Pidän kakuista. Leivon niitä harvoin.
Miksi ristiriita, paitsi tarinallisen motivaation vuoksi?
Siksi, koska eniten tykkään valmiista kattauksista: tilanteista, joissa pöydässä on jo kakku, haarukka ja lautanen. Useimmiten onkin, sillä lähipiirissäni leivotaan koko ajan niin paljon kakkuja, että joka kerta puhelimeni soidessa säpsähdän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (ent. Kansanterveyslaitos) mahdollista yhteydenottoa. Ja kyllä Valvirankin luulisi jo rimpauttavan, sillä tokihan me kakkujen kanssa kuohuviiniä anniskelemme.
Valmiista kattauksista pidän tietysti niiden ilmaisuvoiman vuoksi: leivonnaisella ja kakkuhaarukalla lastattu pöytä on läheisten ihmisten kauneimpia tapoja sanoja toisilleen kauniita asioita. Toverini Rapa, olet minulle niin tärkeä, että mielelläni säästän sinut keittiösotkulta, jota tiedän sinun sydämesi pohjasta kavahtavan!
Äitienpäivän aattona otin kauhan käteeni ja sodan jäljet omaan keittiöön: valmistin hetken ideasta yksinkertaisen pavlovan meille viidelle, jotka olemme äitiemme epäilemättä parhaat saavutukset elämässä.
Ohje on peräisin Anna Lehtosen kirjasta (Atena 2009), ja sitä on aiemmin kokeiltu ainakin Ruokahommia-blogissa. Reseptissä ei kikkailla sitten yhtään. Sopii minulle, sillä en leipoessani erityisesti rentoudu, vaan odotan aina hieman kärsimättömänä pääseväni jo kattamaan pöytää ja kuulemaan, kuinka Freixenet Vintage Reserva 2009 sanoo poks.
Talvipavlova Anna Lehtosta mukaillen
Marenki
4 valkuaista
2,5 desiä raakaruokosokeria
2 tl maissitärkkelysjauhoa
1 tl valkoviinietikkaa
Päällys
2 banaania
1 varmasti kypsä mango (Stockan Herkusta löytyy)
kahdesta passionhedelmästä lusikoidut sisukset
3 desiä kermaa
1 desiä tarpeeksi rasvaista maitorahkaa
(raakaruokosokeria, jos kuuluu siihen vääryyden koulukuntaan, joka lisää kermavaahtoonsa sokeria)
Lisäksi pari kolme ruokalusikallista lemon curdia
Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Valmista marenki: valkuaiset vatkataan niin kovaksi vaahdoksi, että kupin voi huoletta kääntää nurin. Sokeri on tarkoitus vatkata vaahdon sekaan lusikallinen kerrallaan, eikä minkäänlaista rakeisuutta tulisi lopulta ilmetä (haastavaa, onnea matkaan). Nostele lopuksi vaahdon sekaan sihdattu maissitärkkelys ja viinietikka.
Levitä marenkivaahto leivinpaperille halkaisijaltaan noin 20-senttiseksi ympyräksi. Korkeutta saa olla jotakin pari senttiä, ja reunat sopii kyllä tasoitella. Paista marenkipohjaa 150-asteisessa uunissa noin tunti. Kypsyyden arviointi on vähän vaikeaa: epäortodoksisesti vetäisin itse tunnin kohdalla pienen maistiaisbiitin (kakun rikkonainen reuna näkyy toki kuvassa). Kaikkihan me olemme marenkia nauttineet: tavoitteena on päältä rapsakka ja sisältä kivan sitkas, eiks niin.
Pilko banaani ja mango, vatkaa kerma ja lisää siihen rahka (ja sokeri). Kakku kootaan levittämällä marenkipohjan päälle (valmiina hankittu) lemon curd, kerma, pilkotut hedelmät ja passionhedelmästä lusikalla kaivetut sisukset. Kakkuortodoksit valmistavat toki sitruunatahnansakin itse. Meillä taas kakkua tehtiin edelliskerran kokonaan ilman, sillä unohdin valmiscurdit kauppaan. Tässä kohdassa kerron vitsin siitä, että tulevaisuudessa unohdan Stockan Herkkuun varmasti myös lapseni. Mutta vahinkoa ei tapahtunut: talvipavlova maistui mainiolta myös ilman. Kauppaan jätetyistä lapsista en tämän kokemuksen perusteella aio vetää johtopäätöksiä.
Miksi ristiriita, paitsi tarinallisen motivaation vuoksi?
Siksi, koska eniten tykkään valmiista kattauksista: tilanteista, joissa pöydässä on jo kakku, haarukka ja lautanen. Useimmiten onkin, sillä lähipiirissäni leivotaan koko ajan niin paljon kakkuja, että joka kerta puhelimeni soidessa säpsähdän Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (ent. Kansanterveyslaitos) mahdollista yhteydenottoa. Ja kyllä Valvirankin luulisi jo rimpauttavan, sillä tokihan me kakkujen kanssa kuohuviiniä anniskelemme.
Valmiista kattauksista pidän tietysti niiden ilmaisuvoiman vuoksi: leivonnaisella ja kakkuhaarukalla lastattu pöytä on läheisten ihmisten kauneimpia tapoja sanoja toisilleen kauniita asioita. Toverini Rapa, olet minulle niin tärkeä, että mielelläni säästän sinut keittiösotkulta, jota tiedän sinun sydämesi pohjasta kavahtavan!
Äitienpäivän aattona otin kauhan käteeni ja sodan jäljet omaan keittiöön: valmistin hetken ideasta yksinkertaisen pavlovan meille viidelle, jotka olemme äitiemme epäilemättä parhaat saavutukset elämässä.
Ohje on peräisin Anna Lehtosen kirjasta (Atena 2009), ja sitä on aiemmin kokeiltu ainakin Ruokahommia-blogissa. Reseptissä ei kikkailla sitten yhtään. Sopii minulle, sillä en leipoessani erityisesti rentoudu, vaan odotan aina hieman kärsimättömänä pääseväni jo kattamaan pöytää ja kuulemaan, kuinka Freixenet Vintage Reserva 2009 sanoo poks.
Talvipavlova Anna Lehtosta mukaillen
Marenki
4 valkuaista
2,5 desiä raakaruokosokeria
2 tl maissitärkkelysjauhoa
1 tl valkoviinietikkaa
Päällys
2 banaania
1 varmasti kypsä mango (Stockan Herkusta löytyy)
kahdesta passionhedelmästä lusikoidut sisukset
3 desiä kermaa
1 desiä tarpeeksi rasvaista maitorahkaa
(raakaruokosokeria, jos kuuluu siihen vääryyden koulukuntaan, joka lisää kermavaahtoonsa sokeria)
Lisäksi pari kolme ruokalusikallista lemon curdia
Lämmitä uuni 180-asteiseksi. Valmista marenki: valkuaiset vatkataan niin kovaksi vaahdoksi, että kupin voi huoletta kääntää nurin. Sokeri on tarkoitus vatkata vaahdon sekaan lusikallinen kerrallaan, eikä minkäänlaista rakeisuutta tulisi lopulta ilmetä (haastavaa, onnea matkaan). Nostele lopuksi vaahdon sekaan sihdattu maissitärkkelys ja viinietikka.
Levitä marenkivaahto leivinpaperille halkaisijaltaan noin 20-senttiseksi ympyräksi. Korkeutta saa olla jotakin pari senttiä, ja reunat sopii kyllä tasoitella. Paista marenkipohjaa 150-asteisessa uunissa noin tunti. Kypsyyden arviointi on vähän vaikeaa: epäortodoksisesti vetäisin itse tunnin kohdalla pienen maistiaisbiitin (kakun rikkonainen reuna näkyy toki kuvassa). Kaikkihan me olemme marenkia nauttineet: tavoitteena on päältä rapsakka ja sisältä kivan sitkas, eiks niin.
Pilko banaani ja mango, vatkaa kerma ja lisää siihen rahka (ja sokeri). Kakku kootaan levittämällä marenkipohjan päälle (valmiina hankittu) lemon curd, kerma, pilkotut hedelmät ja passionhedelmästä lusikalla kaivetut sisukset. Kakkuortodoksit valmistavat toki sitruunatahnansakin itse. Meillä taas kakkua tehtiin edelliskerran kokonaan ilman, sillä unohdin valmiscurdit kauppaan. Tässä kohdassa kerron vitsin siitä, että tulevaisuudessa unohdan Stockan Herkkuun varmasti myös lapseni. Mutta vahinkoa ei tapahtunut: talvipavlova maistui mainiolta myös ilman. Kauppaan jätetyistä lapsista en tämän kokemuksen perusteella aio vetää johtopäätöksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti