Intialaista, mutta raikkaasti

Glorian ruoka & viini -lehdessä oli pari kuukautta sitten ruokatoimittaja Kaisa Niemisen houkuttelevia ohjeita erilaisille intialaistyyppisille ruoille. Eniten minua jäi kiinnostamaan tämä salaatti, sillä kerrankin löysin ko. lehdestä valmiiksi vegaanisen reseptin, jota ei tarvinnut yhtään muokata.

Hyvää olikin, sekä terveellistä & kohtuuhintaista. Testatkaahan.

Pieniä kakkulippuja saa Tiger-kaupasta, ja käytän niitä nykyään kakkujen lisäksi, öh, kaikessa.

Intialainen pähkinäsalaatti
yhdelle

kolmasosa kurkkua
4 retiisiä
puolikas pienestä punasipulista
1 pieni porkkana
hieman tuoretta korianteria ja minttua
kourallinen lehtisalaattia
(alkuperäisessä ohjeessa sydänsalaattia, mutta sitä ei lähikauppa tarjonnut)
kourallinen suolapähkinöitä

Mangokastike

puolikas punainen tuore chili
puoli desiä mangososetta (vauvanruokaosastolta)
kolme ruokalusikallista oliiviöljyä
puolikkaan limetin mehu
suolaa & mustapippuria

Tee ensin mangokastike: halkaise chili, poista siemenet ja hienonna palko. Sekoita mangosose, öljy, limetin mehu ja chili kupissa. Lisää suola ja pippuri.

Kuori ja halkaise kurkunpätkä pituussuunnassa. Kuori ja koverra pehmeä sisus pois lusikalla. Viipaloi. Pese retiisit ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Pilko sipuli erittäin ohuiksi siivuiksi. Kuori porkkana ja tee siitäkin ohuita tikkuja.

Irrota korianterin- ja mintunlehdet, jätä lehdet kokonaisiksi.

Erottele salaatista pieniä lehtiä, pese ja kuivaa ja asettele lautaselle/tarjoiluvadille. Sekoita kurkut, retiisit, sipulit ja porkkanat, nakkaa salaatin päälle. Ripottele suolapähkinät pinnalle. Tarjoa mangokastikkeen kanssa. Naanleipää ehdottavat lehdessä myös kaveriksi.

Superhelpot vegehodarit

Olen huomannut tykkääväni Olivian ruokaohjeista. Tällä kertaa lehdessä tehtiin superhelppoja tofutäytteisiä hodareita. Minä kiitän ideasta – en nimittäin välitä pätkääkään paholaisen kumimaisesta keksinnöstä nimeltä kasvisnakit.

Koska täyte on niin kertakaikkisen vaivaton, päätimme tehdä hodarisämpylät itse. Toki tällainen toiminta kannattaa muutenkin. Yksi kaveri on sitä mieltä, että pizzaa ei voi pilata edes yrittämällä, ja sama epäilemättä koskee hodareita. Itse uskon ruuanlaitossa kuitenkin tiettyyn saturaatioon, esimerkiksi siis siihen, että juuri mahdollisimman maukkaat hodarisämpylät tekevät kokonaisuudesta – yllätys – mahdollisimman maukkaan, jolloin puolivalmiiden kastikkeiden käytöstä ei tarvitse kantaa huonoa mieltä. Joku toinen varmasti ratkaisisi asian toisinpäin ja kasvattelisi ikkunalaudalla chilit kastiketta varten... Joka tapauksessa passelia ohjetta sämpylöihin ei tarvinnut kauan/kaukaa etsiä, vaan se löytyi Helené Johanssonin Leipä-kirjasta, josta olen meuhkannut ennenkin.

Hodarisämpylät

(12 kpl)

35 g hiivaa
2,5 dl maitoa
4 dl vehnäjauhoja
2 dl täysjyvävehnäjauhoja
25 g huoneenlämpöistä rasvaa (voita)
vajaa ruokalusikallinen merisuolaa

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota nesteeseen hiiva. Lisää muut ainekset, sekoita tasaiseksi. Vaivaa taikinaa yleiskoneella 10 minuuttia tai käsin kaksinkertainen aika. Jätä taikina liinan alle kulhoon puoleksi tunniksi.

Jaa taikina 12 palaan. Pyörittele paloista 12 sentin mittaisia sämpylöitä, tai siis "sämpylöitä", sillä tarkoitus on saada aikaiseksi ennemmin... pötkylöitä, katso kuva. Jätä sämpylät/pötkylät leivinpaperille liinan alle kohoamaan puoleksitoista tunniksi (minä en sitten näitä aikoja keksi vaan Helené Johansson). 

Paista sämpylöitä 225-asteisessa uunissa 10 minuuttia tai kunnes ne ovat varmasti sisältä kypsiä. 

Selvyyden vuoksi: kuvassa 12-senttiset SÄMPYLÄpötkylät ennen kohotusta.

Olivia-lehden vegetäyte hodareihin

(12 annosta)

Marinoitu tofu
4 rkl soijakastiketta
2 rkl öljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl hunajaa
2 rkl punaista currytahnaa
2 pkt (yht. 500 g) maustamatonta luomutofua

Sekoita marinadin ainekset pannulla. Itse lisäsin aineksiin vielä ruokalusikallisen makeuttamatonta maapähkinävoita, koska tulisen ja täyteläisen herkullinen liitto jne. Pilko pannulle myös tofu sämpylän väliin sopivina pieninä paloina. Anna tofun marinoitua niin kauan kuin hermo kestää – täällä taisi kestää vartin verran. Kuumenna sitten seosta liedellä käännellen, kunnes marinadi on imeytynyt tofuun, eli noin viisi minuuttia.

Korianteri-chilikastike
2 ruukkua tuoretta korianteria
3 dl makeaa chilikastiketta
3 rkl limemehua

Surauta hienoksi esimerkiksi sauvasekoittimella.

Lisäksi
1 rasia (150 g) porkkana-mungsalaattia
2 dl sinimailasen ituja
2 kypsää avokadoa viipaloituina
8 rkl suolapähkinöitä hieman pienemmiksi rouhittuina

Täytä hodarisämpylät maustekastikkeessa paistetulla tofulla, korianteri-chilikastikkeella, iduilla, avokadoviipaleilla ja suolapähkinöillä. Saa nauttia.

Ps. Oletko vehnättömällä ruokavaliolla? Nyt viimeistään pois sieltä äkkiä ja hodaritaikinaa vaivaamaan. Helsingin Sanomat uutisoi ilon päivänä lauantaina 3. toukokuuta, että täysjyvävehnä on rukiin veroinen ja pomppiminen korvaa juoksutreenin. Aamen, maailma on valmis.

Viikonlopun aamiaiselle

- Se on meidän! Pikku Myy huudahti ja hyppäsi istumaan pannukakun päälle. 

- Ei noin saa käyttäytyä, nuhteli Mymmelin tytär. Hän siirsi sisarensa pois, harjasi pannukakun ja piilotti sen liinan alle. 
(Tove Jansson: Vaarallinen juhannus)

Vegaaninen pannukakku kahdelle
(pikkuisessa uunivuoassa)

2 dl vehnäjauhoa
0,4 dl sokeria
0,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl vaniljasokeria
ihan pieni hippunen suolaa
3 dl kasvimaitoa (kookos/kaura/soija/riisi/manteli-)
0,5 dl sulatettua rasvaa (esim. sininen Keiju)
puolikas muussattu banaani, mielellään hyvin kypsä
1 dl (pakaste)vadelmia

koristeluun tomusokeria ja pari mintunlehteä

Yhdistä kuivat aineet, sekoita. Lisää maito ja sulatettu rasva sekä banaanimössö. Sekoita. Kaada leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan, heittele vadelmat siihen päälle sopivan taiteellisesti (niitä pitää ehkä ensin vähän sulattaa ja valuttaa, jos tulevat pakastimesta). Paista 225 asteessa 20-30 minuuttia. Annostele lautasille, tupsuta tomusokerilla ja koristele mintulla.

Pannarin ollessa uunissa hauduta vihreä tee ja kata pöytä, herätä sängyssäsi nukkuva henkilö, silitä päätä ja sano että aamiainen on valmis. Takaan, että päivästä tulee hyvä. Tai ainakin aamusta. Tai no, mitäpä tässä elämässä kannattaa luvata puoleen tai toiseen, mutta tämä oli hyvää kuitenkin.

Suklaasydän

Viime postaus oli vähän surkea, niin ehkä nyt jotain kivempaa. Vaikka suklaata? Sydämiä? Joo!

Suklaakakkunen
vegaaninen, eli kananmunaton & maidoton. Minä tein tämän minivuokaan, eli riittää noin neljälle. Tuplaa määrät jos teet normaalikokoiseen irtopohjavuokaan.

Taikina
2,5 dl soijamaitoa

1 tl omenaviinietikkaa

2 dl sokeria

1 dl rypsiöljyä

0,5 rkl vaniljasokeria

2 dl vehnäjauhoja

2 rkl hasselpähkinärouhetta

0,7 dl tummaa, maidotonta kaakaojauhetta

1 tl soodaa

0.5 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

Suklaakreemi

125 g kasvimargariinia

1,25 dl kaakaojauhetta

2 dl tomusokeria

0,25 dl soijamaitoa

1 tl vaniljasokeria

Lisäksi
puolikkaan tuoreen appelsiinin mehu

2 dl tuoreita tai pakastettuja marjoja 

Sekoita viinietikka maitoon, anna tekeytyä hetki. Sotke joukkoon sokeri, öljy ja vaniljasokeri. Sekoita, kunnes taikina alkaa vaahtoutua. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan kahdessa erässä. Paista öljytyssä ja korppujauhotetussa vuoassa, 175 asteen lämmössä, noin 40 minuuttia. Kokeile hammastikulla kypsyyttä: ota kakku pois uunista heti kun tikku tulee ulos ilman että siihen jää taikinaa kiinni. Anna jäähtyä hetken aikaa, leikkaa sitten kahteen osaan ja kostuta appelsiinin mehulla. 

Sekoita margariinin joukkoon muut kreemin aineet. Kaakao ja tomusokeri kannattaa lisätä siivilän läpi ettei tule paakkuja. Levitä puolet kreemistä kerrosten väliin, ja laita sinne myös suurin osa marjoista. Loppu tahna kakun päälle, ja sitten siihen vähän niitä marjoja, silleen taiteellisesti aseteltuna.

Yllätä kylään tullut vieras kakulla. Odota häkeltyneitä kiitoksia. Älä hymyile liian omahyväisesti, vaikka kakku on törkeän hyvää.

Yksinäisyydestä

Viime aikoina olen parissa tilanteessa kipeästi huomannut, miten ruoka ei koskaan ole vain ruokaa. Syömisen erilaiset symboliarvot ulottuvat syvälle. Puhun nyt siitä, miten porukan ainoana vegaanina voi joskus olla vähän yksinäinen olo.

Pari esimerkkiä. 

Olimme vähän aikaa sitten perheen/suvun kanssa ulkomaanmatkalla. Eräänä iltana kokoonnuimme syömään ravintolaan, jonka juttu olivat pienet, jaettavat annokset. Niitä tilattiin monia erilaisia pitkältä listalta, ja hauskaa oli toki paitsi se, että sai maistaa niin montaa erilaista ruokaa, niin myös jakaminen ja ruoasta puhuminen. 

Paitsi jos ei voinut syödä niistä kuin ehkä yhtä tai kahta, koska kaikessa oli toki lihaa, kalaa, kermaa, juustoa ja voita. Huomasin olevani enimmäkseen hiljaa, vaikka minulle erikseen tehty ruoka olikin hyvää.  

Ulkomailla oli kevät. Ihmiset ottivat kuvia itsestään, minä taas niistä. 

Eilen illalla taas kotonani veli ja yksi toinen tyyppi katsoivat saunan jälkeen televisiosta Ramboa ja söivät jäätelöä. Ja puhuivat siitä miten hyvää se jäätelö on. Se oli ihan täydellinen jäätelönsyöntitilanne, ja ihan kamalasti olisi tehnyt mieli upottaa lusikka Ben & Jerry's -astiaan. En tehnyt niin, ja sitten jotenkin harmitti. Ei niinkään se, etten voinut syödä herkkuja. Vaan taas se erillisyys, etten voi jakaa tätä tilannetta ja asiaa.

Olisi helpompaa hengata sellaisessa porukassa, jossa olisi edes yksi toinen vegaani. Ja sanon "porukassa" sen takia, että tällaisia tunteita ei ainakaan minulle synny kahdenkeskisissä tilanteissa, vaan nimenomaan silloin, kun koen jääväni jonkun ryhmän ulkopuolelle.

En tarkoita syyllistää ketään - enkä sanoa että kenenkään edellä esitetyissä tilanteissa olisi pitänyt toimia mitenkään eri tavalla. Haluan vain ilmaista että tällainen tunne on olemassa ja todellinen. Ehkä totun siihen ajan mittaan, tai ehkä maailma muuttuu siten että kasvissyönnistä ja veganismista tulee normaalimpaa ja helpompaa. Tai sitten ei, mutta ehkä opin itse ainakin enemmän puhumaan tunteistani ja sikäli tulemaan toimeen niiden kanssa.

Vähän aikaa sitten sanoin eräässä keskustelussa, että kurjinta vegaanielämässä on joidenkin ihmisten nihkeä suhtautuminen (siis esimerkiksi ravintolahenkilökunnan yms), mutta ei se ole. Tämä on.

Mainoskatko

Kiinnostaisiko viikonloppuna kenties elokuva? Harmittavatko Finnkinon hinnat & valikoima? Olisiko hauska myös ehkä syödä ulkona? 

Minulla on ehdotus. 

Ensimmäistä kertaa järjestettävä Fonto Movie Weekend esittää kuuden euron lippuhintaan mm. David O. Russelin mainion  I ❤ Huckabees -leffan lauantaina klo 14.00. Se ihan sekopäinen ja todella hauska, ja minun ette usein kuule sanovan näin (jostain syystä useat tuttuni ovat sitä mieltä että huumorintajuni on jotenkin rajoittunut). Mutta jos hauska ei ole sinun juttusi, niin on siellä viikonlopun aikana muitakin elokuvia. Tapahtumapaikkana toimii Kino-K13. Se on vanhaan tiilimakasiiniin rakennettu, uusimmalla esitystekniikalla varustettu 150-paikkainen elokuvateatteri Katajanokalla Helsingissä.

Mutta mikä parasta ja keskeisintä, minä ja Arla vastataan tapahtuman ruokapuolesta. Olemme paikalla lauantaina ja sunnuntaina puoli kahdesta eteenpäin aina viimeisen elokuvan alkuun saakka. Vähän ravintolapäivän hengessä  (eli halpaan hintaan ja rennolla meiningillä) tarjoamme maailman parasta minttulinssikeittoa ja tuoreita sämpylöitä hummuksen kera, mehevää porkkanakakkua, suklaista banaanileipää,  ja reilua kahvia & laadukasta teetä. Ehkä jotain muutakin jos keksitään ja aikaa riittää.

Skattalle pääsee helposti nelosen ratikalla, ja tuo makasiinirakennus on heti Wanhasta Satamasta seuraava rantaan päin. Nähdään! 

Raakakakuista parhain

Tämä ohje on piileskellyt luonnoksissa marraskuusta asti. Se on melkein puoli vuotta.

Selityksiä on monta. Yksi on se, että raakaruokien, tai ainakin raakakakkujen, teko käy helposti yllättävän kalliiksi. Ja aikaakin se vaatii, ainakin jos ei omista todella mahtavia tehosekoittimia (en omista).

Tämäkään ohje ei ole yhtä helppo, nopea ja halpa kuin kermakakku, mutta suurin osa tarvikkeista on kuitenkin melko helposti saatavilla ainakin isommista marketeista, jos naapurissa ei satukaan olemaan Ruohonjuurta tai Punnitse&Säästää.

Ja on parhaita syömiäni raakakakkuja. Ehkä paras.

4 dl saksanpähkinöitä
4 dl muita pähkinöitä, esim manteleita tai cashew-pähkinöitä
2 dl kuivattuja viikunoita (n. 4)
2 dl rusinoita
4 dl kuivattuja taateleita
2 dl kaakaojauhetta
laadukasta suolaa

n. 4 dl marjoja (jos käytät pakastemarjoja muista sulattaa & valuttaa ajoissa)

kuorrutus:
1 tölkki kookoskermaa
n. 1 rkl kookosöljyä
3 rkl hunajaa / agavea
4 rkl kaakaojauhetta

koristeluun:
viikunoita, saksanpähkinöitä, granaattiomenaa eli avaruuspossua tms

Liota pähkinöitä 3–4 tuntia. Jauha pähkinät teho- tai sauvasekoittimella. Jos käytössä ei ole mahtavaa superekstramurskaushärveliä pieni pähkinöitä veitsellä ja survo sekoittimella pienissä erissä. Massaan voi jäädä sattumia, älä sekoita liikaa ettei pähkinöiden rasva ala erottumaan.

Lisää kuivatut hedelmät samoin pienissä erissä. Lisää kaakaojauhe ja mausteet. Muotoile massasta 2 samankokoista palloa ja paina ne litteiksi kakkulevyiksi (tällä määrällä kakusta ei tule kovin suurta ellet tee hyvin hyvin ohuita levyjä).

Muussaa marjat, laita toisen kakkulevyn päälle.

Valuta kookoskerma siivilässä. Laita kookosöljy kulhoon ja laita kulho lämpimään vesihauteeseen, jotta öljy sulaa. Sekoita kuorrutuksen ainekset (käsin tai koneella, miten haluat).

Laita osa kuorrutuksesta marjojen päälle. Laita toinen kakkulevy täytteen päälle. Levitä loput kuorrutuksesta kakun päälle. Koristele.