Viikko sitten teimme sen puistossa kymmeneen pekkaan: toverit T ja J tarttuivat taloudelleni kuuluvaan Ikea-pöytään. Minä nappasin kiinni yhdestä valkoisesta pinnatuolijäljitelmästä. Partajeppe pakkasi kassiin lautasia ja ruokailuvälineitä. Kamat kannettiin Töölön parhaaseen, usein unohtuvaan paikkaan: Sibeliuspuistoon. (Ei monumentin nurkalle vaan vähän edemmäs: näköalana oli rantaviiva ja kahvila Regatta.)
Kyllä: katoimme puiden katveeseen kymmenelle hengelle. Jokainen toi oman tuolin, lautasen, lasin, skumppalasin ja aterimet sekä etukäteen sovittua ja valmistettua ruokaa tai juomaa kaikille. Joukostamme löytyi myös kukka-asetelmavastaava, pöytäliinavastaava ja kynttilävastaava.
Ihanaa. Kaunista. Ihanaa.
Mitä syötiin? Ei mitään ihmeellistä, oli diili. Mutta kappas, elämässä tulee vastaan hetkiä, joina istuu pöydän ääressä hämärtyvässä puistossa ja nokan edessä liekitetään crème brûléeta.
Aterian päättänyttä paahtovanukasta edelsi:Gazpacho ja krutongit (kuvassa)
Leipä ja voi
Vihersalaatti taivaallisella sinappikastikkeella
Marinoidut kasvikset
Lohi-perunasalaatti wasabiranskankermalla
Juustolautanen ynnä keksit ja lakkahillo
Laseissa helmeili seljankukkaisen alkudrinkin jälkeen suurinpiirtein tässä järjestyksessä skumppaa, samppanjaa, valkkaria, Stolichnayaa ja punaviiniä.
Tämän kokemuksen perusteella lausun painokkaasti: hyvät ihmiset, ruokailkaa enemmän kaikenmaailman puistoissa!
Kuvat otti Jussi Välipirtti.
Kaikki tässä oli jotenkin niin ihanaa, että sain kyyneleen silmäkulmaani.
VastaaPoista