Talvimuonaa Tallinnassa

Tuli taas käytyä lahden tuolla puolen, Virossa siis. Tällä kertaa syömäpaikaksi valikoitui yksi Reval Cafen toimipaikoista. Kyseessä on siis paikallinen ketju, johon kuuluu niin kahviloita kuin ravintoloitakin. Vanhan kaupungin muurissa sijaitseva mesta jossa me kävimme (Müürivahe 14), yhdistää nämä kaksi konseptia. Kadulta astuu kahvilaan, mutta sisemmällä on tunnelmallinen kellariravintola.

Ruoka oli makoisaa, ja hintataso ihastuttavan halpa. Alkuruokani, käsintehdyt lammaspelmenit, maksoivat neljä euroa.

 

Lisukkeina ruohosipulia, hapankermaa ja valkosipulivoita. Nam!

Suunnilleen saman hintainen oli A:n kurpitsakeitto katkaravuilla ja savujuustovaahdolla. Mukavan kokoisia settejä molemmat.
Pääruoaksi otettiin ankkapataa perunamuussilla. Kieltämättä hämmennyin hiukan, kun naaman eteen kannettiinkin seuraavanlainen paketti...

Kun nyörit sitten avattiin, paljastui annoksen hauska tarjoilutapa kokonaisuudessaan. 

 

Pitkään haudutettu ankkapata oli lämmitetyn purkin pohjalla, päällään perunasose ja uunissa kypsennetty kirsikkatomaatti. Rosmariinin sai itse riipiä sekaan. Erinomaista talviruokaa, mehevää ja lämmittävää. Ja annoksen hinta? Kahdeksan euroa. Tämmöistä kaipaisi Suomeenkin: selkeää ruokaa, kekseliäitä esillepanoja, kohtuullista hintatasoa. Ymmärrän että ruoka ja muutkin jutut maksavat täällä enemmän, mutta olisi silti kivaa jos fine diningin ja pitsa + tuoppi -mestojen välistä löytyisi enemmän välimaastoa.

Reval Cafe vakuutti myös rouhealla sisustuksellaan: keskiaikaiset kattoparrut ja kiviseinät oli yhdistetty moderniin ravintolakalustoon ja valaistukseen. Suosittelen ehdottomasti, mikäli olette piipahtamassa Tallinnassa. En siksi, että ruoka olisi välttämättä unohtumatonta (vaikka siinä ei todellakaan ollut mitään vikaa), vaan koska hinta–laatu-suhde on niin mainio.

Tulossa: ruoka, joka sai naisen kyyneliin

Että pysykäähän kuulolla.

Vihjeet: kaneli, tofu, pitkä työpäivä, valmis ruoka odottamassa kotona.

"Namskis!"

Kuva tuli osumaksi Googlen kuvahaulla 'hyvä tunnelma'.

Joulun värit

Minulla, äidilläni ja tädilläni on ollut jo muutamia vuosia tapana kokoontua näihin aikoihin vuodesta pikkujoululounaalle. Tänä vuonna söimme minun luonani. Alkuun oli tänään tarjolla kahta erilaista ruisleipää kylmäsavulohen kera (ei kuvaa, valitettavasti, mutta lohileipänen ei nyt ollutkaan jutun pointti).

Pääruoaksi tein punajuuri-vuohenjuustosalaattia. Ruoka, jonka värit sopivat jouluun: punaista, valkoista, vihreää. Inspiraationi tähän olen alunperin saanut Siskot kokkaa -blogista, ja ohjetta on muokattu vain vähän.

Salaatti paahdetuista punajuurista (noin kolmelle)
5 isoa punajuurta
300 g vuohenjuustoa
kaksi erilaista salaattipuskaa
seitsemän retiisiä
reilu kourallinen cashew-pähkinöitä
tuoretta timjamia
hunajaa
oliiviöljyä
(sitruunamehua)
mustapippuria, suolaa

Punajuuret paahdetaan ensin uunissa kokonaisina ja kuorineen. Lämpötila hieman alle 200 astetta, ja aikaa muutama tunti. Kokeile haarukalla kypsyyttä, valmiit punajuuret tuntuvat pehmeiltä ja piikit uppoavat niihin sisään helposti.

Koska halusin valmistella kaiken hyvissä ajoin, paahdoin punajuuret tällä kertaa jo aamulla. Kuorin ja paloittelin ne valmiiksi kasariin pienen voinokareen kera. Sitten kokosin muun salaattipohjan. Huuhdoin, kuivasin ja revin salanova- ja tammenlehtisalaatit isoon kulhoon. Silppusin retiisit ohuiksi viipaleiksi sekaan. Päälle hieman öljyä, suolaa ja pippuria ja pöyhitään kunnolla sekaisin. Annostelin salaattipohjat valmiiksi lautasille, koska halusin olla hieno. Paahdoin pähkinät kuivassa pannussa, hienonsin niitä vähän (nämä olivat muuten valmiiksi suolattuja) ja lisäsin lautasille. Juuri ennen tarjoilua lämmitin punajuuret nopeasti kasarissa voin kera ja kumosin lautasille. Murustelin päälle vuohenjuuston ja valutin kokonaisuuden ylle vielä hieman oliiviöljyä ja hunajaa. Sitruuna olisi sopinut hyvin sekaan myös, mutta sitä ei sattunut olemaan käsillä. Loppuun vielä mustapippuria ja isorakeista hyvää suolaa sekä tuoretta timjamia. Mmm. Kun juurekset paahtaa merisuolapedillä, niin suola imee niistä tihkuvaa nestettä, ja syventää makua.

Lopuksi syötiin pavlova. Sen tein suurin piirtein samalla tavalla kuin Raisa äitienpäivän aikaan, mutta voimistimme sitruuna-aromia lemon curdin lisäksi myös äitini limoncellossa liottamilla kuivatuilla aprikooseilla, jotka silppusin banaanin, kiivin ja passionhedelmän sekaan herkun päälle.

Parempaa kuin lasagne

Seuraa tunnustus: en ole koskaan oikeastaan pitänyt lasagnesta. Toiveikkaana olen kuitenkin vuosien varrella sekä tehnyt, syönyt että tehnyt ja syönyt tuota pinottua pastaa, sillä näen tomaatin ja juuston pyhään liittoon sisältyvän lupauksen.

Valaistuminen koitti tänä syksynä, kun yön pimeinä tunteina ymmärsin jotain olennaista. Jos skippaan lasagnesta tunkkaisen raskaat pastalevyt ja hienoisia puistatuksia herättävän valkokastikkeen, jäljelle jää pyhän liiton täyttymys. Ja koska ajatus lähti munakoisosta (yön pimeiden tuntien ajatusprosessit ovat kirkkaat mutta monipolviset), pääsi tuo mainio marja korvaamaan hiilarisiipaleet.

Lopputuloksena on oman syksyni ja talveni lohdullisin ruoka, jonka merkitys löytyy mausteista. Kaneli on erityisen tärkeä oivallus, jonka koin katsoessani sivusilmällä jotain kiusallisen keskivertoa romanttista komediaa intialaisesta pornoteollisuuteen päätyvästä nuorukaisesta, joka eräässä kohtauksessa opetti vastanäyttelijäänsä tekemään ruokaa.

Myöskin: garam masalaa ei voi olla liikaa.

Munakoisovuoka, lohturuoka

1 munakoiso

Tomaattikastike:

oliiviöljyä

5 tomaattia

tomaattipyreetä

3 valkosipulinkynttä

2 banaanishalottia

3/4 chili

mustapippuria

suolaa

soijakastiketta

sokeria (mielellään ruskeaa)

sitruunamehua

garam masalaa

kuivattua basilikaa

1/2 tl kuivattua inkivääriä

1/2 tl kanelia

mustapapuja

3 palloa mozzarellaa

tuoretta basilikaa

parmesania

Itketä halutessasi munakoiso. Kyyneleitä odotellessa valmista tomaattikastike: kuullota sipuleita öljyssä kattilassa. Lisää palastellut tomaatit. Anna muhia kunnes tomaatit ovat mukavan pehmeitä ja hajoavaisia. Lisää tällöin pyreetä haluamasi määrä ja mausta kastike. Sekoita lopuksi vielä joukkoon tölkillisen verran mustapapuja (kuivatut ja itse liotetut olisivat toki paras vaihtoehto).

Öljyä uunivuoka. Kaada ensin pohjalle ohut kerros tomaattikastiketta, päälle munakoisoviipaleet joiden päälle mozzarellaa, yhtä lailla viipaleittain. Ja toinen kerros. Kolmaskin. Päällimmäiseksi kerrokseksi tomaattikastiketta, jonka päälle ripotellaan parmesania. Tuoretta basilikaa voi asetella sekaan jo tässä vaiheessa, kerrosten väliin ja/tai päällimmäiseksi, mutta yrttiä kannattaa säästää myös valmiin ruoan päälle.

Ja niin. Paista uunissa. Ehkä 225 asteessa, puolisen tuntia tai niillä main. Kunnes munakoiso on pehmoista ja kaikki hyvin.

Terveysruokaa kaamokseen, osa 2

Varastin Venlalta otsikon ja ajatuksen. Resepti-idean varastin kesällä Eeva Kolulta, joka kokkasi blogissaan kuskus-halloumisalaattia. Ihastuin ruokaan ensisyömältä.

Venu sanoi äskettäin jossain täällä blogissa, että halloumi kuuluu kesään (ja grilliin). Niin kuuluu, mutta omaa arkiruokaa ja sen laittoa olisi myös kovin vaikea kuvitella, jos halloumi pyyhittäisiin mahdollisten proteiinituotteiden listalta pois (esimerkiksi talven ajaksi). En syö lihaa, en kanaa, mutta kala ja maitotuotteet kelpaavat hyvällä halulla. Etenkin rasvaiset, kuten halloumi.

Tätä salaattia teen usein maanantai-illan kohtuukevyeksi detox-ruuaksi. Kolun reseptiin kuuluvan kuskusin olen tähän vahvasti liittyen vaihtanut kvinoaan, joka näyttää viljatuotteelta, mutta on oikeasti sukua pinaatille ja punajuurelle. Wikipedia kehuu kvinoaa kertomalla, että siinä "on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon välttämättömiä aminohappoja, ravintokuitua sekä fosforia". Minä itse kehun kvinoaa kertomalla, että sen maku sopii suorastaan mainiosti halloumin kanssa. Eikä proteiinilupauskaan haittaa.

Näin se menee: Valmista salaatti linkistä löytyvän Eeva Kolun reseptin mukaan, mutta keitä kuskusin sijaan desi kvinoaa kahdessa desissä vettä (huuhtele ennen keittämistä kylmällä vedellä). Mausta salaatti tuoreilla yrteillä, ehdottomasti mintulla, mutta sekaan sopii lisäksi silputtu lehtipersilja. Öljykastikkeeseen olen lisännyt puolikkaan peruschilin ilman siemeniä pieneksi hakattuna, koska, nam.

Salaatti maistuu tosi hyvältä, mutta muista syödessä silti katua kaikkia viikonlopun (ruoka)syntejäsi.

Nyt: punajuuririsotto

Arki on lempiaikaani, mutta totun valitettavan nopeasti viikonloppuun. Siksi koen usein halua ikään kuin venyttää sunnuntai-iltaa. Saatan ostaa kaupasta vähän alkoholia tai käydä nauttimassa sitä lasin baarissa. Runeberginkadun Bhangra on uusi suosikki, siellä on Jalmarin kanssa syysiltoja istuksittu.

Varmasti laitan sunnuntai-iltana epäterveellistä ruokaa. Sytytän kynttilöitä. Syön sohvalla, tv on auki. (Tätä ruokailutottumusta ei osoitteessani muuten tapaa. Enhän edes pidä useimmistakaan tv-ohjelmista.)

Tänään söimme punajuuririsottoa, ruokaa, johon lupasin parin kuukauden takaisessa postauksessani palata. Näin olen oppinut sen tässä syksyn mittaan valmistamaan. Tulee hyvää. Hyvin hyvää.

Sitä paitsi voittaa takuulla maanantain ankeuden ihan maanantainakin nautittuna. Voimia huomiseen, ystävät ja toverit!

Punajuuririsotto kahdelle

6 pienehköä tai keskikokoista punajuurta
2 salottisipulia
desi risottoriisiä
puoli desiä valkoviiniä (Riesling passaa punajuuren kanssa) 
(rypsi)öljyä
pari kolme ruokalusikallista sitruunamehua
7,5 dl kasvislientä (itse käytän Reformi-merkkisiä luomukuutioita)
maun mukaan kuivattuja yrttejä kuten timjamia ja meiramia
rouhittua mustapippuria
kourallinen raastettua pecorinoa
lapsen nyrkin kokoinen köntti voita
tuoretta timjamia
päälle rucolaa (toimii kuin toimiva asia!)

Raasta punajuuret karkeaksi raasteeksi. Valmista kasvisliemi pienessä kattilassa, jätä odottamaan kuumalle liedelle. Pilko salotit, kuullota niitä tilavassa paksupohjaisessa kattilassa runsaassa öljyssä.

Lorauta viinitilkkanen sipuleiden joukkoon. Lisää riisit, pyörittele niitä kattilassa minuutti pari, että neste imeytyy.

Kaada punajuuriraaste mukaan. Sekoita tasaisesti riisien joukkoon. Ala lisätä kasvislientä kauhallinen kerrallaan. Sekoittele kunnolla riisien ja raasteen joukkoon, käytä esimerkiksi puuhaarukkaa. Anna nesteen imeytyä kunnolla ennen kuin lisäät seuraavan kauhallisen. Kaikkiaan tämänkokoisen risoton valmistumiseen kuluu noin 45 minuuttia. Älä hötkyile.

Lisää alkuvaiheessa myös sitruunamehu. Kiehumisajan keskitienoilla mausta kuivatuilla yrteillä. Rouhi mukaan mustapippuria. (Jos sitruunamehu ei riitä tuomaan mieleistäsi happamuutta, lorauta risottoon ihan vähän valkoviinietikkaa.)

Kun risoton rakenne on puuromainen (mutta ei kiinteä!) eli riisi on valmis, lisää pecorino-raaste ja kunnolla tuoretta timjamia. Tarkista suola, sitä voi lisätä purkista. Sekoita mukaan lapsen nyrkin kokoinen nokare voita, tai enemmänkin, jos maistuu.

Siirrä risotto lautasille. Toivottavasti risottokeko lähtee hillitysti valumaan kohti lautasen reunoja. Silloin rakenne on onnisunut. Sijoita annosten päälle rucolaa, se maistuu aivan erityisen hyvin punajuuririsoton kanssa.

Terveysruokaa kaamokseen

Helvetillinen pimeys (& kylmyys & märkyys) on taas alkanut, ja koko ajan väsyttää. Tekisi mieli jäädä peiton alle, katsoa Simpsoneiden uusintoja ja mussuttaa pullaa koko talvi.  Mutta täytyy yrittää pinnistellä. Nyt on aika myös miettiä mitä suuhunsa tunkee, D-vitamiinipillereiden lisäksi siis. Se nimittäin vaikuttaa siihenkin, miltä päässä tuntuu. Minä olen tässä kaikkea muuta kuin hyvä, mutta yritän. Ja välillä onnistun.

Vaikka tämä ohje enimmäkseen on oma kehitelmäni, sain inspiraationi erään söpön belgialaisen pojan ruoasta viime kesänä. Hän on keittiöneroutensa lisäksi kuulu myös muista kädentaidoistaan, ja onkin esimerkiksi tuosta vaan nuotiolla istuskellessamme veistänyt keskikokoisesta halosta sen paistinlastan, jota käytän kaikista useimmin. Ystäväni M kertoo tuon hienon miehen tekemisistä muuten usein omassa blogissaan. Itseasiassa hän julkisti juuri äskettäin siellä uutisen heidän kihlautumisestaan. Kun olet syönyt tätä pastaa, saatat itsekin mennä haluta naimisiin sen tyypin kanssa. Minä ainakin vähän haluaisin. Tämä on nimittäin paitsi äärimmäisen hyvää, myös terveellistä, ja minun ette usein kuule sanovan näin. Inhoan noin kategorisesti esimerkiksi suurinta osaa maailman salaateista.

Jaarittelusta ohjeeseen.

Salsa verde -pasta 
(kolmelle, ja seuraavan päivän eväiksi töihin yhdelle)

täysjyväpastaa sopiva määrä
1 puska tuoretta persiljaa
1 puska tuoretta basilikaa
1 puska tuoretta minttua
(yrttien ei ole pakko olla juuri näitä, valitse toki mukaan omat suosikkisi. en kuitenkaan suosittele vähentämään määrää)
1 luomusitruuna
hieman kapriksia
1 tuore vihreä chili 
3 valkosipulin kynttä
(ja voi mukaan muutaman oliivinkin heittää jos haluaa)
1 dl hyvää oliiviöljyä
1 sipuli 
1 paketillinen kirsikkatomaatteja
1 purkki mustapapuja
1,5 dl pakasteherneitä (tuoreet olisivat toki mainioita mutta eivät oikein sesongissa)
1,5 dl pecorino-raastetta
mustapippuria, suolaa ja valitsemiasi kuivattuja yrttejä

Puolita kirsikkatomaatit  ja levitä ne uuninpellille. Sivele niiden päälle hieman oliiviöljyä ja ripota päälle mustapippuria, suolaa ja kuivattuja yrttejä. Työnnä pelti uuniin, säädä lämpötilaksi noin 80-100 astetta, kiilaa uunin luukku hieman auki esimerkiksi lusikalla ja anna pikkutomaattien kuivua muutama tunti. Niistä tulee ihanan maukkaita, voisi melkein syödä sellaisenaan. Tai siis voikin.

Tee sitten yrttitahna. Soseuta monitoimikoneella, blenderillä tai sauvasekoittimella kaikki kolme yrttipuskaa sekä sitruunan mehu, kuori, valkosipulin kynnet, chili (poistin siemenet) sekä joitakin kapriksia. Varmaan muutama oliivikin sopisi sekaan. Lisää öljyä vähitellen, ei sitä välttämättä tarvitse ihan desiä. Surruuta, kunnes koostumus muistuttaa pestoa (no, ei ole ehkä ihan niin öljyistä vaan hiukan jämäkämpää). Pistä jääkaappiin maustumaan kunnes muut jutut ovat valmiita.

Valmista hieman karamellisoitua sipulia. Lisää ihan loppuvaihessa pannulle myös herneet ja mustapavut, niin että ne vain pikkuisen lämpiävät. Huom! Mikäli käytät säilöttyjä papuja, kuten minä, niin huuhtele ne huolellisesti.*

Kun tomaatit alkavat näyttää valmiihkoilta, keitä pasta. Yhdistä sitten nämä kaikki komponentit – siis pasta, tomaatit, yrttitahna, sipuli, pavut ja herneet – kattilaan/hienoon tarjoiluastiaan, pöyhi sekaisin ja raasta päälle paljon pecorinoa. Koristele jollain yrttien jämillä. On hyvää. On melkein parempaa vielä seuraavana päivänä kylmänä töissä (tällöin annosta voi myös jatkaa ikään kuin salaattimaisempaan suuntaan lisäämällä esimerkiksi kurkkua, paprikaa vähän fetaa tai mitä keksiikään).

Kuten kuvasta voi nähdä, ulkonäkö ei ole tämän annoksen juttu. Sen sijaan MAKU ja syömisen jälkeinen kokonaisvaltainen hyvinvointi on. Mustapapu on pavuista ravinteikkaimpia, ja tuoreet yrtit, valkosipuli ja luomusitruuna tekevät tästä ruoasta muutenkin aikamoisen terveyspommin, ainakin noin pasta-annokseksi. Mikäli haluat tehdä vegaanista sapuskaa, jätä pecorino pois, ilmankin pärjää ihan hyvin.

Loppuun iloinen tieto. Tätä blogia on sen olemassaoloaikana katsottu jo yli kymmenentuhatta kertaa! Haa! Joko meidän äideillä on liikaa vapaa-aikaa, tai sitten täällä käy ihan oikeita lukijoita. Pelottava ajatus.


* Purkitetut pavut (kuten monet muut prosessoidut einesruoat) sisältävät runsaasti turhaa natriumia.
Olisi parempi käyttää aina kuivattuja papuja, sillä niissä on vain 2-10 milligrammaa natriumia per annos. Aina ei pysty. Huuhteleminen kuitenkin poistaa jopa 40 prosenttia ylimääräisestä suolasta.

Postauksen ensimmäinen kuva Pinterestistä, alkuperäinen lähde ei tiedossa.