Vegaanina ravintoloissa

On tullut käytyä aika paljon ulkona syömässä viime aikoina. No, sehän onkin vegaanina sitten vähän erilaista kuin ennen. Tässä lyhyt kooste. Sovitaan että tämä on nyt vaikka osa yksi, sillä postaus venyisi väsyttävän pitkäksi, jos yrittäisin käsitellä kaikki tämän syksyn ja talven ravintolat kerralla.

Lyonissa on mukavan intiimi tunnelma.

Lyon. Ihan okei. Alkuruoka (kanttarellisalaattia timjamivaahdolla) oli selkeästi mietitty, hienostunut kokonaisuus. Mutta pääruoaksi tarjottiin papulisäke, ja siis ihan oikeasti: se oli listalla sipulipiiraan lisäke. Mitään muuta ei kuitenkaan vegaanille ollut piiraan tilalle keksitty, eli lautaselta löytyi papuja tomaattikastikkeessa. Olisin minä siihen jotain vähän lisää kaivannut, tuo oli aika arkista. Jälkiruoaksi marinoituja hedelmiä, eivät ihmeellisiä, mutta eivät mitenkään pahojakaan.

Boulevard Social. Ihanaa. Viiden ruokalajin vegaaninen lounasmenu. En muista enää mitä kaikkea ja miten – mutta paljon erilaista hyvää. Granaattiomenaa oli mukana monessa jutussa, mikä ei haitannut yhtään, sillä se on yksi suosikkiraaka-aineistani. Joku keskivaiheen ruoista oli punajuurikvinotto punajuuripyreellä, ja se oli ehkä pikkuisen tylsempi kuin muut, mutta oikein hyvä kuitenkin. Suosittelen erittäin lämpimästi! Myös palvelu ja viinit olivat ihania.

Kosmoksen sali. Hienohan se on. 

Kosmos. Kamalaa. Kuiva, mauton salaatti alkuruoaksi. Pääruoaksi jotain, joka muistutti kanaviillokkia kouluruokalassa (paitsi että kana oli korvattu hernemaissipaprikalla), ja ainut erottuva maku oli todella polttava chili. Jälkiruoaksi sohjoista vaniljasorbettia (inhoan sorbettia) tyrnikeitossa (inhoan tyrniä). Ei tänne enää! 

Farang. Parasta. Seitsemän ruokalajia, tässä ne ovat:

CHA PLU LEHTEÄ JA TEMPEHIÄ

kookospähkinää, tamarindia
TOFUA JA DAIKONIA "VIETNAM"
aasialaisia yrttejä, mustariisi & etikka -dressing
SOM TAM, SALAATTI VIHREÄSTÄ PAPAIJASTA
paahdettua pähkinää, tamarindia, vihreää pitkäpapua
GRILLATTUA THAI-MUNAKOISOA "YELLOW BEAN"
aasialaisia sieniä, inkivääriä, keltapapu-dressing, rapeaa sipulia
MORNING GLORY, RAPEAA TOFUA
vesikrassia, rapeakuoriseksi paistettua silken-tofua
PHAENANG-CURRYA, PAAHDETTUA KURPITSAA
paahdettua maapähkinää, thaikurkkupikkeli, limelehteä & jasmiiniriisiä
HOLA HOLA 10
thaityyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, vanilja-kookoskermalientä, mirabelle-luumusorbettia

Farangin sali on välillä meluisa, mutta muuten tykkään interiööristä.

Farang on siitä mahtava, että siellä on siis valmiiksi mietitty vegaaninen menu, joten viinitkin on sovitettu sopimaan näihin ruokiin. Eikä tarvitse tuntea itseään hankalaksi tai erilaiseksi. Ja siis jos jäi epäselväksi vielä, niin ne ruoat ovat ihan todella hyviä. Suosikkini yllä olevasta listasta olivat tempeh cha plu-lehdessä sekä rapea tofu vesikrassin kera. Ainut ongelma tässä on se, miten jaksaa syödä kaiken. Minulle olisi riittänyt viisikin ruokalajia. 

Salutorget. Nihkeää. Alkuruoaksi eivät keksineet kuin vihreän salaatin. Pääruoaksi olisin halunnut listalta sienikaalikääryleitä, mutta niitä ei voitu kuulemma valmistaa ilman voita, joten sain punajuurikeittoa. Ei siinä mitään vikaa ollut, mutta äitini tekee kyllä paljon parempaa. Jälkiruoaksi olisi ollut tarjolla vain sorbetti, joten join vain kahvin. Se siitä. 

Fransmanni. Kluuvikadun semmoinen. Kaverini E halusi mennä lounaalla syömään Fransmannin härkäruukun (johon hänellä on kuulemma erityinen suhde), ja lähdin mukaan hieman skeptisenä siitä, löytyisikö minulle mitään muuta kuin salaattia. Mutta S-ketju yllätti positiivisesti! Tekivät listan ulkopuolelta soijapihvejä, rapeita lohkoperunoita ja salsa verde -kastiketta. Ei se nyt mitään fine diningia ollut, mutta kuitenkin hyvää ja lämmintä, ravitsevaa ruokaa. Ja tarjoilijakin oli kiva, pahoitteli kovasti kun lounaaseen kuuluva täytekakku ei ollut minulle sopivaa. Pisteet kotiin. 

Lopuksi täytyy rehellisyyden nimissä todeta, että mihinkään ravintolaan en ollut ilmoittanut ennalta että nyt olisi vegaani tulossa syömään, paitsi Lyoniin ja Kosmokseen. Toisaalta juuri siksi olisin niiltä odottanut enemmän. Mutta tämä voi selittää esimerkiksi Salutorgetin rajattua valikoimaa. 

Kuvat kyseisten ravintoloiden nettisivuilta. 

Parasta juuri nyt: satsumat

Tsau,

tajusin eilen että nyt se taas on: satsumakausi. Nämä oranssit pikkusitrukset ovat juuri nyt maukkaimmillaan. Poimikaa siis verkkokassillinen kaupasta mukaan.

Ihan ite näpersin. Se on olevinaan etana.

Ei muuta, valoa pimeyteen! 

Mustanpuhuvat ystävämme

On ollut jo parisen viikkoa aivan toinen, loputtomasti paisuva blogikirjoitus kesken. Mutta sen viimeistely vaatisi hieman enemmän aikaa ja keskittymistä kuin mitä viime päivinä on ollut käytettävissä. Siispä tässä teille itsenäisyyspäiväviikonlopuksi vain lyhyt kirjoitus ja makoisa ohje.

Salaatti belugalinsseistä
(kolmelle)

3 dl belugalinssejä – tai jotain muita. Minusta nämä vaan on ihan parhaita.
1 rasiallinen tuoreita herkkusieniä
1 iso punasipuli
1 rasia kirsikkatomaatteja
runsaasti tuoretta pinaattia
2 kynttä valkosipulia
1 tuore chili
rypsi- , oliivi- ja seesamiöljyä
kourallinen avaruuspossun eli granaattiomenan siemeniä
mustapippuria, suolaa, rosmariinia ja juustokuminaa
kasvisliemikuutio

Halkaise kirsikkatomaatit, hiero niihin kulhossa oliiviöljyä ja mausteita. Kuivata uunissa noin 180 asteessa puolisen tuntia (tai matalammassa lämpötilassa pidempään). Keitä linssit kasvisliemessä paketin ohjeen mukaan. Paistele keskikuumalla pannulla rypsiöljyssä punasipulin siivuja (ei tarvitse silputa ihan kauhean pieneksi) rauhassa, älä ruskista. Siirrä sivuun. Lisää öljyä ja lämpöä sekä pienityt valkosipulit ja chilin kappaleet. Heitä sekaan pilkkomasi sienet ja paista ne nopeasti. Lisää loppuvaiheessa seesamiöljyä.

Huuhtele pinaatti ja poista kovat lehtiruodit. Revi kappaleiksi ja asettele tarjoiluvadin reunoille. Sekoita keskenään linssit, tomaatit, sipuli ja sienet. Hulauta sekaan vielä lisää oliiviöljyä ja mausteita, ehkä pieni tilkka sitruunamehuakin jos sellaista sattuu olemaan. Riivi kokonaisuuden päälle koristeeksi hieman ihania, pinkkejä & poksuvia granaattiomenan siemeniä.

Tarjoile leivän ja esimerkiksi hummuksen, avokadotahnan tai muun vegaanisen levitteen kera.

PS. Linssit eli KYLVÖVIRVILÄT ovat erinomaista ruokaa, koska niissä on niin paljon proteiiniä. Jotkut pahasuiset tyypit kuitenkin väittävät niiden aiheuttavan ilmavaivoja. Ohessa linkattu wikipedia-artikkeli paljastaa hienon asian: kun nautit virviläsi juustokuminan kanssa, on vähemmän todennnäköistä joutua tämän kiusallisen ilmiön uhriksi.

Bataattia uunissa

Näin tuoreena vegaanina (ks. edelliset kolme postausta) joutuu koko ajan tilanteisiin, joissa ihmisillä on paljon kysymyksiä. Usein tuntuu, että en ole vielä valmis vastaamaan niihin. Esimerkiksi sellaiset kelat kuin Miksi & Miltä Se Sitten Tuntuu ovat omassa päässäni niin sanotusti kesken. Mutta yhteen kysymykseen olen usein osannut vastata. Se on: Mitä Sä Sitten Syöt.

Usein vastaus on, että sitä mitä on saatavilla. Tai: pähkinöitä, soijajogurttia ja leipää, koska en ehdi muuta. Mutta kyllä mä välillä ehdin, niin tehdä kuin syödä.

Esimerkiksi tämmöistä.

Uunibataattia kikherneillä, sienillä ja chipotle-majoneesilla
 (yhdelle)

1 keskikokoinen bataatti
kourallinen herkkusieniä
puoli tölkkiä kikherneitä
pieni punasipuli
yksi valkosipulin kynsi
yksi tuore vihreä chili 
puoli desiä soijajogurttia
chipotle-tahnaa
rypsiöljyä
seesamiöljyä
hunajaa (joo, tiedän, mutta en mä aio silti tästä luopua)
lehtipersiljaa
suolaa & mustapippuria

Pese bataatti. Pistele sen pintaan haarukalla reikiä ja leikkaa pitkittäin eräänlainen "hattu" pois. Pistä bataatti uuniin leikkauspinta ylöspäin, noin 200 astetta ja 30 minuuttia.

Paista odotellessa silputtua punasipulia pienessä öljymäärässä kunnes se on ihanan karamellisoitunutta. Malttia, parhaan tuloksen saat kun jaksat kuullotella rauhassa ei-todellakaan-ihan-kutosella.

Ota bataatti uunista ja kokeile pehmeysastetta. Mikäli oranssi herkku tuntuu jo sopivan mössömäiseltä, niin muhenna sisusta vähäsen (älä riko kuorta) ja ripottele sinne sekaan suolaa, pippuria ja pikkuisen seesamiöljyä sekä hunajaa. Laita vielä hetkeksi uuniin. 

Sitten sipulit sivuun pannulta ja paistovuoroon ohuiksi viipaleiksi leikatut sienet. Muista lisätä öljyä! Kun sienet ovat kunnolla rapsakoituneet, lisää pannulle kikherneet ja pienitty valkosipuli sekä chili. Anna muhia hetken aikaa. Suolaa ja pippuria tähänkin. Ota bataatti uunista ja heitä kamat siihen päälle. Sekoita pieneen määrään soijajogurttia chipotle-tahnaa oman maun mukaan (minulle riitti veitsenkärjellinen) ja viimeistele näin aikaansaamallasi vegaanisella "majoneesilla" sekä lehtipersiljalla koko komeus. Ja syö! Syö! Syö! 

Elämänmuutoksia

Nyt se on virallista: aion ryhtyä vegaaniksi. Ainakin osittain. Joustavaksi sellaiseksi.

Vegaanius ei ehkä tuo useimpien ihmisten mieleen ensimmäisenä joustavuutta, ja joidenkin mielestä taas en tule olemaan mikään vegaani ensinkään, sillä meinaan aina välillä syödä pihvin. Ehkä. Jos haluan. Enkä aio kieltäytyä mistään ruoasta, mitä joku nimenomaan minulle tekee (äiti, voit taas hengittää).  Sen sijaan ravintoloita aion ahdistella surutta, koska vegaaninen ruoka &  kasvisruoka ylipäätään on asia, jossa monella hyvälläkin ravintolalla Suomessa olisi paljon petraamista.

Ja siis olennaisimpana asiana aion omassa arkiruokailussani jatkossa välttää eläinkunnan tuotteita. Tai niin ajattelen nyt, katsotaan mitä tästä tulee. Ainakin tänään olen innoissani tästä. Unohtakaa muuten se typerä asia mitä viime postauksessa sanoin siitä, että vegaanius tarkoittaa ruoan jatkuvan ajattelun ja gastronomisen hifistelyn lopettamista. Se oli vaan jotain kirjamessumasennusta. Mikä tahansa on hyvä syy ajatella ruokaa. Kävin tänään tutustumassa Ruohonjuuressa mm. kasvismakkaroiden nykyiseen valikoimaan, ja näin sitten syntyikin

Tuotteen nimeä olisi voinut ehkä vielä kehitellä.

Vegaanista nakkipastaa yhdelle

3 laihaa kevätsipulin vartta
Neljä soijanakkia (tai vastaavaa)
Seitsemän pulskaa kirsikkatomaattia
Oliiviljyä
Puolikas minttu- ja lehtipersiljapuskista
Luomusitruunan mehu
Pieni kourallinen oliiveja
Chilirouhetta, mustapippuria ja suolaa, valkosipulijauhetta
Pastaa (kananmunatonta)

Halkaise kirsikkatomaatit puoliksi, laita kulhoon ja kaada päälle vähän oliiviöljyä, mustapippuria, suolaa ja ehkä valkosipulijauhetta. Jos tykkäät semmoisesta. Kaada sitten öljyssä hypitetyt tomskut pellille leivinpaperin päälle ja kuivata niitä 100-150 asteisessa uunissa niin kauan, että ehdit siivota kirjamessukaaokseen joutuneen asunnon, eli noin puolitoista tuntia. Muista myös pestä pyykit ja kauhistella sitä, miten viski on viimeisen viikon aikana kulunut pullosta ihan itsekseen.

Kuullota pannulla silputtua kevätsipulia ja paloiteltuja nakkeja, lisää jossain vaiheessa chilirouhe. Surruuta blenderillä sekaisin noin puoli desiä oliiviöljyä, oliivit, tuoreet yrtit ja sitruunan mehu.  Keitä pasta. Yhdistä komponentit: pasta, kuivatut tomaatit, yrttiöljy ja nakki-kevätsipulipaistos. Syö. Ajattele, että vegaanius on siistiä. Lue vaikka Post Punk Kitcheniä.

PS. Sori, ehkä blogihistorian huonoimmat kuvat. Aina ei pysty kaikkeen, mutta jos se maailma nyt tulis tällä vegaaniudella pelastettua. Niin lupaan sitten ensi kerralla jaksaa roudata järkkärin töistä kotiin.

Viikko vegaanina, osa 2.

Tilanteita viikon varrelta:

Koska en osaa järjestellä asioita kunnolla, päädyn pitkän työpäivän aikana syömään lähinnä hedelmiä ja soijajugurttia. On kauhea nälkä. Illalla baarissa tilaan oluen lisäksi falafelia ja ranskalaisia. Kun annos tuodaan pöytään, on falafeleiden päälle valeltu reippaasti jugurttikastiketta. Itkettää ja naurattaa samaan aikaan. Syön ranskalaiset, työkaveri on onnellinen ilmaisista falafeleista. Tajuan, että tämä oli kokemattomuudesta johtuva virhe - pidempiaikainen vegaani olisi toki jo tilatessa tajunnut sanoa että ei sitten mitään kastiketta.

Olemme rakentamassa kustantamon osastoa kirjamessuille. Mennään syömään messukeskuksen lounasbuffettiin. Ilahdun, kun pääruokien joukossa on soijalasagne, ennen kuin selviää, että siinä on juustoa. No, peruna oliiviöljyllähän on ihan hyvä ruoka. (Ja salaatti, tietty. Pidempiaikaiset lukijat saattavat muistaa, että en oikeastaan pidä useimmista salaateista.)

Koska olen niin nälkäinen päästessäni messurakennusten ym. jälkeen kotiin, niin teen itselleni valtavan  annoksen kikhernepataa, ja silti puoli tuntia sen syömisen jälkeen mussutan neljä paahtoleipää hillolla ja maapähkinävoilla. Nukahdan välittömästi ja nukun yhdeksän tuntia. Lääke unettomuuteen? Hiilarit. Ja paastoaminen + ylensyöminen.

Seuraavana päivänä messukeskuksen valikoima alkaa jo vähän ärsyttää. Peruna ja porkkanaraaste on lähinnä vitsi ruoaksi, jolla pitäisi pärjätä 12-tuntinen työpäivä. Mistään ei myöskään saa soijamaitoa kahviin, joten en juo kahvia. (Jännästi taas nukuttaa hyvin, kun tulen kotiin ja ahmin itseni palloksi.) 

- -

Tästä voisi päätellä, että vegaanina oleminen on tosi turhauttavaa. Niin se tavallaan onkin, mutta olen jo alkanut nauttia tietystä moraalisen ylemmyyden tunteesta. Ja kieltäytymisessä on jo itsessään jotain ihanaa. Lisäksi vaikeudet kasvattavat motivaatiota - eihän tämän nyt NÄIN vaikeaa pitäisi olla. Kyllä vegaanillekin on aika helppoa tehdä vaikka voileipä tai pasta-annos.

Osittain ylläolevaan liittyen olen alkanut harkita pitäisikö vegaaniutta jatkaa pidempäänkin. Ainoastaan yksi asia puhuu sitä vastaan: koska valinnanvapaus on lähes täysin hävinnyt, olen lakannut ajattelemasta ruokaa. Gastronomia sanan varsinaisessa merkityksessä on kadonnut hetkellisesti elämästäni, ja suhtaudun ruokaan enemmän vain ravintona, joka poistaa nälän. Toki vegaaniruoallakin voisi hifistellä, jos olisi enemmän aikaa. Nyt kirjamessujen aikaan on vain niin kiire, että päädyn syömään sitä, mitä on nopeiten saatavilla. Jos on.

Mutta kyllä tässä oppii varautumaankin. Nyt kolmannen messupäivän aamuna laukussa on pillimehukokoinen kauramaito (kahviin), pähkinöitä (välipalaksi) ja smoothie (samoin).

Viikko vegaanina, osa 1.

Tarkkasilmäinen lukija on varmasti huomannut, että koska tällä blogilla on kolme kirjoittajaa, on myös kolme erilaista ruokavaliota. Minä olen tällä hetkellä ainut meistä, joka syön lihaa.

En ole aina syönyt. Olen ollut vaihtelevia aikoja elämässäni kasvissyöjä, pisimmillään kai puolitoista vuotta putkeen. Ajattelen edelleen, että kaikkien pitäisi syödä vähemmän lihaa. Koska ilmasto, koska terveys, mutta ennen muuta nykyään ne olosuhteet, joissa suurin osa lihasta tuotetaan. On vaikea sietää ajatusta tehotuotantolaitoksista ja siitä, miten siellä kohdellaan broilereita, sikoja ja lehmiä.

Siksipä viime uudenvuodenlupaukseni oli jättää tehotuotettu broileri. Se on ollut yllättävän helppoa, ja olen sortunut syömään tuota jalostettua siivekästä vain kahdesti lupauksesta lähtien. Toisella kerralla se itse asiassa olikin luomukanaa (ja toinen oli jotenkin niin vaikea tilanne, että oli helpointa tehdä poikkeus). Olen ajatellut, että ensi vuonna karsisin ruokavaliosta lehmän. Tällainen hidas muutos tuntuu hyvältä, mutta ei aina riittävältä.

Välillä pitäisi vain hypätä johonkin uuteen, ja ehkä oppia siitä jotain.

Siispä ajattelin elää viikon vegaanina.

Possu on iloinen kun sitä ei syödä. Viikkoon. 

En oikeastaan oleta, että se tulee sujumaan kovin hyvin. Mutta koska syyt, miksi en noin ylipäätään heti  ja kokonaan rupea vegaaniksi, liittyvät enemmän tunteisiin (vegaaninen ruoka on ankeaa, tulisi ikävä juustoa, ruokavalio rajoittaisi sosiaalisia tilanteita), laiskuuteen (lihaa on paremmin tarjolla, ja tehotuotanto on niin ikävä asia, että mieluummin sitä miettii vain kivoja reseptejä) kuin järkeen tai moraaliin, niin ajattelin nyt kokeilla, että onko niillä tunteilla todellisuuspohjaa. Ja mitä ylipäätään tapahtuu, jos jättää hetkeksi eläinperäiset aineet.

Sitä paitsi #lihatonlokakuu ja kaikkea.

Lupaan raportoida pari kertaa viikon aikana että miten sujuu. Tänään piti heti jo ajatella asioita uusiksi: ei voinut aamulla hakea työmatkalla sämpylää ja kahvia lähikahvilasta niin kuin yleensä, koska ei niillä kuitenkaan olisi ollut kuin tavallista maitoa ja tuurilla korkeintaan juustosämpylä. Hain siis kaupasta oman mantelimaidon, leivän ja avokadon. Aika kova paikka tuli iltapäivällä, kun työkaveri ilmestyi toimistolle mukanaan pussillinen tuoretta Kanniston leipomon pullaa. Nyherrä siinä sitten ite jotain satsumaa. Nyyh.