenlämmössä kuusi tuntia tai yön yli.

Vaihe 2
Sekoita aiemmin valmistamaasi seokseen:
200 g vettä
50 g hiivaa
300 g vehnäjauhoja
250 g hienoja ruisjauhoja
150 g tummaa siirappia

Vaivaa sitten taikinaa joko yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin vähintään 20 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa 30 minuuttia. Vaivaa vielä minuutti ja anna levätä toiset 30 minuuttia.

Voitele kaksi leipävuokaa ja jaa taikina niihin. Kohota parisen tuntia.

Laita uuni lämpenemään 250 asteeseen. Aseta uunin alimmalle tasolle tyhjä pelti. Kun laitat vuuat uuniin, kaada lämmitetylle pellille heti kupillinen kylmää vettä. Sulje luukku, laske lämpötila 175 asteeseen. Puolen tunnin kohdalla päästä höyry ulos uunista.

Paista leipiä vähän päälle tunti. Ota leivät ulos, anna jäähtyä ritilällä. Parhaiten leivät säilyvät muoviin käärittyinä.

**

Sattumalta olemme mainitun leipämiehen kanssa lähdössä torstaiaamuna pikkumatkalle Tanskaan. Suurimmat odotukset olen lastannut, en leivän, vaan kööpenhaminalaisen puurobaarin niskaan. Kyllä. Puurobaarin. Kööpenhaminassa on ravitsemusliike, joka on erikoistunut lempiruokaani puuroon. Palatessa ehkä luvassa kuvia ja/tai tunnelmia sieltä!

Lusikkaleipiä nimipäiville

Huomattiin Raisan kanssa vähän aikaa sitten, että eräällä toverillamme oli samalla viikolla nimipäivä. Saatiin ajatus: järjestetään yllätyksenä hänelle semmoiset oikein vanhanaikaiset nimipäivätkahvit. 

(Raisalla alkoi välittömästi soida päässä tämä kappale, minulla onneksi ei.)

Tiesin heti mitä haluan tehdä. Isoäitini, jolle ruoanlaittaminen on aivan yhtä tärkeää kuin se mielikuvissa yleensäkin isoäideille on, tekee muutaman asian paremmin kuin kukaan muu. Makeista leivonnaisista esimerkiksi herrasväenleivät ja lusikkaleivät. Minä halusin ehdottomasti kokeilla näistä jälkimmäisten tekemistä kahveillemme. 

Ongelma oli vaan siinä, että en tiennyt voiko lusikkaleipiä tehdä ilman oikeaa voita (#vegaanielämä). Eikö jokainen ruokaohje ennen vanhaan alkanut suunnillen niin että "Ota peltopyy" tai "Pese voi"? No, nykyajan versio on "Katso Googlesta".  Hain siis tietoa sanoilla vegaaniset lusikkaleivät ja bingo, päädyin tänne. Tuota ohjetta suunnilleen sitten noudatinkin, ja näistä tuli kyllä ihan superplusherkullisia. 

Harmi kyllä veljeni huudahti spontaanisti ne nähdessään, että kyseessä ovat latuska-, eivät lusikkaleivät. 

Suoraan puhumista arvostetaan mun mielestä nykyään ihan liikaa. 

Vegaaniset lusikkaleivät 

100 g kasvimargariinia

0,75 dl kookosöljyä
2 dl sokeria 
2 tl vaniljasokeria (ei mitään vaniliinia!)
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
4,5 dl vehnäjauhoja 
vadelmamarmeladia

Laita margariini ja kookosöljy kattilaan, kiehauta niin että margariini sulaa. Mittaa sokeri kulhoon ja kaada päälle sula rasva. Sekoita ja anna jäähtyä haaleaksi. Lisää kuivat aineet. Painele taikinaa pieni määrä kerrallaan teelusikan (huom! pesältään syvä mutta pieni lusikka, jos et välttämättä halua yhtä latuskoja kuin minulla!) pesään ja liu'uta leivinpaperin päälle pellille. Paista 200 asteessa 5-10 minuuttia, kunnes reunat saavat hiukan väriä. Ole tarkkana, palavat helposti. Levitä jäähtyneelle lusikkaleivälle marmeladia (tai hilloa. Ja pisteitä siitä, jos se on tehty omalta kesämökiltä poimituista vadelmista, niin kuin minulla. Kiitos vain taustajoukoille!) ja paina toinen puoli päälle. Voit pyöräyttää valmiit pikkuleivät hienossa sokerissa.

Konservatiivisten kahvien ideaan kuului myös se, että naiset leipoivat ja miehet tulivat valmiiseen pöytään. Raisa oli tehnyt vegaanista pullaa, sekin oli ihan törkeän hyvää. Nisutaikina oli valmistettu kookosmaitoon.

Meillä oli semmoinen käsitys, että entisajan kahveihin kuuluu myös jonkinlainen pullo – johonkin pöydän jalan viereen tai nurkan taakse sijoitettu. Näin nykyaikana kehdattiin nostaa meidän omat ihan näkyville. 

Yksi kuva, kaksi ohjetta

Hei lapset, tässä jaksossa puhutaan kierrätyksestä! Eli siitä, miten yhden ruoan jämät voi jalostaa toiseksi. Tätähän arjessa pitää tehdä melkein koko ajan, jos ei halua heittää ruokaa roskiin.

Valitettavasti siitä alkuperäisestä jutusta ei nyt ole kuvaa, mutta kuvitellaan: Olet pilkkonut porkkanoita ohuiksi tikuiksi ja kieritellyt ne oliiviöljyssä, juustokuminassa, suolassa, pippurissa ja pirskotellut päälle sitruunamehua. Paahtanut uunissa (225 asteessa) parisenkymmentä minuuttia. Samalla olet avannut kikhernepurkin ja paistanut palleroisia valkosipulin kanssa hetken pannulla. Siirrät nämä kulhoon, pöyhit sekaisin, lisäät mukaan reilusti granaattiomenan siemeniä, pilkot sekaan vielä yhden tuoreen punaisen chilin ja paljon lehtipersiljaa. No niin, siinäpä on ruokaisa salaatti, jota syö mielellään.

Mutta sitten sitä jää. Joten mitä tehdä?

Tätä.

Tofua ja sekalaisia asioita kookosmaidossa
(noin kahdelle, reilu annos)

1 paketti kiinteää tofua
valkosipulin kynsi
1 pieni sipuli
eilisen salaatin jämät (tai jotain muuta! esimerkiksi ihan tuoreita vihanneksia!), eli paahdettuja porkkanoita, kikherneitä ja granaattiomenan siemeniä
pieni purkki kookosmaitoa
veitsenkärjellinen maailman tulisinta currytahnaa
hunajaa, curryjauhetta, öljyä
tarjoiluun couscousia sekä limelohkoja

Silppua sipulit ihan alkuun, ja paista sitten tofu. Lämmitä curryjauhetta öljyssä kunnes pannu on oikeasti kuuma. Heitä sitten kuutioitu tofu pannulle ja paista kunnes rapsakkuusaste miellyttää. Siirrä syrjään, vähennä lämpöä ja lisää öljyä. Paistele rauhassa sipuleita noin kymmenen minuuttia.
Lisää sekaan porkkana-kikherne-salaatti, eli sekalaiset asiat, lämmitä kunnolla. Siirrä myös tofu takaisin lämpöön ja lisää kookosmaito, currytahna ja hunaja. Maistele, mausta lisää jos ei vielä potki kunnolla. Keitä couscous.
Raasta valmiin annoksen päälle limenkuorta (mulla on tossa kuvassa myös appelsiininkuorta kun niitäkin oli käsillä) ja purista lopuksi siihen vielä limemehua.

Minulla tuli eilen täyteen kolme kuukautta vegaanista elämää. Kenties toistan vielä tässä sen mitä kirjoitin Facebookiin:

"En yritä käännyttää ketään, mutta sanonpa vain: olen ollut nyt kolme kuukautta vegaani. Enkä ole moneen vuoteen voinut fyysisesti näin hyvin. Lisäksi kaikki huono omatuntoni syömisen suhteen on kadonnut ja olen oppinut tekemään paljon uudenlaista & herkullista ruokaa. 

En ois voinu kuvitellakaan tällaista: etukäteen ajattelin että kokeilen viikon ja se on varmaan kamalaa. Ja tietty välillä voi kamalaa ollakin, mutta tällä hetkellä on tää on kyllä lähinnä tosi kivaa. 

Ei muuta! (Enkä aio edelleenkään paheksua ketään, siis noin yksilötasolla. Mä söin lihaa monta vuotta pidempään kuin suurin osa ystävistäni.)"

Ja tätä seuranneessa keskustelussa kirjoitin vielä tämmöisenkin kommentin:

"Toki tähän omaan hyvinvointiin liittyy se, että otin heti alussa selvää esimerkiksi siitä, että B12-
vitamiinia ja D3-vitamiinia kannattaa syödä tabletteina. Ja oon yrittänyt syödä suhteellisen säännöllisesti myös esimerkiksi pähkinöitä, manteleita, avokadoja, mustikoita ja merilevää. Mutta enimmäkseen yritän hoitaa syömisen aika rennosti, ei aina voi miettiä pelkkää ravitsemustiedettä :) "

Näyttääpä hymiöt urpolta kontekstistaan irrotettuna. Tai siis en ylipäätään pidä niiden käyttämisestä, mutta fb-kommenteissa sitä joskus sortuu kaikenlaiseen tyhmyyteen.

Mutta siis vegaanielämä. Tykkään. Ensi jaksossa esittelen vegaanisen version eräästä mummojen (ainakin minun mummoni) suosikkileivonnaisesta! Harmi että "pese margariini" ei kuulosta yhtään niin hyvältä kuin "pese voi".  

Joulupöydässä

Loppiainen on jo ohitettu, ja täällä jaaritellaan vielä joulusta! Ei voi mitään, näin se nyt on. 

Vietimme tänä vuonna aattoa kaveriporukalla. Pääosassa oli silti perinteisesti ruoanlaitto ja syöminen. Koska joukossamme ei ollut yhtään lihaa syövää tyyppiä, ei kinkkua kuitenkaan paistettu. Sen sijaan nautimme seuraavanlaisesta kattauksesta:

Pöydästä löytyy – jos aloitamme suunnilleen etualalta – salaatti paistetusta ruusukaalista, Raisan äidin valmistamat lanttu- ja porkkanalaatikot, rosmariinifoccacciaa, lehtikaalisipsejä, mummon kurkkuja, vegaanista bataattilaatikkoa, paahdettua kukkakaalia pähkinöiden ja avaruuspossun kera (ohje alla), sienisalaattia, silputtua punasipulia, avokado-päärynäsalaattia, Antin graavaamaa lohta ja saaristolaisleipää. Kaikki oli itse tehtyä, paitsi mainitut perinteisemmät laatikot siis äitivoimin. 

Aiemmin päivällä oli jo syöty vegaanista riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. Ja joskus määrittelemättömän ajan päästä pääruoasta nautimme vielä jälkiruoaksi raakakakkua piparimuruilla. Juomiakin kului: valikoituja oluita, samppanjaa ja rieslingiä. Sekä kahvia ja konjakkiglögiä. 

En tiedä teistä, mutta minulla on usein joulupöydässä ollut semmoinen olo, että joo, onhan siinä pari asiaa mista tykkää, ja sitten paljon niitä, jotka pitää vaan perinteen vuoksi olla. Tai koska ne ovat jonkun muun lemppareita. Tässä töölöläisessä pöydässä tänä aattona saatoin nauttia siitä, että kaikki omaan ruokavaliooni sopivat asiat (siis vegaaniset) olivat juuri niitä, joita itse halusin syödä. 

Kauhea ähky siitä toki seurasikin. 

Suosikkini oli ehkä paahdettu kukkakaali chilipähkinöillä ja granaattiomenan siemenillä. Siinä oli niin mukavan jouluiset väritkin. 

Sen tein näin:

Otetaan kokonainen, kaunis ja kiinteä kukkakaali. Huuhdotaan ja kuivataan. Leikataan kanta irti ja paloitellaan sopiviin palasiin, ei liian pieniin. Palaset laitetaan kulhoon ja öljytään kevyesti. Maustetaan suolalla, mustapippurilla, kanelilla ja tuoreella rosmariinilla. Sitten uuninpellille, 200 astetta ja n. 20 minuuttia aikaa, tai kunnes kaali on sopivasti ruskistunut. Tätä odotellessä käsitellään pähkinät. Minä käytin kokonaisia pekaanipähkinöitä, jotka murskasin vähän pienempiin osiin. Pannulle hieman öljyä, siihen chilimurskaa ja hunajaa, kevyesti lämpöä. Pähkinät sekaan ja sekoitetaan, kunnes kaikkiin sattumiin on tarttunut tulinen ja makea tahma.

Kun kukkakaali on valmista, niin kauniissa tarjoiluastiassa voi pöyhiä sekaisin sen, pähkinät ja reilusti granaattiomenan siemeniä. Tarkista lopuksi vielä suola.

Omituisella kierteellä otettu kuva. Taisin olla nauttinut jo pari viinilasia.

Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä te lukijat söitte mieluiten tänä jouluna. Varsinkin erilaiset kasvis- ja vegaanivinkit voisi jakaa – välillä kun tuntuu, että joulussa on ruoan puolesta kysymys siitä, että mätetään mahdollisimman paljon eläinperäisiä juttuja napaan: kinkkua, pateita, kaloja, juustoja, suklaita. Vihreät kuulat pelastivat tämän oman ensimmäisen vegaanijouluni makeisten osalta. Ei siksi, että pitäisin niistä erityisen paljon, mutta sainpahan pitää kiinni edes jostakin perinteestä.