Kaupallinen tiedote

Heippa! Viikonloppuna on taas Ravintolapäivän aika. Blogikollektiivimme (vahvistettuna linssikeitto-veljellä) osallistuu ensimmäistä kertaa – siis tiskin toisella puolella. Syömässä olemme käyneet ennenkin, mutta nyt otamme veitset omiin pikku kätösiin.

Joitakin kuukausia sitten olimme porukalla syömässä sushia, kuten meillä on usein tapana tehdä. Samalla kerrottiin huonoja vitsejä (niinkin tehdään aika usein). Jotenkin, muistaakseni Susikoira Roi-vitsien kautta, päädyttiin heittämään läppää kuvitteellisesta sushikoirasta, joka valmistaisi maailman parasta sushia. Koska Arla on monilahjakkuus, alkoi hän pian tämän jälkeen piirtää läpän pohjalta sarjakuvaa, jonka pääosassa seikkailee kukapa muukaan kuin SUSHIKOIRA.

Me muut pidimme tätä niin vaikuttavana, että päätimme perustaa samalla teemalla ravintolan. Ainakin päiväksi.

Tässä harjoitellaan ahkerasti tositoimia varten! 

Tervetuloa siis sunnuntaina Vallilaan, jossa työhuonekollektiivimme tiloihin pystytetään pop up -sushibaari. Lisätietoja löytää tapahtuman facebook-eventistä. (Siellä voi lukea myös Sushikoira-sarjakuvan kolme ensimmäistä sivua!) Toivottavasti nähdään makien, nigirien ja muiden herkkujen äärellä!

© Arla

Salaattien kuningas

Tein eilen salaattia ja siitä tuli, kuten äitini aina sanoo, "ihan vahingossa hyvää". Mutta niin se vain oli! Olin ajatellut, että valmistelen vain pari raaka-ainetta, ja sitten vieraat saavat itse ottaa lautaselleen mitä haluavat. Mutta sitten yksi asia johti toiseen ja tästä vaan tuli ihan mahtavaa.

Eikä vähiten ulkonäön takia.

Tietysti asiaan vaikuttaa sekin, että nyt kaikki kasvikset ovat sesongissa ja erityisen hyviä. Eli JUURI NYT on aika syödä PALJON kaikkea tuoretta, rouskuvaa ja makoisaa. Ennen kuin huomaattekaan, on talvi, ja sitten taas pimeässä särvitään lientä noin seitsemän vittumaisen kuukauden ajan. Teitä on varoitettu. Tankatkaa vitamiineja. 

Mutta niin, salaatti. Siihen saa vaihtelua, kun järjestää asiat tuolla lailla vierekkäin eikä vain sekasotkuksi, niin kuin yleensä. Ehkä tästä alla olevasta kuvasta näkee kokonaisasettelun vielä paremmin. 

Eli vadille päätyi (ylävasemmalta aloittaen) romanesco-kaalia, härkäpapuja, avokadoa, oransseja ja punaisia kirsikkatomaatteja, porkkanoita, kvinoaa, retiisejä, paistettua halloumia... Tai aloitetaanpa alusta vähän tarkemmin. 

Kuninkaallinen salaatti

neljälle

pieni romanescokaali (eräs parsakaalin alalaji)

kymmenisen härkäpapua (siis palkoa) 

kypsä avokado 

kymmenen kirsikkatomaattia, mielellään erivärisiä

viisi pientä kesäporkkanaa

kolme desiä kvinoaa

pieni paketti halloumia

pikkupussillinen retiisejä 

tuoretta minttua ja basilikaa 

oliiviöljyä ja 20 g voita

kurpitsan- ja seesaminsiemeniä

mustapippuria, sormisuolaa 

sitruunamehua ja kasvisliemikuutio

Huuhdo kvinoa ja keitä se (6 dl vettä) paketin ohjeen mukaan, kasvisliemikuution kera. Kun vesi on imeytynyt, purista kvinoaan sitruunamehua ja ripottele siihen suolaa ja pippuria. Pöyhi ilmavaksi ja siirrä vadille odottamaan. 

Leikkaa kaali sopiviksi pieniksi paloiksi ja poista härkäpavut paloistaan. Höyrytä nämä, noin 8 minuuttia riittää. Kun kaali tuntuu pehmeältä mutta vielä vähän napakalta, niin laita pieni palanen voita sulamaan kaalinpalasten ja härkäpapujen päälle. Siirrä tarjoiluastiaan. 

Kuori ja pilko porkkanat tikuiksi, asettele haluamallasi tavalla. Pilko retiisit ja revi minttu, sekoita ne kvinoan joukkoon. Leikkaa halloumi paloiksi ja paista grillipannun päällä (et tarvitse tähän mitään rasvaa). Asettele kvinoan päälle. Leikkaa kirsikkatomaatit puoliksi ja halkaistu avokado pitkittäin. Lisää nekin vadille. Paahda siemenet ja ripottele salaatin päälle. 

Laita kokonainen basilikapuska blenderiin, lisää joukkoon noin 1 desi oliiviöljyä ja hieman sitruunamehua. Surruuta tasaiseksi vihreäksi öljyksi, jonka voit sitten ripsiä taiteellisesti koko komeuden päälle. Lisää vielä vähän hyvää suolaa ja rouhi pippuria. Ihaile & syö!

Matkan varrelta: Sa Seada

Niin. Sitä raahaa ison ja painavan järjestelmäkameransa matkalle kuumaan Keski-Eurooppaan. Kantelee sitä mukanaan monta päivää, saa matkakumppaninsa turhautumaan jatkuvalla räpsimisellä ja itselleen typerä turisti -fiiliksen. Joten parin päivän päästä kamera jää majapaikkaan, kun lähdetään illalla syömään. 

Ja totta kai, tietenkin, juuri tuona iltana ruokabloggari päätyy reissun parhaaseen ravintolaan. Huokaus. Tässä teille siis vilpitön suositus ja huonolaatuisia kännykkäkuvia. Täytyy myös lisätä, että annosten kaunis ulkonäkö ei ehkä tässä paikassa muutenkaan ollut se ykkösjuttu. Silti voin puhtain sydämin sanoa, etten muista milloin olisin käynyt näin hyvässä italialaisessa ravintolassa.

Sijainti tuona iltana oli Amsterdam. Ja koska olimme kerrankin tehneet pohjatyöt kunnolla, suuntasimme turistikeskustan ulkopuolelle, kohteenamme internetissä ylistetty Sa Seada. Etukäteen olin lukenut, että kyseessä on ulkonäöltään vaatimaton kortteliravintola, jolla ei ole edes nettisivuja. Mutta sisustuksella ei tällä kertaa ollutkaan mitään väliä, sillä saimme pöydän ulkoa, kadulta, miltei kanaalin vierestä. Kuuma päivä oli jo lopuillaan, ja ilta oli täydellinen ulkona syömiseen. Ruokalistasta havaitsimme hintojen olevan erittäin kohtuullisia. Sa Seadan tyyli on kallellaan Sisiliaan päin, ja paikka on kuulu nimenomaan kalaruoistaan. 

Otimme yhteiseksi alkuruoaksi kampasimpukoita ja pancettaa. Täytyy sanoa, että hivenen säpsähdin, kun tämä hökötys tuotiin pöytään. 

Kokin ajatus annoksen koristelusta oli siis ollut se, että kirsikkatomaattiin tökitään uunissa grillattua, raakaa spagettia. Öh. Simpukat ja pekoni olivat silti mahtavan makuisia, ja rapsakka lehtikaali ja hollandaise-kastike säestivät niitä oivasti. 

Tässä minun pastani. Kastike ei ollut tomaattipohjainen, vaan koostui kypsistä muussatuista pavuista, valkosipulista, oliiviöljystä ja valkoviinistä. Lisäksi simpukoita. Nams.

A. otti pääruoaksi suolakuoressa kypsennetyn kokonaisen kalan, tarkemmin ottaen kultaotsa-ahvenen. Tässä tarjoilija murtaa kuoren ja riipii kalan lautaselle.

Ja siinä se sitten on. Oli kuulemma meheää ja maukasta. Sanoja "paras ikinä" käytettiin. Tuo kulmassa oleva vihreä on muuten taas sitä paistettua lehtikaalia, ja vähänkö sekin on parasta.

Kalan lisukekin oli hyvä. Tiedän koska söin siitä osan.

Jälkiruokaa ei jaksettu, vaikka sitruuna-vodkajäädyke sekoitettuna kuohuviiniin houkutteli kovasti. Sen sijaan lyllersimme parin korttelin päähän, jossa oli laituribaari, eli kapakka kanaalin yllä. Suunnattoman idyllistä, ja Aperol Spritz oli halpaa.

Jos siis tekin satutte matkoillanne Amsterdamiin, niin menkääpä Sa Seadaan. Ette kadu. Osoite on Eerste Oosterparkstraat 3-5, ja me ainakin löysimme paikalle kartan avulla helposti. Arki-iltana oli hyvin tilaa, paikka alkoi täyttyä vasta lähempänä kymmentä illalla. Keskustasta kävelee parisenkymmentä minuuttia, mutta kun voi kävellä mukavaa reittiä, miltei koko matkan jopa kanaalinvartta, niin sehän on vain hauskaa.

Punainen keitto hellepäivään

Kuumalla ilmalla on kivaa syödä jotain kylmää, mutta valitettavasti jäätelöä ei kai yleensä lasketa ruoaksi. Salaattiin taas kyllästyy helposti, ainakin minä. Yksi houkutteleva ja himppusen jäätelöä terveellisempikin vaihtoehto ovat kylmät keitot. Tunnetuin niistä lienee gazpacho, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

Innostuin niin mökillä tekemästämme mansikkaa ja perunaa yhdistelevästä salaatista, että halusin taas käyttää mansikkaa tavalla tai toisella. Ennenkin kehumastani keittokirjasta löysin houkuttelevan kuuloisen ohjeen, jota muutin vain vähän. Hyvää & raikasta!

Mansikka-paprikakeitto
kahdelle

2 punaista paprikaa
1 salottisipuli
1 kypsä tomaatti
puolikas punainen tuore chili, siemenet poistettuna
2 desiä mansikoita
kuorallinen tuoreen basilikan lehtiä
2 rkl hunajaa
2 rkl auringonkukkaöljyä (tai rypsiöljyä)
1 tl suolaa
mustapippuria

Leikkaa paprikoista kanta ja siemenkota pois. Silppua salotti ja valkosipuli, siivoa mansikat, palastele tomaatit. Laita kaikki asiat blenderiin ja sotke sekaisin. Anna keiton maustua hetken aikaa jääkaapissa. Kaada laseihin, koristele mansikan paloilla & basilikan lehdillä ja rouhi päälle mustapippuria.

Mansikkaa kannattaa syödä nyt sesongin aikana muutenkin paljon, sillä se on varsinainen pieni terveyspommi. Flavonoidit edistävät immuunipuolustusta, ja lisäksi punainen herkku sisältää paljon C- ja E-vitamiinia. Nii ja on Törkeen Hyvää. 

Terveisiä mökiltä, eli ulkoruokailun ihanuudesta

Käytiin porukalla mökkeilemässä. Olipa se kivaa, ja tietysti varsinkin syöminen! 

Kesällä sitä arvostaa perusasioita. 

 Myös juomissa. 

Ruoista luonnon helmassa maistuivat grilliherkkujen lisäksi varsinkin kasvikset. Niistä esimerkkinä tämä mainio salaatti, jonka improvisoimme Raisan kanssa edellisen päivän jämäperunoiden pohjalta.

Mansikkainen perunasalaatti

(noin neljälle) 

12 keitettyä uutta perunaa

puolitoista rasiaa mansikoita

kolme pakettia halloumia (olivat pieniä)

yksi tuore punainen chili (ei kovin tulinen) 

valtavasti tuoretta basilikaa ja minttua 

öljyä ja sitruunaa

suolaa ja mustapippuria

Palastele & paista erikseen halloumi ja perunat, paloittele mansikat. Riivi yrtit silpuksi, ja leikkaa chili niin pieneksi hakkeeksi kuin  mahdollista. Sekoita ensin perunat, chili, yrtit ja suurin osa halloumista kulhossa, lisää sekaan vähän öljyä ja sitruunaa sekä mausteita. Kääntele sitten varovasti mansikat sekaan, ne nimittäin helposti värjäävät koko ruoan vaaleanpunaiseksi mössöksi. Lisää päälle hienoimmat hallouminpalat ja vielä vähän lisää yrttejä. Anna jäähtyä hetken, syö auringossa. 

Vartaisiin taas pujotettiin bataattia (kannattaa keittää kuutioita etukäteen noin 10 minuuttia, jotta kypsyvät muiden asioiden kanssa yhtä aikaa), paprikaa, kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja, sieniä, halloumia sekä kullekin ruokavalion mukaan kanaa taikka tofua. Suurin osa asioista oli marinoitu seoksessa, josta löytyi ainakin öljyä, valkosipulia, tuoretta chiliä, soijaa, sitruunankuorta, limeä, hunajaa ja mustapippuria. Hauskaa on, kun jokainen voi itse koota oman vartaansa ja paistaa sen. Parhaasta paikasta hiilloksen päällä voi toki tulla vähän kiistaa...

Lappeenrantaan suuntautuneelta päiväretkeltä saatiin tuliaisiksi isoisäni itse samana päivänä kalastamat kuha ja hauki. Valikoimaa täydennettiin vielä muutamalla kaupan siialla, ja sitten otettiin käyttöön savustuspönttö. Pari sokeripalaa tekee kaloihin hienon ruskean värin, kuten alla olevasta kuvasta voi havaita. Varsinkin kuha oli tosi hyvää. 

Savukalojen lisäksi viimeisen illan juhla-aterialla nautittiin nuotiolla grillattuja lampaankyljyksiä, perunoita, salaattia sekä tsatsikia. Kaikki oli kaunista ja maistui hyvältä suussa. Vielä paremmalta toki, kun syötiin tovereiden kera pihalla, keskellä ihaninta suvea. Oi kesä, oi kausivihannekset, oi avotuli, oi voi, oi suola, oi yrttimaa, aurinko ja ystävät, oi ihan yleisesti.  

Parasta purkista

Sain jokin aika sitten ystävältä lahjaksi hienon italialaisen taskurapusäilykkeen. Tänään se otettiin käyttöön.

Purkissa olevasta ravunlihasta päädyttiin tekemään melko perinteisiä amerikkalaisia rapukakkuja. Koska säilyke oli pieni, vain reilut sata grammaa, tein kahden hengen iltapalalle lisäksi chili-tomaattisalsaa. Viime kesänä perunasalaatin kaveriksi kehitetty wasabi-ranskankerma sopii myös tähän erinomaisen hyvin! 

Rapukakut 

kahdelle, pieneksi ateriaksi 

100 g säilöttyä taskurapua (tuorekin toki käy, jos sellaista onnistut löytämään) 

1 keitetty peruna

1 raastettu tai hyvin pieneksi silputtu kevätsipuli

1 punainen tuore chili 

0,5 dl korppujauhoa (tai leivänmuruja kuivahtaneesta vehnäleivästä)

1 kananmuna

suolaa

cayennepippuria

tuoretta lehtipersiljaa pienenä hakkeena

ruokalusikallinen wasabia

1 limen kuori 

rypsiöljyä paistamiseen

Muussaa peruna hienoksi, sekoita ravunlihaan. Raasta sekaan sipuli, pilko chili pikkumuruiksi ja lisää se myös. Lisää kananmuna, korppujauhot ja mausteet sekä limen kuori. Anna taikinan levätä hetken aikaa jääkaapissa, ja muotoile sitten siitä pieniä kakkusia. Anna niidenkin olla kylmässä vielä tunnin-parin ajan. Paista rapukakut sitten kuumassa öljyssä, kunnes ne ovat molemmilta puolilta kullanruskeita (tähän menee noin kuusi minuuttia). Kuumien kakkusten päälle voi vielä puristaa vähän limeä tai sitruunaa. 

Chili-tomaattisalsa

1 punainen paprika

1 kypsä tomaatti

1 tuore vihreä chili

1 lime

1 kevätsipuli 

ripaus suolaa ja mustapippuria

tuoretta lehtipersiljaa ja minttua

Pilko paprika, tomaatti, chili ja kevätsipuli hyvin pieniksi kuutioiksi ja sekoita kulhossa. Purista joukkoon limen mehu (säästä kuori, tarvitset sitä kohta), mausta. Anna makujen tiivistyä kylmässä jonkin aikaa. 

Wasabi-ranskankerma

0,5 ranskankermaa

1 reilu ruokalusikallinen wasabi-tahnaa

1 limen kuori

Sekoita, annostele juuri paistettujen rapukakkujen päälle. Syö viilentyvässä kesäillassa, parvekkeen ovi auki tai mieluiten ulkona. Avaa rapukakkujen kaveriksi olut, nauti. 

Melkein omalla ohjeella onneen

Joku joskus kysyi, että kai bloggaan vain itse keksimistäni resepteistä. No, en. Tämäkin bataatti-kikherne-salaatti on alunperin lähtöisin Eeva Kolulta.

Tein kuitenkin joitakin makukokemukseen vaikuttavia muutoksia, koska en oikeastaan ihan hirveästi pidä tahinista. Ja koska halusin päästä käyttämään makeaa savupaprikajauhetta, joka eroaa Venlan loheen käyttämästä siinä, että se ei ole yhtään tulista.

Ja minttua, koska se on pysynyt elossa parvekkeellani kohta kuukauden.

Ihan järjettömän hyvää tämä varmasti on Eevankin versiona, mutta meillä syötiin juhannuksena uutta lempiruokaani:

1 bataatti

1 tölkki kikherneitä

1 tuore chili

2 valkosipulinkynttä

fetaa

minttua

suolaa

mustapippuria

1 tl makeaa savupaprikajauhetta

oliiviöljyä

sitruunamehua

Kuori ja kuutioi bataatti uunipellille. Ripottele päälle savupaprikaa, suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Paahda uunin ylätasolla 225 asteessa n. 20 min (parempia lämpötila- ja aikaehdotuksia otetaan vastaan).

Pilko valkosipuli, heitä öljyiselle pannulle yhdessä kikherneiden kanssa.

Pilko chili. Sekoita bataatit, kikherneet, chili, feta ja minttu kulhossa. Lisää vielä loraus öljyä ja sitruunamehua.

Savupaprikan ansiosta salaattiin tulee kiinnostava grillimausteen maku, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että pöytä on kannettava puistoon. Siellä voi sitten syödä ja juoda auringonnousuun.