Unrequited Love

Sain tänään töissä niin pahaa tomaattikeittoa, että kotona oli pakko ottaa revanssi. Varsinaisesti uusintaottelu – vatsahaavojen balsamointiin tähtäävä hyvityskierros – käynnistyi jo ruokakaupassa, kun poistuin kalpeille tomaateille naureskellen yhdestä ydinkeskustan ketjuliikkeestä mennäkseni toiseen, pikkuisen punaisempien hedelmien tähden. Kuva Kampin K-kaupan sadosta alla. (Ja se lasitalon Herkkukellarin tomaattisoppa? Oli todennäköisesti Dolmion valmispastakastiketta.)

 Revanssisoppa ei ollut mikään uusi oivallus vaan Töölössä usein vieraileva luotettava ystävä. Lukijani, nyt tarkkana: jos en ole koskaan tarjonnut kodissani sinulle tomaatti-mascarponekeittoa, olet joko äitini, joka suhtautuu epäluuloisesti mascarponeen, tai sitten et ole koskaan käynyt luonani syömässä. Resepti ei ole keksimäni, olen napannut sen Pastanjauhantaa-blogista, jonka pitkään luulin olevan Suomen ainut ruokablogi. Saattoi se 2000-luvun puolivälissä tosin ollakin.

Tomaatti-mascarponekeiton idea on sen nopea ja lähes vaivaton valmistuminen. Vaikka yleensä aloitan myös sopankeittelyn kuullottamalla sipulit ja valkosipulit öljyssä (ja vielä useammin kuullottamalla ne voissa), tämän keiton kanssa olen tavannut antaa periksi ja vain nakella kaikki asiat kattilaan problematisoimatta myöskään sen suuremmin ainesosien keskinäistä järjestystä. Ja hei, nyt uudestaan tarkkana – kyseessä on arkisoppa, joten tomaattien kalttaamista ei edes ajatella. Reseptin kymmenes kohta: kalttaamattomista tomaateista ei ainakaan syyllistytä. Yhdestoista käsky: annoksen päälle tuoretta basilikaa ja mustapippuria myllystä.

Ystäväkeiton kanssa tykkään syödä avokadoa. Huolimatta siitä, että vihreä luottotoveri maistuu myös esimerkiksi päällä seisten, toimii se aivan erityisen hyvin semikirpakan tomaattisopan ohessa. Tänään panostin. Resepti alla. Sen keksin päästäni.


Katkaraputäytteiset avokadot

100 grammaa sulatettuja ja valutettuja katkarapuja 
100 grammaa kermaviiliä tai ranskankermaa
ruokalusikallinen lempimajoneesia
tuoretta tilliä saksittuna
lehtipersiljaa saksittuna
limemehua
pikkuisen suolaa
mustapippuria



Halkaise avokado ja valele puolikkaat lime- tai sitruunamehulla, ettei sisus tummu. Sekoita täytteen ainekset keskenään kulhossa. Ilmeisesti täytettyjä avokadoja valmistaa tahoillaan kaksi eri koulukuntaa: toiset kaapivat koko hedelmän kuoresta veke ja sekoittavat sen muun täytteen mukaan, kunnes täyttävät seoksella tyhjät kuoret. Me esteetikot pidämme avokadon kuoressaan ja lusikoimme täytteen siemeltä vapautuvaan koloon, koska se nyt vaan näyttää vähän nätimmältä. Paras täytemassa syntyy mielestäni Valion kevytranskankermasta (ainut käyttämäni kevyt-asia), sillä tuotteessa yhdistyvät kivasti kermaviilin (lohkeavaa, ei äärettömän tuhtia) ja ranskankerman (no, kermaista) parhaat puolet.

Ateria valmistetaan kuunnellen Lykke Litä. Hänen kappaleestaan saamme kätevästi myös otsikon blogipostaukseen. Se on laulu minusta ja avokadosta, tuosta loppumattoman ihailuni harmillisen vähäsanaisesta kohteesta.