Mantelimaan herkut

Mantelimaa on Supisen kolmas romaani. 

Sain Nuori Voima -lehdeltä vähän aikaa sitten ehkä hauskimman toimeksiannon ikinä. Päätoimittaja Maaria Ylikangas pyysi minua kehittelemään heille kirjallisia reseptejä, eli herkkuja jonkin tuoreen kaunokirjallisen teoksen pohjalta. 

Kohteeksi valitsin Miina Supisen uutuusteoksen, ihastuttavan joulunvastaisen trillerin nimeltä Mantelimaa. (Helsingin Sanomien kiittävän arvion romaanista voi lukea tästä, KLIK.) 

Tein Mantelimaasta inspiroituneena kolmen ruokalajin menun, josta tässä paljastettakoon yksi kolmasosa. Loput ohjeet löytyvät lehdestä, joka kannattaa tietty hankkia muutenkin. Kirjallis-filosofisen Nuoren Voiman teemana on tällä kertaa Naistenlehti. 

Teemaa lähestytään kivan vinosti, ja koko numero on myös pelkästään naisten tekemä (millä käsittääkseni halutaan herättää keskustelua kulttuurialan tekijöiden sukupuolijakaumasta). 

Mutta nyt ohjeeseen.

Antipukin keitto paahdetuista punajuurista

neljälle

neljä punajuurta

kaksi maa-artisokkaa

kaksi salottisipulia

kolme valkosipulinkynttä

6 dl vettä ja yksi kasvisliemikuutio

3 dl kermaa

1,5 dl murennettua Koskenlaskija-juustoa (voit murustella itse, mutta myydään myös valmiina muruna)

tuoretta timjamia

1 dl kuivalla pannulla hetken aikaa paahdettuja manteleita

sitruunaa

juoksevaa hunajaa

rypsiöljyä, punaviinietikkaa

suolaa, mustapippuria

Kirjailija ja hänen pienehkö tyttärensä saapuivat koemaistajiksi. Keiton pinkki väri ihastutti molempia! 

Kuori punajuuret ja lohko isoihin palasiin. Sekoita kulhossa niiden joukkoon rypsiöljyä, ruokalusikallinen punaviinietikkaa, suolaa, pippuria ja pikkuisen juoksevaa hunajaa. Levitä punajuuret pellille tai uunivuokaan, ja lykkää 200-asteiseen uuniin paahtumaan noin 40 minuutin ajaksi. Sillä aikaa kuori maa-artisokka ja sipulit. Lisää ne (myös isoina palasina tai jopa kokonaisina) uuniin ja paahda kaikkia kasviksia, kunnes niissä on ruskettunut (ei musta) pinta ja punajuuret ovat pehmenneet. Yhteensä tähän pitäisi mennä reilu tunti. 

Kippaa pehmenneet kasvikset isoon kattilaan, ja lisää pienitty valkosipuli. Hauduta hetki öljyssä miedolla lämmöllä ja lisää vesi ja kasvisliemikuutio. Keitä noin vartti.

Lisää yksi desi juustomurua ja 2 dl kermaa. Siirrä kattila syrjään pannunalusen päälle ja soseuta tehosekoittimella. Maistele ja lisää suolaa, pippuria ja hunajaa maun mukaan. Myös etikkaa voi lisätä teelusikallisen, jos keiton maku on liian pehmeä.

Laita pieneen kasariin hieman rypsiöljyä ja hauduta siinä muutamaa timjaminoksaa miedolla lämmöllä parin minuutin ajan. Lisää 1 dl kermaa ja puoli desiä juustomurua. Sekoita, kunnes juusto sulaa kerman sekaan. Tarjoiluvaiheessa lisää lautasille ensin keitto, sitten kerma ja lopuksi mantelit, rouhittuina. Koristele mustapippurilla ja tuoreella timjamilla.

Mikäli haluat tarjoilla keiton pääruokana, voi proteiinin määrää lisätä esimerkiksi puolikkaalla paketilla savutofua, joka lisätään keittovaiheessa ja surruutetaan kaiken muun mukaan.

Nuoresta Voimasta löydät lisäksi ohjeet Elfettien talvisalaattiin sekä Rakkauden manteli -jälkiruokaherkkuun.  Nauttikaa ruoasta. Ja mitä lähestyvään jouluun tulee, niin hei tyypit, ei stressiä.  Mantelimaan sanoin: ”jos rauhaa ei ole sydämessä joulukuun alussa, on epärealistista kuvitella, että se sinne ilmestyisi aattoon mennessä ilman kemiallista apua”. 

Rakkauden manteli koristellaan Mantelimaan hengessä strösseleillä. Karkki ja kimallus ovat teoksessa tärkeitä teemoja! 

Alkujärkytyksestä punajuurihummukseen

Kirjamme ilmestyi! Seuraavat kuvat liittyvät asiaan.

Tässä kohtaa kirja on ollut hallussani noin kaksi minuuttia. Onneksi sain pian skumppaa, koska järkytys.

Julkistamistilaisuus pidettiin Hotelli- ja ravintolamuseossa Kaapelitehtaalla. Ihan mahtava paikka. Menkää ihmeessä käymään, jos aihepiiri yhtään kiinnostaa. Museo on mukavan toiminnallinen ja sopii kaikenikäisile: siellä saa esimerkiksi kokeilla, miten hyvin tunnistaa mausteita tuoksun perusteella. Tai voi laulaa karaokea!

Tilaisuuden tarjoilut hoidettiin siten, että minä ja kirjailijatoverini osallistuimme itsellemme aiemmin vieraaseen, mutta suomalaisille selvästi tärkeään rituaaliin nimeltä viinaturismi. Tai itseasiassa kuohuviiniturismi. Roudasimme kymmeniä pulloja Suomenlahden yli, kuuntelimme samalla bingoa ja joimme gin tonicit muovimukeista. Olihan siinä tunnelmaa.

Lisäksi tein julkkareihin punajuurihummusta, jota tarjoiltiin leivän, juuston ja avokadon kera. Äitini ja hänen naapurinsa leipoivat ihania pieniä coctailpiirakoita, ja isäni ja hänen puolisonsa toivat marjoja. Kaupasta nappasin mukaan macaron-leivoksia.

En tietenkään näistä ihanista jutuista ottanut mitään hyvää kuvaa, koska ensin oli kiire jännittää ja sitten seurustella vieraiden kanssa. 

Tässä vielä vähän vaiheessa. 

Mutta punajuurihummus, se on mahtava juttu. Ja äärettömän kaunis, minusta! Sopii sekä arkeen että juhlaan. Tein sen kuten tavallisenkin hummuksen, mutta lisäsin sekaan pari keitettyä ja muussattua punajuurta. 

Tältä se näyttää lähikuvassa.

Viime viikkojen aikana on toki tapahtunut muutakin. Hesarikesä loppui. (Viimeisinä viikkoina Sanomatalossa kirjoitin muun muassa kolumnin, joka käsitteli ystäväni synnytystä ja yhdessä syömistä.) Sitten kävin Islannissa. Olin puhumassa radiossa. Söin Lonnassa (vahva suositus ainakin kasvisruoalle). Kaikenlaista.

Tehkää punajuurihummusta, se sopii syksyyn. Tässä tarkempi ohje. Siihen ei kannata tukeutua liian tarkasti: tärkeää on tarkkailla koostumusta ja maistella, ja päättää itse milloin tahna vaikuttaa omaan makuun juuri sopivalta. 

Punajuurihummus

1 pkt eli n. 400g keitettyjä kikherneitä
3 keskikokoista keitettyä tai paahdettua punajuurta
n. 0,5-0,7 dl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
1 pieni sipuli 
n. 0,7 dl tahinia
1/2 sitruunan mehu 
n. 1-1,5 dl vettä (tai kikherneiden keitinlientä jos keität herneet itse)
suolaa, juustokuminaa, mustapippuria, pieni loraus juoksevaa hunajaa

Kuori punajuuret ja lohko ne. Laita kulhoon myös kikherneet, valkosipuli, öljy, sitriinan mehu ja tahini. Varaa vesi valmiiksi kannuun tai mittaan ja surruuta sauvasekoittimella (yleiskonekin toki toimisi tässä). Kun tahna muotoutuu, lisää vettä sen verran että se on sopivan paksua. Lisää lopuksi käsin sekoittaen suola ja muut mausteet.

Kun kirjoittaa kirjan, saa järjestää julkkarit. Ja sitten saa syyn pitää mekkoa. Suosittelen!

Kesäleikkejä

Olen luonteeltani pessimisti. Tykkään murjottaa yksin pimeässä, sisällä. Silti minunkin on myönnettävä: onhan tämä Suomen kesä aika kiva. Karkasimme kavereiden kanssa viikonlopuksi mökille. Ympäristön, sään, seuran ja ruoan yhdistelmä oli niin idyllinen, että melkein nolottaa.

Ensinnäkin: vanhempani olivat rakentaneet mökille kasvihuoneen. Ja kuinka hienon sellaisen! 

Tuolla kasvoivat kohisten yrtit, mansikat, kesäkurpitsat ja pavut, chilit ja mitä niitä kaikkia olikaan. Perunamaakin on kuulemma suunnitteilla.

Lisäksi kesäruokahan nyt vaan on ihan parasta. Ruoanlaitto on helppoa, kun lempiraaka-aineet ovat sesongissa. Mökkipaikkakunnalla ne saa edullisimmin torilta. Ja ovat sanan varsinaisessa merkityksessä lähiruokaa, muutaman kilometrin säteeltä. 

Savitaipalelaisia mansikoita ja siikliä.

Mitä niistä raaka-aineista sitten tekisi? Yksi ehdotus: perunasalaatti. Meidän toveripiirissämme on vakiintuneet tavat viettää juhannusta. Se tarkoittaa sitä, että tehdään ruokaa.

Jokaiselle jaetaan juhannuksena vuosittain vaihtuva vastuualue ateriaan liittyen. Tänä vuonna minä muodostin yhden hengen ryhmän, joka vastasi gin toniceista ja perunasalaatista. Alla uusi kehitelmäni tälle vuodelle. (Kolme vuotta sitten tein pottusalaattia lohen ja wasabin kera)

Tofu-perunasalaatti avokadolla, mansikoilla ja syötävillä kukilla

(noin neljälle) 

700 grammaa uusia perunoita

2 pakettia valmiiksi marinoitua tofua 

2 avokadoa

pieni rasia suomalaisia mansikoita

1 tuore punainen chili

1 nippu kesäsipulia

yksi puska rucolaa 

kastike: desi oliiviöljyä, ruokalusikallinen dijon-sinappia, tuoreen sitruunan mehua ja  valkoviinietikkaa, loraus juoksevaa hunajaa

curryjauhetta, seesamiöljyä, suolaa, mustapippuria

koristeluun syötäviä kukkia ja minttua 

Huuhdo perunat huolellisesti kylmässä vedessä ja pilko palasiin. Hiero niihin oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria. Levitä perunat uuninpellille ja paahda noin 200 asteessa puolisen tuntia, tarkkaile väriä. 

Paahtamisen aikana pilko tofu ja chili. Lämmitä paistinpannulla oliivi- ja seesamiöljyä ja curryjauhetta. Kun pannu on kuuma, viskaa tofut sinne ja paista niihin rapea pinta. Alenna lämpöä ja lisää chilirouhe, hauduttele hetki. Sekoita kuumat tofut ja perunat isossa kulhossa tai muussa tarjoiluastiassa. 

Pilko avokadot, sipulit (myös varret) ja mansikat. Revi salaatti. Sekoita kastikkeen ainekset. Lisää kulhoon sipuli, avokado, rucola ja kastike, sekoita kunnolla. Lisää lopuksi mansikat ja kääntele varovasti sekaan, etteivät marjat värjää kaikkea. Koristele mintulla ja syötävillä kukilla. Esimerkiksi sarviapila on kaunis eikä myrkyllinen. Sitä voi nykyään poimia mm. K-marketin hevi-osastolta, kymmenen kappaleen paketeissa. 

Lopuksi kevennys! 

Joskus ruoalla leikkiminen saattaa huvittaa ihan oikeaa ruoanlaittoa enemmän. Alla taidonnäytteeni tältä saralta. 

Ruokaisaa kesää kaikille! 

Katsaus tilanteeseen

Tämä blogi on elänyt pari viime kuukautta hiljaiseloa. Olemme Arlan ja Raisan kanssa keskustelleet siitä, lopetettaisiinko kokonaan. Minä olen miettinyt myös uuden blogin perustamista, ihan oman. Toistaiseksi ei ole vielä lopullista päätöstä tai suunnitelmaa. Surullinen tosiasia kuitenkin on, että ainakin itse olen viime aikoina laittanut ruokaa melko harvakseltaan.

Olen silti tietysti syönyt. Esimerkiksi puuroa. 

Se ei tarkoita, ettenkö olisi ajatellut ruokaa. Olen ajatellut sitä joka päivä. Olen lukenut siitä, kirjoittanut siitä ja yrittänyt hahmottaa syömiseen liittyviä kokonaisuuksia.

Hyvä lukija, minulla on uutinen. Pian ilmestyy kirja, joka kertoo ruoasta. Olen toinen sen kirjoittajista. Toinen on professori ja kirjailija Jaakko Hämeen-Anttila, joka on täällä blogissa aiemmin esiintynyt salaperäisellä nimellä "ystäväni J". Ja minun nimeni on siis Venla Rossi.

Hauska tavata.

Kirjamme käsittelee ruoan kulttuurihistoriaa ja ilmestyy elokuussa Otavan kustantamana. Se on nimeltään Nälästä nautintoihin – Ruoan tarina.

Ulkoasun on suunnitellut graafikko Päivi Puustinen.

Olen innoissani. On ollut ihanaa perehtyä ruokaan. Samalla oma kokkaaminen on kuitenkin jäänyt vähiin. Olen syönyt muroja, leipiä, munakkaita ja salaatteja. Välillä keittänyt pastaa ja käynyt usein lounaalla ulkona (en voi tarpeeksi ylistää Silvopleen tuorepuuroa!).

Vaikka en nyt siis voi tarjota teille uusia jännittäviä reseptejä, niin kävisikö teoriatieto? Kun kirjoittaa kirjaa, tulee materiaalia kerättyä paljon. Väistämättä osa siitä rajautuu pois lopullisesta teoksesta. Tässä siis kolme yksityiskohtaa, joita ET voi lukea tulevasta tietokirjastamme.

1. Kirjailija Gertrude Stein on sanonut (teoksessaan Everybody’s Autobiography) että kaikissa maissa puhutaan syömisestä, mutta Ranskassa puhutaan siitä, kuinka puhutaan syömisestä.

2. Ennen jääkaappien yleistymistä maidon sekaan laitettiin eläviä sammakoita, jotta se säilyisi paremmin.

3. Historian aikana on järjestetty monia kuuluisia juhla-aterioita, joilla on ollut arvaamattomia seurauksia. Myös myttyyn menneet illlalliset saattavat johtaa jännittäviin lopputuloksiin. Kauhuklassikko Frankenstainen hirviö sai alkunsa, kun kirjailija Mary Shelley kutsuttiin vuonna 1816 illallisille, joille osallistui myös muun muassa Lordi Byron. Kun huono sää kahlitsi seurueen koko illaksi sisälle, haastoi joukko toisensa keksimään mahdollisimman pelottavia tarinoita.

Semmoista! Toivottavasti tykkäsitte. Mikäli nämä asiat eivät ole mukana kirjassa, niin mitä siellä sitten on, saattaa joku miettiä. Noh. Tässä pieni esittelyteksti, joka kirjoitettiin kustantamon katalogia varten. Ja loppuun kuva, koska herranjestas, on jo kuvan aika. Kuva ei liity kirjaan. Mutta tässä ensin se esittely: 

"Miten vampyyrit ja maissi liittyvät yhteen? Kuinka tehotuotanto sai alkunsa? Miksi Viisikko-kirjoissa syödään niin paljon? Ruoka on viime vuosina noussut vapaa-aikamme keskipisteeksi. Usein kuitenkin keskitymme miettimään, mitä tänään syötäisiin, ja unohdamme, että niin pöytätapojen kuin reseptien takana on lukematon määrä aatteita, sattumia ja kohtaloita. Nälästä nautintoihin – Ruoan tarina avaa ikkunoita kieleen, historiaan ja yhteiskuntaan keittiön kautta. 

Teemoittain etenevä tietokirja näyttää, kuinka tuhansia vuosia vanhat tavat ja tapahtumat ovat edelleen läsnä lautasellamme. Kirjan aiheet ulottuvat arkeologisista löydöistä ruokablogeihin ja lemmenjuomista uskonnollisiin uhreihin. Se, mitä ja miten syömme, kertoo meille paitsi itsestämme myös ajasta, jossa elämme."

Eikö ole kaunis annos? Ravintola Kuun punajuurikroketteja, jotka nautin noin kuukausi sitten. Ja korostan: nautin.

PS. Kirjan lisäksi olen viime aikoina tehnyt muun muassa lehtijuttuja. Vähän aikaan sitten kirjoitin tämmöisen pienen jutun ravintoloiden ruokalistojen kielestä Image-lehteen: KLIK.

Iltapäiväteen eheyttävä vaikutus

1800-luvulla Iso-Britanniassa elänyt Bedfordin herttuatar Anna on ollut sielunsisareni. Hänet valtasi usein iltapäivisin "that sinking feeling". Tätä tuntemusta torjuakseen Anna kehitti tavan juoda teetä iltapäivisin. Tavasta tuli pian muotia muutenkin, ja englantilainen afternoon tee kehittyi maailmanlaajuiseksi käsitteeksi.  

En tiedä teistä, mutta varsinkin syksyn/talven/ylipäätäänSuomen pimeinä iltapäivinä minustakin usein tuntuu kuin putoaisin johonkin väsymyksen pohjattomaan kuiluun. Siispä ajattelin testata oikein perinteisellä tavalla tarjotun englantilaisen iltapäiväteen voimaa. Vertailimme ystäväni J:n kanssa Kämpin ja Salutorgetin teetarjoiluja, ja valintamme kohdistui jälkimmäiseen. Se on hieman halvempi (samppanjan kanssa 33 euroa, Kämp ilman samppanjaa 37) ja sisälsi jo valmiiksi enemmän kasvissyöjälle sopivia komponentteja. Loputkin liha- ja kalatuotteet saimme korvattua yksinkertaisesti etukäteen pyytämällä.

Samppanjaa alkuun! Salutorgetin sali on kaunis ja iltapäiväteetä nauttiville ihmisille varatut sohvat mukavia.

Teelistalta sai valita oman juomansa noin seitsemästä eri vaihtoehdosta. Minulle vihreää, jasmiinilla maustettua teetä, J:lle assamia. Valitettavasti Salutorget toistaa Suomessa sietämättömän yleisen virheen: tee haudutetaan aivan liian kuumassa vedessä, ja teenlehtiä on varattu suunnilleen pienelle komppanialle. Tämän takia juomasta tulee usein kitkerää. Teimme minkä voimme (eli emme todellakaan antaneet siivilöiden huljua vedessä suositeltua kolmea viiva viittä minuuttia), ja tee säilyi miltei juomakelpoisena. 

Vaan entäpä syötävät asiat? Tarjolla oli perinteisiä kurkkuvoileipiä, vuodenaikaan sopivasti suppilovahveropiirasta, pieniä brie-pinaattileipäsiä ja ehkä vielä joku neljäs suolainen asia, en muista ihan tarkkaan.  Tarjoiluastian keskimmäisestä kerroksesta puolestaan löytyi skonsseja, ja nepä olivat ihania. Skonssien kanssa oli kermaa (perinteistä paksua tavaraa, jota Briteissä kutsutaan nimellä clotted cream)  sekä itsetehtyä mansikka- ja omenahilloa. Sitten oli sitruunamuffinssejä ja puolukkapiirakkaa, mutta ne eivät olleet mitään skonsseihin verrattuna. Ylimmällä tasolla vielä macaron-leivoksia, brownie-tyyppinen kakunpala, jotain hyvää ja kirpeää marmeladia sekä itsetehtyjä vaahtokarkkeja. Noin ylipäätään kaikki oli aika hyvää, mutta minulle tässä oli vähän liikaa makeita juttuja. 

Mutta teetä sai lisää, ja iltapäivä, tai no, elämä ylipäätään, oli kaiken tämän taas jälkeen huomattavasti helpompi kestää. 

Jämäruokaa eli soijamararonilaatikko

Havahduin siihen, että ostan melkein joka päivä ruokaa, vaikka kaapit ovat sitä pullollaan. Niinpä päätin kokata jotain siitä kaikesta, mitä kotoa jo löytyy.

Inventaarion aluksi löysin kolme avattua pastapakkausta. Sitten kaksi tölkkiä aurinkokuivattuja tomaatteja. Seuraavaksi kaksi soijarouhepakettia. Nämä kolme yhdistämällä päätin valmistaa jotain, mitä yleensä koskaan tee: makaronilaatikkoa. Siihen on kätevä piilottaa kaikenlaista. Minulta löytyy kotoa yleensä aina myös sipulia, valkosipulia ja vanhoja juustonjämiä, joten kaupasta ei tarvinnut hakea kuin basilika, porkkana ja kermapurkki.

Soijamakaronilaatikko
(vuoallinen, riittänee kerralla kolmelle tai neljälle syöjälle)

kaksi desiä soijarouhetta
1 kasvisliemikuutio
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 porkkana
oliiviöljyä
currya, valkosipulijauhetta, kuivattu chili, juustokuminaa, mustapippuria, suolaa
200g täysjyväpastaa
puoli purkillista aurinkokuivattuja tomaatteja
puolikas, aamiaisleivän tekemisestä ylijäänyt ja tiskipöydällä kolme tuntia lojunut tomaatti
hetken mielijohteesta n. 1 rkl aurinkokuivatun tomaatin makuista Tartex-tahnaa (voi jättää pois, vaikutus makuun tuskin oli dramaattinen)
2 dl kermaa (ihan oikeaa tai esim. kaurakermaa)
1 puska tuoretta basilikaa
päälle parmesaania tai vegaaniversiossa oluthiivahiutaleita

Kiuhauta 5 dl vettä pienessä kasarissa ja liota siihen kasvisliemikuutio. Lisää soijarouhe ja anna sen imeä liemi itseensä. Pilko sipuli, valkosipuli, porkkana ja tomaatinpuolikas, ja kuullota niitä kymmenisen minuuttia oliviiöljyssä. Valuta soijarouhe lävikössä ja lisää se myös pannulle. Mausta. Keitä samalla pasta, noin puolet arvioidusta keittoajasta riittää. Lisää pannulle soijarouheen ja muun sekaan pieneksi silputut aurinkokuivatut tomaatit, kerma ja hieman Tartexia, jos sinulla sattuu sitä olemaan. Lisää mukaan myös noin puolet basilikapuskasta pieneksi revittynä. Hämmennä sekaisin pastan kanssa. Öljyä uunivuoka ja kippaa aineet siihen. Ripottele pinnalle parmesaania tai oluthiivahiutaleita. Paista uunissa 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa ja lisää loppu basilika pinnalle. Tarjoa ketsupin kanssa.

Makaronilaatikko on siitä kiva ruoka, että se toimii melkein vielä paremmin seuraavan päivän lounaana. Tämä versio ei muuten ole koostumukseltaan ihan niin kiinteä kuin perinteinen. Jos haluat siitä sellaisen, lisää kerman sekaan kaksi kananmunaa. 

Servettisuositus

Ai mitäkö on tässä osoitteessa viime ajat syöty? Lähinnä aamupuuroa ja muita viidentoista minuutin ruokalajeja. Ei ole sämpylöissä naamoja eikä salaatissa viittätoista vierekkäistä ainesosaa. Niin että kateellisena ja kiinnostuneena seuraan minäkin toveri Venlan kokkailuja. (Onneksi pääsen usein niistä myös osalliseksi valmiiseen pöytään -nimisellä mahtavalla periaatteella.)

Ja vielä suuremmaksi onneksi on aina mahdollista panostaa siihen, mitä asettelee pöytään valmistamansa pikaruuan viereen.

Nämä mahtavat, mahtavat servetit löysin Stockalta hintaan 3,50 e.

Ai niin. Lautasella lepää Soppa365:n mozzarella-pinaattipasta. Nannaa, ja mikä parasta, valmistuu hyvinkin vartissa. Oonko nyt varmasti antanut itsestäni sen tavoittelemani kiireisen vaikutelman?