Punainen keitto hellepäivään

Kuumalla ilmalla on kivaa syödä jotain kylmää, mutta valitettavasti jäätelöä ei kai yleensä lasketa ruoaksi. Salaattiin taas kyllästyy helposti, ainakin minä. Yksi houkutteleva ja himppusen jäätelöä terveellisempikin vaihtoehto ovat kylmät keitot. Tunnetuin niistä lienee gazpacho, mutta muitakin vaihtoehtoja on.

Innostuin niin mökillä tekemästämme mansikkaa ja perunaa yhdistelevästä salaatista, että halusin taas käyttää mansikkaa tavalla tai toisella. Ennenkin kehumastani keittokirjasta löysin houkuttelevan kuuloisen ohjeen, jota muutin vain vähän. Hyvää & raikasta!

Mansikka-paprikakeitto
kahdelle

2 punaista paprikaa
1 salottisipuli
1 kypsä tomaatti
puolikas punainen tuore chili, siemenet poistettuna
2 desiä mansikoita
kuorallinen tuoreen basilikan lehtiä
2 rkl hunajaa
2 rkl auringonkukkaöljyä (tai rypsiöljyä)
1 tl suolaa
mustapippuria

Leikkaa paprikoista kanta ja siemenkota pois. Silppua salotti ja valkosipuli, siivoa mansikat, palastele tomaatit. Laita kaikki asiat blenderiin ja sotke sekaisin. Anna keiton maustua hetken aikaa jääkaapissa. Kaada laseihin, koristele mansikan paloilla & basilikan lehdillä ja rouhi päälle mustapippuria.

Mansikkaa kannattaa syödä nyt sesongin aikana muutenkin paljon, sillä se on varsinainen pieni terveyspommi. Flavonoidit edistävät immuunipuolustusta, ja lisäksi punainen herkku sisältää paljon C- ja E-vitamiinia. Nii ja on Törkeen Hyvää. 

Terveisiä mökiltä, eli ulkoruokailun ihanuudesta

Käytiin porukalla mökkeilemässä. Olipa se kivaa, ja tietysti varsinkin syöminen! 

Kesällä sitä arvostaa perusasioita. 

 Myös juomissa. 

Ruoista luonnon helmassa maistuivat grilliherkkujen lisäksi varsinkin kasvikset. Niistä esimerkkinä tämä mainio salaatti, jonka improvisoimme Raisan kanssa edellisen päivän jämäperunoiden pohjalta.

Mansikkainen perunasalaatti

(noin neljälle) 

12 keitettyä uutta perunaa

puolitoista rasiaa mansikoita

kolme pakettia halloumia (olivat pieniä)

yksi tuore punainen chili (ei kovin tulinen) 

valtavasti tuoretta basilikaa ja minttua 

öljyä ja sitruunaa

suolaa ja mustapippuria

Palastele & paista erikseen halloumi ja perunat, paloittele mansikat. Riivi yrtit silpuksi, ja leikkaa chili niin pieneksi hakkeeksi kuin  mahdollista. Sekoita ensin perunat, chili, yrtit ja suurin osa halloumista kulhossa, lisää sekaan vähän öljyä ja sitruunaa sekä mausteita. Kääntele sitten varovasti mansikat sekaan, ne nimittäin helposti värjäävät koko ruoan vaaleanpunaiseksi mössöksi. Lisää päälle hienoimmat hallouminpalat ja vielä vähän lisää yrttejä. Anna jäähtyä hetken, syö auringossa. 

Vartaisiin taas pujotettiin bataattia (kannattaa keittää kuutioita etukäteen noin 10 minuuttia, jotta kypsyvät muiden asioiden kanssa yhtä aikaa), paprikaa, kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja, sieniä, halloumia sekä kullekin ruokavalion mukaan kanaa taikka tofua. Suurin osa asioista oli marinoitu seoksessa, josta löytyi ainakin öljyä, valkosipulia, tuoretta chiliä, soijaa, sitruunankuorta, limeä, hunajaa ja mustapippuria. Hauskaa on, kun jokainen voi itse koota oman vartaansa ja paistaa sen. Parhaasta paikasta hiilloksen päällä voi toki tulla vähän kiistaa...

Lappeenrantaan suuntautuneelta päiväretkeltä saatiin tuliaisiksi isoisäni itse samana päivänä kalastamat kuha ja hauki. Valikoimaa täydennettiin vielä muutamalla kaupan siialla, ja sitten otettiin käyttöön savustuspönttö. Pari sokeripalaa tekee kaloihin hienon ruskean värin, kuten alla olevasta kuvasta voi havaita. Varsinkin kuha oli tosi hyvää. 

Savukalojen lisäksi viimeisen illan juhla-aterialla nautittiin nuotiolla grillattuja lampaankyljyksiä, perunoita, salaattia sekä tsatsikia. Kaikki oli kaunista ja maistui hyvältä suussa. Vielä paremmalta toki, kun syötiin tovereiden kera pihalla, keskellä ihaninta suvea. Oi kesä, oi kausivihannekset, oi avotuli, oi voi, oi suola, oi yrttimaa, aurinko ja ystävät, oi ihan yleisesti.  

Parasta purkista

Sain jokin aika sitten ystävältä lahjaksi hienon italialaisen taskurapusäilykkeen. Tänään se otettiin käyttöön.

Purkissa olevasta ravunlihasta päädyttiin tekemään melko perinteisiä amerikkalaisia rapukakkuja. Koska säilyke oli pieni, vain reilut sata grammaa, tein kahden hengen iltapalalle lisäksi chili-tomaattisalsaa. Viime kesänä perunasalaatin kaveriksi kehitetty wasabi-ranskankerma sopii myös tähän erinomaisen hyvin! 

Rapukakut 

kahdelle, pieneksi ateriaksi 

100 g säilöttyä taskurapua (tuorekin toki käy, jos sellaista onnistut löytämään) 

1 keitetty peruna

1 raastettu tai hyvin pieneksi silputtu kevätsipuli

1 punainen tuore chili 

0,5 dl korppujauhoa (tai leivänmuruja kuivahtaneesta vehnäleivästä)

1 kananmuna

suolaa

cayennepippuria

tuoretta lehtipersiljaa pienenä hakkeena

ruokalusikallinen wasabia

1 limen kuori 

rypsiöljyä paistamiseen

Muussaa peruna hienoksi, sekoita ravunlihaan. Raasta sekaan sipuli, pilko chili pikkumuruiksi ja lisää se myös. Lisää kananmuna, korppujauhot ja mausteet sekä limen kuori. Anna taikinan levätä hetken aikaa jääkaapissa, ja muotoile sitten siitä pieniä kakkusia. Anna niidenkin olla kylmässä vielä tunnin-parin ajan. Paista rapukakut sitten kuumassa öljyssä, kunnes ne ovat molemmilta puolilta kullanruskeita (tähän menee noin kuusi minuuttia). Kuumien kakkusten päälle voi vielä puristaa vähän limeä tai sitruunaa. 

Chili-tomaattisalsa

1 punainen paprika

1 kypsä tomaatti

1 tuore vihreä chili

1 lime

1 kevätsipuli 

ripaus suolaa ja mustapippuria

tuoretta lehtipersiljaa ja minttua

Pilko paprika, tomaatti, chili ja kevätsipuli hyvin pieniksi kuutioiksi ja sekoita kulhossa. Purista joukkoon limen mehu (säästä kuori, tarvitset sitä kohta), mausta. Anna makujen tiivistyä kylmässä jonkin aikaa. 

Wasabi-ranskankerma

0,5 ranskankermaa

1 reilu ruokalusikallinen wasabi-tahnaa

1 limen kuori

Sekoita, annostele juuri paistettujen rapukakkujen päälle. Syö viilentyvässä kesäillassa, parvekkeen ovi auki tai mieluiten ulkona. Avaa rapukakkujen kaveriksi olut, nauti. 

Melkein omalla ohjeella onneen

Joku joskus kysyi, että kai bloggaan vain itse keksimistäni resepteistä. No, en. Tämäkin bataatti-kikherne-salaatti on alunperin lähtöisin Eeva Kolulta.

Tein kuitenkin joitakin makukokemukseen vaikuttavia muutoksia, koska en oikeastaan ihan hirveästi pidä tahinista. Ja koska halusin päästä käyttämään makeaa savupaprikajauhetta, joka eroaa Venlan loheen käyttämästä siinä, että se ei ole yhtään tulista.

Ja minttua, koska se on pysynyt elossa parvekkeellani kohta kuukauden.

Ihan järjettömän hyvää tämä varmasti on Eevankin versiona, mutta meillä syötiin juhannuksena uutta lempiruokaani:

1 bataatti

1 tölkki kikherneitä

1 tuore chili

2 valkosipulinkynttä

fetaa

minttua

suolaa

mustapippuria

1 tl makeaa savupaprikajauhetta

oliiviöljyä

sitruunamehua

Kuori ja kuutioi bataatti uunipellille. Ripottele päälle savupaprikaa, suolaa, pippuria ja oliiviöljyä. Paahda uunin ylätasolla 225 asteessa n. 20 min (parempia lämpötila- ja aikaehdotuksia otetaan vastaan).

Pilko valkosipuli, heitä öljyiselle pannulle yhdessä kikherneiden kanssa.

Pilko chili. Sekoita bataatit, kikherneet, chili, feta ja minttu kulhossa. Lisää vielä loraus öljyä ja sitruunamehua.

Savupaprikan ansiosta salaattiin tulee kiinnostava grillimausteen maku, mikä luonnollisesti tarkoittaa sitä, että pöytä on kannettava puistoon. Siellä voi sitten syödä ja juoda auringonnousuun.

Satujen salaatti

Kesäruokaa: tabbouleh-salaattia, minttu-lammaslihapullia ja tsatsikia.

Paitsi että tämä onkin tsatsikin bulgarialainen versio, kuiva tarator eli snow white salad. Piti kokeilla tietysti jo nimen takia!

Lumikkisalaatti (noin kolmelle)

noin kolme desiä maustamatonta jogurttia
kymmenen sentin pätkä kurkkua
yksi valkosipulinkynsi
seitsemän saksanpähkinää
suolaa
oliiviöljyä
tuoretta minttua

Laita jogurtti valumaan joko harsokankaan tai kahvinsuodattimen läpi joksikin aikaa, niin että turha neste poistuu. Sekoita sitten jäljelle jääneeseen paksuun tahnaan raastettu kurkku ja valkosipulin kynsi. Paahda hetki pähkinöitä kuivalla pannulla, älä polta. Tarkoitus on saada vain vähän väriä pintaan. Rouhi pähkinät pienemmiksi ja sekoita joukkoon. Viimeistele suolalla, tuoreella mintulla ja oliiviöljyllä. Anna lumikin levätä kylmässä hetki ennen tarjoilua.

Murun pikkusisko, Pastis

Muistattehan, kun kävin Murussa? Sehän oli mainio mesta. Kun kuulin, että samat tyypit olivat avanneet uuden paikan, kiiruhdin tietenkin testaamaan. Pastis sijaitsee Etelä-Helsingissä, Pikkuroballa, kuten kuvasta näkyy.

Kameran linssissä on joku inha suttu

Mukavan, hämärän salin tyhjyys selittyy sillä, että olimme paikalla jo 16.30. Piakkoin paikat täyttyivät viimeistä myöten.

Alkuun sitä itseään. Pastista siis. Tarjolla oli kolme erilaista. Tämä oli joku hyvä ei-Alkosta-saatavilla oleva merkki.

Sitten luettiin ruokalistaa. Tarjolla olisi ollut leikkelevalikoimaa, talon makkaroita, etanoita ja kuvepaistia. Rustiikkinen bistromeininki siis, kuten Murussakin. Hieman yllättäen päädyimme tällä kertaa hyvin merellisiin vaihtoehtoihin. 

Yllä olevassa kuvassa minun alkupalani. Kylmäsavustettua lohta, paahdettua briossia ja piparjuurituorejuustoa. Lohi oli hyvää, briossi maistui kuivalta paahtoleivältä ja tuorejuusto ei miltään. Pettymys! Siis ainakin kokonaisuuden kannalta, vaikka itse lohessa ei ollutkaan mitään vikaa. 

Toisella puolella pöytää alkupalaksi tilattiin simpukoita bouillabaisse-liemessä. Niitä oli alkupalaksi PALJON, mutta maku ei kuulemma ollut mitenkään erityinen. Ihan kiva. 

Yleensä nimenomaan alkuruoat ovat minusta ravintolassa syömisen hauskin osuus, mutta täällä oli toisin. 

Pääruoat kuitenkin yllättivät maukkaudellaan hieman vaisun alun jälkeen. Tässä minun haukikvenellini, parsan ja katkarapujen kera. Oikein hyvää! 

Tässä taas päivän kalansaalis antiboise, eli merianturaa anjovis-tomaattikastikeessa. Tämäkin oli kuulemma oikein onnistunut annos. 

Lisukkeeksi listan mukaan "kevätkasviksia ja huhtasieniä". Kasvikset olivat erinomaisia, mutta huhtasienet olivat kyllä suorittaneet jonkun mystisen katoamistempun, sillä niitä ei kasarista löytynyt. 

Loppuun petit fours. Söpöjä, hyviä. Kokonaisuutena Pastis ei kuitenkaan yltänyt Murun tasolla, valitettavasti.  Palvelu oli kyllä erinomaista ja pääruoat makoisia, joten ei pidä liikaakaan moittia. On tämä oikein hyvä ravintola, odotukseni vain ehkä olivat liian korkealla.

Savupaprikalohi

Saanko esitellä: uusi paras kaverini, savupaprikajauhe! Tutustuimme noin kuukausi sitten, hetken mielijohteesta, Stokkalla. Melkein viiden euron hinta hieman kirpaisi, mutta tämä tyyppi sopii niin pikanuudeleihin kuin pari tuntia väkerrettävien samosojen täytteeseen. Ja falafeliin. Ja lihapulliin.

Ja ehkä hieman yllättäen myös yhdistelmään, joka koostuu lohesta, kardemummasta ja vaahterasiirapista. Törmäsin tähän ohjeeseen kun Herra Googlen avulla halusin tutustua savupaprikafrendiini vielä paremmin. Resepti on alunperin Pipsa Hurmerinnan keittokirjasta. Pieniä tuunauksia on tehty, niin linkatun bloggaajan kuin minunkin toimestani.

Erittäin Jännä Lohi Kahdelle Nälkäiselle

500 g lohta (tai sopivaksi katsomasi määrä)
vajaa desi vaahterasiirappia
1 tl savupaprikajauhetta
2 tl kardemummaa
yksi kuivattu chili murskattuna
1 tl suolaa
puolikas sitruuna

Lisäksi esimerkiksi perunoita. Tai mitä haluatkaan.

Laita uuni päälle (200 astetta) ja kala vuokaan. Valmista kastike: sekoita mausteet vaahterasiirapin joukkoon. Ihanan jouluinen tuoksu!

Sivele lohi kastikkeella ja laita se uuniin. Jos kala on hyvin paksu, kuten minulla, kannattaa tehdä siihen myös pieniä viiltoja. Näin makua saa sinne sisäänkin.

Menee noin kymmenen minuuttia, ja tadaa! Kala on valmis. Purista sen päälle reilusti sitruunaa. Tuoreet yrtitkin tekevät hyvän säväyksen, ainakin valokuvissa.

Minä laitoin tänään perunatkin vuokaan ja kastiketta päälle (keitettyäni ensin lohkoja kymmenisen minuuttia että pehmenivät). Ehkä ne olisivat voineet olla vielä vähän pidempäänkin, mutta kalan kanssa kannattaa olla varovainen. Ylikypsä lohi on tylsää mössöä.

 Kastikkeesta tulee kalaan runsas, täyteläinen maku. Sen vuoksi minusta myös joku raikastava kasvislisuke on paikallaan. Itse askartelin tänään sen avokadosta, kurkusta ja ruohosipulista.

Vaahterasiirappi ja kardemumma (saati savupaprika) voi kuulostaa lohen kanssa aika oudolta, mutta valehtelematta tämä on todella hyvää. A. otti kaksi kertaa lisää ja kehui vielä parin tunnin päästäkin. Kokeile ja ihastu!