Aluksi: kana.

Terve, maailma. Tässä Venla, 1/3 Sodasta ja kauhasta. Saatiin tuossa päivänä muutamana tyttöjen kanssa ns. hyvä idea: perustetaan ruokablogi. Ruoja keksi nimen, kiitos siitä!

Nyt asiaan, eli tällä kertaa kanaan.

Stokkan hullut päivät saa tekemään juttuja. Minäkin tuosta vain menin ja ostin kanan. Kokonaisen, ranskalaisen luomukanan.

Ja mitäs sitten? Sitten tietenkin googletetaan "kokonainen kana". Ja luetaan tuhansia ohjeita, lopulta päätetään että asiat täytyy niin elämässä kuin kanan kanssa pitää yksinkertaisina. Tai ainakin yrittää.

Lämmitetään kaasu-uuni. Huuhdellaan ja kuivataan kana, laitetaan vuokaan. Suunnilleen näin.



Hierotaan sisälle ja ulos suolaa (sormisuolaa) ja mausteita (tuoretta rosmariinia, basilikaa, minttua ja persiljaa, kuivattua timjamia). Sitten vakoillaan vähän Jamien ohjeita ja tehdään kanan rintaan ja koipiin viiltoja, jotta voidaan hieroa mausteita ja öljyä ja suolaa myös nahan alle. Vatsaonteloon tungetaan näiden lisäksi valkosipulin kynsiä ja sitruunalohkoja.

Lopuksi sidoin (kanan) jalat kiinni niin kuin internet neuvoi, tosin en paistilangalla vaan ihan tavallisella (kastellulla) ompelulangalla koska kuka sitä nyt mitään paistilankaa omistaa helvetti soikoon. Tai ajattelee kaupassa niin pitkälle, ainakaan jos muutenkin jo hieman ärsyttää ne hullut päivät joille on eksynyt kolmantena päivänä putkeen. Tavallinen musta lanka ei syttynyt tuleen tai aiheuttanut mitään muutakaan ongelmaa.

Paistoin kanaa ensin molemmilla kyljillään viitisen minuuttia ja sitten selällään vähän alle tunnin. Lämpötilaa en valitettavasti osaa kertoa koska kokkaan tällä hetkellä väliaikaisesti keittiössä jossa on kaasu-uuni: siinä voi valita kahdeksasta eri lämpötila-asetuksesta mutta kukaan ei tunnu tietävän mihin todellisiin lämpötiloihin nämä viittaavat. Käytin kutosta, enimmäkseen.

Puolen tunnin jälkeen huuhdoin ja pilkoin viisi perunaa ja vähän lisää valkosipulia ja pyörittelin ne öljyssä ja rosmariinissa ja lisäsin kanan seuraksi vuokaan. Samalla otin kuppiin lientä jota kanasta oli tihkunut, sekoitin siihen vähän hunajaa ja kuivaa omenasiideriä ja valelin tällä aineella kanaa. Sitten taas odotettiin.

Tässä kohtaa oli hyvin aikaa tiskata, kattaa pöytä, piirtää tapiiri ja tehdä päivän kasvislisuke: pannulla pienessä määrässä voita kuullotettua kevätsipulia, herneitä ja pinaattia, joihin sekoitin pienen jäähdyttelyn jälkeen vielä suolan ja pippurin lisäksi sitruunamehua ja jääsalaattia. Tästä en muuten tietenkään ottanut kuvaa. Pitää vielä vähän orientoitua tähän ruokabloggaukseen.

Mutta millainen kanasta tuli? Aika hyvä. Makua olisi kanan sisään ja pintaan laitetuista asioista voinut tarttua vähän enemmänkin (ne ohjeet joissa kanaa kehotettiin öljyn, suolan ja mausteiden hieromisen jälkeen pitämään vielä joitakin tunteja jääkaapissa luin tietenkin vasta nyt), ja luulen että pinnankin saisi vielä kikkailtua rapeammaksi. Mutta ensimmäiseksi kokeiluksi oikeinkin kohtuullinen.



Seuraava projekti on ehkä kokonainen hummeri. Sitä odotellessa.