Olen viime aikoina tehnyt enemmän töitä ja vähemmän ruokaa. Koska ihmisen pitää kuitenkin syödä, on Punavuoren alueen lounastarjonta tullut tutuksi. Tämä postaus onkin ensimmäinen osa sarjaa, jossa omiin subjektiivisiin kokemuksiini perustuen esitän nenäkkäitä kommentteja lähialueen ravintoloiden lounaista.
Aloitetaan tutuilla ja turvallisilla vakiopaikoilla.
Annapurna (Fredrikinkatu 23) sijaitsee käytännössä toimistomme alakerrassa. Tarjolla on nepalilaista, kuten nimestä voi päätellä. Lounaalla on yleensä viitisen eri vaihtoehtoa: kasvista, kanaa, lammasta, kalaa yms. Ruoka on yleensä vähintäänkin kohtuullista, mutta ei koskaan yllättävää. Lisäksi saa supermakeaa ja hyvää maitoteetä. Maukkaudestaan huolimatta nepalilainen ruoka on niin raskasta, että syömisen jälkeen päiväunet tuntuvat yleensä huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin työnteko (no, ehkä näin on aina, mutta täällä syömisen jälkeen tunne voimistuu huomattavasti). Yksi Annapurnan hyviä puolia on paikan tietty intiimiys ja rauhallinen tunnelma. Pöydät on aseteltu väljästi ja lounasseuralaisen puheen kuulee ilman ongelmia. Hinta: 8,20-10 €.
Tamarin (Iso Roobertinkatu 18) tarjoaa ketjuthairuokaa, lounasaikaan buffetista. Hyväähän tämäkin on mutta kyllästyminen uhkaa jo, sillä vaihtelua buffetissa ei juuri esiinny. Siellä ovat viikosta toiseen samat kevätkääryleet ja friteeratut kanat, muutama kookosmaitopohjainen kastike ja hieman aneeminen salaattivalikoima. Silti täällä tulee käytyä aika usein. Lounaaseen kuuluu jasmiinitee, joka on virkistävää. Tamarin on varsinkin lounasaikaan melko suosittu, joten joskus pitää vähän jonottaa. Hinta: 9 € (buffet).
Lupoloa (Punavuorenkatu 3) ajatellessa tulee haikea olo. Paikka oli avaamisestaan asti suosikkejani. Konsepti on siis punavuorelainen gastropubi, eli selkeää ja hyvin tehtyä ruokaa, laadukkaita oluita ja Lykke Li soimassa taustalla. Olen syönyt Lupolossa lounaaksi muun muassa ihastuttavan uppomunasalaatin, miltei täydellisen pyttipannun ja useita rapsakoita lohenpalasia. Ravintola oli melkein aina täynnä lounasaikaan. Sitten juonenkäänne: Lupolo mainittiin Michelin-oppaassa hyvästä hinta-laatusuhteestaan. Suosio kasvoi, ja muutamia viikkoja sitten lounaat lopetettiin. En ole todellakaan vielä toipunut tästä. Suosittelen lämpimästi Lupoloa illalliselle ja toivon koko sydämestäni että siellä vaikka palkattaisiin lisää henkilökuntaa jotta lounaat palaisivat. Pliis.
Miltei Lupolon vieressä, vain yhden kulman takana, sijaitsee punavuorelainen klassikko, ravintola Tori (Punavuorenkatu 2). Torista puhuttaessa mainitaan yleensä seuraavat asiat: jallupullat, ei anniskeluoikeuksia, huono palvelu. No, jallupullia ei ole näkynyt lounaslistalla, harvemmin päivällä tulee juotua ja kyllä, palvelun taso vaihtelee myös lounasaikaan. Silti täällä saattaa saada oikein maistuvan lounaan. Tarjolla on vähän kaikenlaista, ehkä painotuksen ollessa jonkinasteisessa suomalaisuudessa makaronilaatikoineen ja silakoineen. Mutta hyvin listalla voi olla nuudeleita ja fetakeittoakin. Itseäni häiritsee eniten paikan akustiikka: tilassa kaikuu ja ihmisiä on paljon. Pienenkin pöydän yli pitää puoliksi huutaa. Suuri parannus on terassin aukeaminen kesän korvalla. Fredrikintorilla on ihanaa istua auringossa, ulkona melutaso on siedettävämpi ja tarjoilijatkin ovat kesällä jotenkin paremmalla tuulella. Hinta: 8-9 € (kuva Torin omilta nettisivuilta)
Ps. Viimeksi kun kävin täällä niin kahdessa viereisessä pöydässä puhuttiin fiksipyöristä. Mitkä punavuorelaiskliseet?
Ensi kerralla (tai joskus myöhemmin) uudempia ravintolatulokkaita.
Aloitetaan tutuilla ja turvallisilla vakiopaikoilla.
Annapurna (Fredrikinkatu 23) sijaitsee käytännössä toimistomme alakerrassa. Tarjolla on nepalilaista, kuten nimestä voi päätellä. Lounaalla on yleensä viitisen eri vaihtoehtoa: kasvista, kanaa, lammasta, kalaa yms. Ruoka on yleensä vähintäänkin kohtuullista, mutta ei koskaan yllättävää. Lisäksi saa supermakeaa ja hyvää maitoteetä. Maukkaudestaan huolimatta nepalilainen ruoka on niin raskasta, että syömisen jälkeen päiväunet tuntuvat yleensä huomattavasti houkuttelevammalta vaihtoehdolta kuin työnteko (no, ehkä näin on aina, mutta täällä syömisen jälkeen tunne voimistuu huomattavasti). Yksi Annapurnan hyviä puolia on paikan tietty intiimiys ja rauhallinen tunnelma. Pöydät on aseteltu väljästi ja lounasseuralaisen puheen kuulee ilman ongelmia. Hinta: 8,20-10 €.
Tamarin (Iso Roobertinkatu 18) tarjoaa ketjuthairuokaa, lounasaikaan buffetista. Hyväähän tämäkin on mutta kyllästyminen uhkaa jo, sillä vaihtelua buffetissa ei juuri esiinny. Siellä ovat viikosta toiseen samat kevätkääryleet ja friteeratut kanat, muutama kookosmaitopohjainen kastike ja hieman aneeminen salaattivalikoima. Silti täällä tulee käytyä aika usein. Lounaaseen kuuluu jasmiinitee, joka on virkistävää. Tamarin on varsinkin lounasaikaan melko suosittu, joten joskus pitää vähän jonottaa. Hinta: 9 € (buffet).
Lupoloa (Punavuorenkatu 3) ajatellessa tulee haikea olo. Paikka oli avaamisestaan asti suosikkejani. Konsepti on siis punavuorelainen gastropubi, eli selkeää ja hyvin tehtyä ruokaa, laadukkaita oluita ja Lykke Li soimassa taustalla. Olen syönyt Lupolossa lounaaksi muun muassa ihastuttavan uppomunasalaatin, miltei täydellisen pyttipannun ja useita rapsakoita lohenpalasia. Ravintola oli melkein aina täynnä lounasaikaan. Sitten juonenkäänne: Lupolo mainittiin Michelin-oppaassa hyvästä hinta-laatusuhteestaan. Suosio kasvoi, ja muutamia viikkoja sitten lounaat lopetettiin. En ole todellakaan vielä toipunut tästä. Suosittelen lämpimästi Lupoloa illalliselle ja toivon koko sydämestäni että siellä vaikka palkattaisiin lisää henkilökuntaa jotta lounaat palaisivat. Pliis.
Miltei Lupolon vieressä, vain yhden kulman takana, sijaitsee punavuorelainen klassikko, ravintola Tori (Punavuorenkatu 2). Torista puhuttaessa mainitaan yleensä seuraavat asiat: jallupullat, ei anniskeluoikeuksia, huono palvelu. No, jallupullia ei ole näkynyt lounaslistalla, harvemmin päivällä tulee juotua ja kyllä, palvelun taso vaihtelee myös lounasaikaan. Silti täällä saattaa saada oikein maistuvan lounaan. Tarjolla on vähän kaikenlaista, ehkä painotuksen ollessa jonkinasteisessa suomalaisuudessa makaronilaatikoineen ja silakoineen. Mutta hyvin listalla voi olla nuudeleita ja fetakeittoakin. Itseäni häiritsee eniten paikan akustiikka: tilassa kaikuu ja ihmisiä on paljon. Pienenkin pöydän yli pitää puoliksi huutaa. Suuri parannus on terassin aukeaminen kesän korvalla. Fredrikintorilla on ihanaa istua auringossa, ulkona melutaso on siedettävämpi ja tarjoilijatkin ovat kesällä jotenkin paremmalla tuulella. Hinta: 8-9 € (kuva Torin omilta nettisivuilta)Ps. Viimeksi kun kävin täällä niin kahdessa viereisessä pöydässä puhuttiin fiksipyöristä. Mitkä punavuorelaiskliseet?
Ensi kerralla (tai joskus myöhemmin) uudempia ravintolatulokkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti